Lasten kaltoinkohtelulle nollatoleranssi
Lasten kaltoinkohtelulle on oltava nollatoleranssi ja siitä tulisi aina seurata sanktio. Lapset ansaitsevat turvallisen ympäristön myös tilanteissa, joissa elävät kodin ulkopuolella. Heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa tulee vastata heidän kehitystään tukevalla ja yhteiskuntaan osallistavalla tavalla.
Yle uutisoi 26.5. kehitysvammaisten ja autististen lasten kaltoinkohtelusta laitoksissa. Laitoksiin sijoitettuja lapsia ja nuoria tulisi suojella ja heidän turvallisuutensa varmistaa. Nämä nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, mikä tekee kaltoinkohtelusta ja heidän tarpeidensa laiminlyönnistä entistä kamalampaa.
Uutisen mukaan toista lapsista oli pidetty eristettynä ja käsitelty runsaalla voimalla. Eräässä vaiheessa lasta oli pidetty erilaisissa kiinnipidoissa jopa 113 kertaa kuukaudessa. Kiinnipitäminen tarkoittaa lapsen fyysistä kiinnipitämistä, joka on sallittua vain, jos lapsi on vaaraksi itselleen tai muille. Se on viimesijainen keino, jonka tulee olla välttämätön ja kokonaisuuteen nähden puolustettava, mitä vahvistaa myös rikoslain säädökset kiinnipitämisen liioittelusta (voimakeinojen käyttö, RL 4 luku 6 §).
Apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan vuonna 2021 (EOAK/5985/2021) todennut, että jos lastensuojelulain tarkoittama välttämättömyysedellytys kiinnipitämiseen ei täyty, voi kyseessä olla rikoslaissa tarkoitettu kiinnipitämisen liioittelu. Kiinnipitäminen on myös voimakeinojen käyttämistä.
Jopa 113 kiinnipitoa kuukaudessa tarkoittaa lähes neljää kiinnipitämistä päivää kohden, mikä on epäinhimillistä ja kuvaa lapsen pahoinvointia ja sitä, että tilanne ei ole hallinnassa.
Toinen uutisessa käsitelty epäkohta oli, että asiantuntijat pitivät hoitokirjauksia asiattomina. Toista lapsista oli toimintakykyarviossa kuvailtu tavalla, jota voidaan asiantuntijan mukaan pitää “solvaavana, loukkaavana ja asiantuntemattomana”. Arviossa lasta oli kuvailtu muun muassa seuraavasti: ”ei ole lainkaan empatiakykyä”, ”hän on täysin tunteeton suhtautumisessaan toisiin ihmisiin” ja”ei kykene vahvasti avustettunakaan minkäänlaiseen ohjattuun toimintaan”.
Apulaisoikeusasiamies on vuonna 2020 ratkaisussaan (EOAK/1144/2020) todennut perustuslain 21 §:n mukaiseen hyvään hallintoon kuuluvan kansalaisten oikeuksista ja asianmukaisesta kohtelusta huolehtiminen. Hyvään hallintoon hän on taas todennut kuuluvan asiallisen kielenkäytön.
Valvonnassa tulisi kiinnittää huomiota myös hoidon laatuun. Molemmat lapset olivat myös laihtuneet ja saaneet mustelmia laitoshoidon aikana. Viranomaisten ja palveluntarjoajien tulisi tarkastella kriittisesti toimintaansa. Mikäli toiminnassa löydetään ongelmakohtia, tulisi niitä kehittää ja ratkoa, jotta laitoshoito tukisi ja kuntouttaisi lapsia ja nuoria. Tässä työssä tukena voisi toimia vammaisasiavaltuutettu, jonka perustamisesta olemme tehneet toimenpidealoitteen jo vuonna 2021.
Suomessa on olemassa useita muita asiavaltuutettuja, jotka valvovat erilaisten oikeuksien ja lakien toteutumista. Suomi on sitoutunut muun muassa YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Vammaisasiavaltuutettu voisi valvoa tämän yleissopimuksen toteutumista sekä puolustaa vammaisten asemaa yhteiskunnassa.
Valvonnan ja ohjauksen lisäksi laitosten kaikkia työntekijöitä tulee kouluttaa, jotta heillä on valmius kohdata erilaisia lapsia ja nuoria.
Uutisessa tuotiin myös ilmi, että lapsia on eristetty virikkeettömään tilaan. Tämä ei palvele lapsen kasvua ja kehitystä, ja saattaa myös pahentaa esimerkiksi autismista kärsivien olotilaa ja oireilua.
Liikkumisvapautta on mahdollista rajoittaa siten, että lasta kielletään määräaikaisesti poistumasta laitoksesta, sen alueelta tai tietyn asuinyksikön tiloista. Rajoittaminen edellyttää kuitenkin sitä, että se on lapsen huollon kannalta välttämätöntä ja lapsen edun mukaista sekä rajoitus on tarpeen lapsen suojelemiseksi häntä itseään vakavasti vahingoittavalta käyttäytymiseltä. Liikkumisvapauden rajoittamisen tarkoituksena tulee siis olla vahingollisen käyttäytymisen estäminen, ei rankaiseminen. Tällaisista liikkumisen rajoituksista tulisi myös tehdä erillinen päätös, joka annetaan tiedoksi vanhemmille ja 12 vuotta täyttäneelle lapselle itselleen.
Jäähy rankaisumenetelmänä taas tarkoittaa sitä, että lapsi käsketään rauhoittumaan johonkin ennalta sovittuun paikkaan. Jäähy on myös itsessään ruumiillinen kokemus lapselle ja se saattaa aiheuttaa hylkäämisen tunteita. Lapsen tunteiden säätelyn ja tunnetaitojen kannalta olisi tärkeää, että sulkemisen sijaan lapsen tunteita käsiteltäisiin hänen kanssaan. Lapsuudessa koetulla kuritusväkivallalla, eli kivun tai epämukavan olon tuottamisella, on todettu olevan vaikutuksia vielä aikuisuudessakin psyykkiseen hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin.
Tällaisen eristämisen kohdalla tulisi tarkastella, kumpi menetelmä on ollut todellisuudessa käytössä. Kaltoinkohteluiden esiin noustessa ei henkilöstö voi vetäytyä laitoksen käytäntöjen taakse tai kustannuksiin. Havaituista epäkohdista tulisi aina ilmoittaa viranomaiselle - vastuu on jokaisella. Kaltoinkohtelusta ei myöskään pitäisi selvitä pelkällä aluehallintoviraston huomautuksella, vaan niistä pitäisi aina seurata asianmukainen tutkinta ja sanktiot sen mukaisesti. Lasten kaltoinkohtelu on poliisiasia.
Inka Hopsu
Hanna Holopainen
Kirjoittajat ovat kansanedustajia
