Nuuksion laittomat nuotiopaikat saivat kyytiä talkooväen toimesta

Tulipaikan maisemointia: roskat, hiilet ja kivet pois, tilalle kariketta. Kuva: Leena Brandt

Leena Brandt / Verde

Minun ryhmäni numero oli 27. Pari päivää etukäteen saimme oman reittikartan, johon meille varattu alue oli merkitty. Talkoot toteutettiin etänä korona-ajan tapaan. Onneksi alue oli toiselle ryhmän jäsenelle tuttu ja tästä varoitettiin WWF:n eli Maailman luonnonsäätiön ohjeissakin: Talkoolaisilta edellytetään omatoimisuutta, hyvää kuntoa ja suunnistus- ja kartanlukutaitoa. Totta tosiaan, kaikkia näitä tarvittiin yli neljän tunnin retkellä. Sen lisäksi tarpeen olivat tukevat patikkakengät, termos täynnä kahvia, runsaat eväsleivät (ja -pullat), pieni harava, jätesäkki luonnosta löytyvälle roskalle ja työrukkaset. Nuuksion suosio kasvaa Nuuksion kansallispuisto perustettiin 26 vuotta sitten ja tämä 55 neliökilometrin kallioinen järviylänkö on monelle pääkaupunkiseudun asukkaalle tärkeä virkistyskohde, jossa voi nauttia aidosta erätunnelmasta. Koronakevät toi useisiin kansallispuistoihin yleisöryntäyksen, eikä Nuuksio ole ollut poikkeus.

Lisääntynyt kansallispuistojen virkistyskäyttö on tuonut mukanaan myös vierailijoita, joille jokamiehen oikeudet ja retkietiketti eivät ole tuttuja.

Nuotioita poltetaan missä sattuu, puita kaadetaan poltettaviksi ja pahimmillaan tuli sammutetaan huonosti. Nuuksiossa paloi metsää viimeksi kesäkuussa. Viime heinäkuussa Metsähallitus haastoi retkeilijät merkitsemään laittomat tulipaikat testikäytössä olevaan sosiaaliseen karttapalveluun Retkikompassiin. Nuuksiossa merkittiin 250 laitonta tulipaikkaa. Lauantain savotassa siis löytyi vieläkin enemmän nuotion pohjia. Nuotio järvinäkymällä Meidän tarkastusalueemme sijaitsi kahden lammen, Haukkalammen ja Ahveniston, ympärillä. Korkeat, upeat kalliot ja näkymät lammille houkuttelevat retkeilijöitä, joita oli viikonloppunakin liikkeellä. Nuotiopaikkoja alkoi myös löytyä, kun seurasimme pieniä polkuja ylös kallioille ja liikuimme varovasti sateen kostuttamien juurakoiden, liukkaiden kivien ja upottavan sammalen yli.

Yksi tulipaikka löytyi kallionkolosta, toinen vähän aukeammalta kalliolta, kolmannen ympärillä oli isoja kiviä, neljäs oli rannalla laiturin vierellä.

Heitimme paikalle tuotuja klapeja syvälle metsään ja vieritimme suurimpia nuotiokiviä kallioilta alas. Pienellä haravalla kokosimme hiilet kasaan ja veimme nekin kauemmas nuotiopaikalta. Lopulta maisemoimme: kariketta, lehtiä, kalliolta irronnutta sammalta ja jäkälää. Toivoimme, ettei paikalle satunnaisesti saapuva kulkija enää näkisi jälkiä nuotiosta. No, ainakin parin sateen ja ehkä talven lumien jälkeen näin onkin. Kaikkiaan löysimme ja maisemoimme kahdeksan paikkaa. Saaliiksi saimme myös pari puolukkaa ja pienen pussillisen suppilovahveroita. Luontokosketus ja allergiat Metsähallituksen ja WWF:n lisäksi tulipaikkakampanjassa on mukana Allergia, iho ja astmaliitto. Liitto perustelee mukanaoloa luonnon terveysvaikutuksilla. ”Kosketus monimuotoiseen luontoon ylläpitää ja tehostaa vastustuskykyämme ja hyvinvointiamme, kun kehomme mikrobit ovat yhteydessä luonnon mikrobeihin. Tällä luontokosketuksella on todettu olevan yhteyttä esimerkiksi allergioihin ja moniin tulehdusperäisiin sairauksiin”, sanotaan liiton tapahtumasivulla.