Perustulo vie meitä kohti kestävämpää yhteiskuntaa

Perustulon avulla voidaan yhdistää sosiaaliturva ja työnteko. Se ei kuitenkaan ole vain tekninen ratkaisu sosiaaliturvan yksinkertaistamiseen vaan välttämätön osa tulevaisuuden kestävää yhteiskuntaa ja elämäntapaa, kirjoittavat Peppi Seppälä ja Lukas Korpelainen.
Kuva: Milo Toivonen

Tulevaisuudessa perustulo on niin itsestäänselvä osa hyvinvointivaltiota, että ihmettelemme, miksi sen kehittäminen kesti niin kauan. Niinkin yksinkertaisella asialla kuin vastikkeettoman rahan jakamisella on kauaskantoiset vaikutukset koko yhteiskuntaan.

Perustulo mahdollistaa yhteiskunnan kehittämisen kestävämmäksi niin sosiaalisesti, ekologisesti kuin taloudellisestikin. Hyvinvointi on ihmisarvoisen elämän ja myös työkyvyn perusta. Varmuus riittävästä toimeentulosta vähentää epävarmuudesta johtuvaa stressiä, jolloin yksilöllä on mahdollisuus paremmin toteuttaa itseään ja toimia myös osana yhteisöä.

Vapauttamalla ihmisten toimeentuloa pakollisesta palkkatyöstä lisäämme heidän mahdollisuuksiaan löytää itselleen sopivin tapa toimia elämässään. Samalla voidaan myös arvioida uudelleen työ sen yhteiskunnalle ja ympäristölle tuottaman hyödyn perusteella.

Perustulo yhdistettynä haittaverotukseen on yhteiskunnalle paras työkalu ohjaamaan työtä pois ympäristön tuhoamisesta kohti kestäviä työpaikkoja.

Haittaverotus tarkoittaa esimerkiksi päästöjen verottamista niiden haitan mukaisesti, mikä ohjaa ihmisiä ja yrityksiä kestävämpiin valintoihin. Perustulon avulla voidaan kompensoida pienituloisille näitä nousevia kuluja reilulla tavalla.

Yhteiskunnassamme varallisuus kasautuu enenevissä määrin. Tilannetta pahentaa automatisaatio, joka osuu etenkin keskiluokkaan, kun tehdastyöt ja helposti automatisoitavat toimistotyöt katoavat. Samalla sekä matalapalkkaiset työt että korkeakoulutusta vaativat hyväpalkkaiset ammatit säilyvät, mikä lisää tuloerojen kasvua ja heikentää yhteiskunnan yhtenäisyyttä.

Siksi on yhä tärkeämpää luoda rakenteet, jotka ottavat kaikki yhteiskunnan jäsenet yhtäläisesti mukaan samalla mahdollistaen vanhan työelämän kankeisiin lokeroihin sopimattomien uusien työpaikkojen syntymisen. Näitä ovat esimerkiksi alustatyö, osa-aikatyö ja eri työmuotojen yhdisteleminen sekä palkattoman hoivatyön ja vapaaehtoistyön tekeminen palkkatyön rinnalla.

Varallisuuden kerryttäminen on mahdollista yhteiskunnan rakenteiden ja yhteisten resurssien ansiosta, ja siksi on oikein jakaa yhteistä varallisuutta sosiaalisen osingon periaatteella. Tuloerojen kasvu lisäksi hidastaa talouskasvua, joten sopiva määrä tulonsiirtoa on myös taloudellisesti kestävää.

Perustulo on tehokas tapa toteuttaa tätä tulonsiirtoa tavalla, joka mahdollistaa sosiaaliturvan ja työnteon yhdistämisen. Järjestelmän tulisi mahdollistaa työnteko, ei vaikeuttaa sitä! Vakaa sosiaaliturva ehkäisee esimerkiksi mielenterveysongelmia, mikä näkyy myös yhteiskunnan säästöinä ja suurempana työkykyisten määränä.

Kun siirretään painopistettä työn verotuksesta haittojen ja omistamisen verotukseen, perustulo on mahdollista rahoittaa niin, että työnteon kannustavuus säilyy.

Perustulo antaa työntekijöille vahvemman neuvotteluaseman vaatia parempia työehtoja ja sopivan työajan. Se myös antaa mahdollisuuden olla tekemättä mitä tahansa työtä. Tämä pakottaa meidät yhteiskuntana miettimään, miten voimme paremmin tunnistaa aidosti tärkeän työn ja tehdä siitä houkuttelevampaa.

Perustulo antaa mahdollisuuden keskittyä itselle tärkeään työhön tai lyhentää työaikaa ja käyttää enemmän aikaa esimerkiksi perheeseen, ystäviin tai harrastuksiin. 

Tulevaisuuden kestävän yhteiskunnan pohjana on perustulo, jonka avulla ihmiset voivat elää kukoistavaa ja mielekästä elämää ilman, että se perustuu ympäristön tuhoamiselle, itsemme loppuunpolttamiselle ja muiden ihmisten riistolle.

Mikä on perustulo?

Perustulo tarkoittaa jokaiselle sosiaaliturvan piirissä olevalle ihmiselle automaattisesti ja säännöllisesti maksettavaa rahasummaa. Sitä ei tarvitse erikseen hakea eikä sen saamiseen liity ehtoja esimerkiksi työnhausta, eli se on vastikkeetonta.

Erilaisia perustulomalleja ja toteutustapoja on kehitetty Suomessa ja maailmalla. Esimerkiksi vihreät ovat esittäneet ensimmäisen perustulomallinsa vuonna 2007, minkä jälkeen kehitystyötä on jatkettu. Vihreät nuoret ovat laatineet perustulopamfletin jossa on esitelty askelmerkit perustulon käyttöönottamiselle.

Perustulo nähdään tärkeänä osana sosiaaliturvauudistusta, johon parlamentaarinen sosiaaliturvakomitea parhaillaan etsii ratkaisuja.

 

Lisää perustulosta: Vihreiden perustulomalli  (päivitetty 2019) ja Vihreiden nuorten perustulouudistus

Peppi Seppälä ja Lukas Korpelainen

Peppi Seppälä on Vihreiden nuorten puheenjohtaja ja Lukas Korpelainen on vihreä perustuloaktiivi

8.2.2021 17:55

1 Kommentti

  1. Olen kannattanut perustuloa ensikuulemalta, kun ajattelin sen oleva rationaalinen tapa hoitaa sosiaalitoimen eri tuet, joita välillä tuntui olevan kuin Veikko Lavin laulussa. Näin runsaaseen perustuloon ei kuitenkaan liene aihetta, vaan perustulon lisäksi on hankittava muita tuloja.

    Vierastan käsitettä sosiaalinen osinko. Se sisältää ajatuksen, että olisimme yksilöinä oikeutettuja johonkin sellaiseen yhteiskunnan “tuottamaan” tuottoon, joka meille itseoikeutetusti kuuluu. Yhteiskunta ei kuitenkaan tuota sellaista “voittoa”, jonka syntymätodistuksen perusteella ansaitsemme. Lähtökohtaisesti ihmiset tekevät yhteiskunnan työnjaon puitteissa toisilleen palveluksia, joista muut ovat halukkaita maksamaan, ja tämä on palkan peruste. Asiaa ei muuta, vaikka ylipäätään olisi tulonjaon perusteista eri mieltä ja tahtoisi sosialisoida pääoman. Tämänkin jälkeen olisi kestämätöntä jos tulolla ei olisi vuorovaikutteista perustetta.

    En siis kannata niin runsasta perustuloa, että sen varassa voisi ryhtyä dreijaamaan saviruukkuja omaksi ilokseen tai lähimmäisille, jotka eivät tahdo niistä maksaa. Ruukuntekijäkin tarvitsee jonkun portinvartijan tulojensa oikeutukseen.

    Perustulon on oltava sen verran niukka, että se kannustaa hankkimaan muuta tuloa. Jotta perustulon varassa ei teetettäisi turhaa, tuottamatonta työtä, on minimipalkan oltava korkea. Tästä asiasta ollaan eri mieltä, tahdotaan, että ihmiset työllistyisivät matalallakin palkalla, mutta edustan päinvastaista ajattelua. Talousyksiköt vastaavat tuottovaatimuksiin. Jos työ on halpaa ja korko alhaalla jää yhteiskunta juromaan. Ja jos kokonaiskustannustaso on liian korkea, on säädettävä keskipalkkaa.

    Siivoustyön ollessa ilmaista jokainen hankkisi kotiorjan puunaamaan pintoja. – Tarpeellisesta siistimisestä on syytä maksaa selvästi yli “living wagen”, jotta työn imu syntyy.

    Perustulo ei ole mahdoton asia, koska meillä on jo ruokakuntakohtainen perustulo asumistuen muodossa. Asumistukea saa ainakin Helsingin alueella tulojensa ja varojensa mukaisen enimmäismäärän, jos asuu, joten asumistuki on lähellä tulojen mukaan verotettavaa kaikille lankeavaa perustuloa. Moni perustulon vastustaja hyväksyy asumistuen, mikä osoittaa käsitteenmäärittelyn ongelman.

Lähetä kommentti