Kemin sellutehtaan puunkäyttö vie elintilaa muilta hankkeilta

Kemin uusi sellutehdas käyttää 4,5 miljoonaa tonnia puuta enemmän kuin vanha. Se on yli 10 % maamme kuitupuuhakkuista. Jokin toinen tehdas on siis lakkautettava, eikä kiinalaisten hankkeesta Kemijärvellä taida tulla mitään, kirjoittaa Osmo Soininvaara.

14.2.2021 | Kolumni

Kuva: Pixabay

Kemissä on riemuittu uudesta 1,6 miljardin euron sellutehtaasta, joka korvaa käytöstä vanhan. Pohjoisen rakennusmiehille tulee tehtaan rakentamisessa töitä pariksi vuodeksi, samoin konepajoilla ympäri Suomea. Tehtaan työpaikat eivät lisäänny. Uusi ja vanha tehdas työllistävät samat 250 henkeä.

Metsä Groupin uusi tehdas käyttää 4,5 miljoonaa tonnia puuta enemmän kuin vanha. Tämä lisäys on runsaat kymmenen prosenttia kuitupuun hakkuista.  Noin paljon hakkuut eivät voi lisääntyä. Jossain muualla on siis tehdas pysäytettävä. Kaiken kaikkiaan alan työpaikat siis vähenevät tämän päätöksen vuoksi. Tämä on kaivattua tuottavuuden nousua.

Kiinalaisomisteinen Kemijärven hanke taisi lopahtaa tähän. Molemmille ei puuta riitä. Hyvä ehkä näin. Suomen vajoaminen tytäryhtiötaloudeksi hidastui edes vähän.

Ennen Suomesta myytiin korkealla jalostettua paperia, nyt matalan jalostusasteen sellua. Tätä huonompi vaihtoehto olisi enää puun myyminen ulkomaille puuna tai sen polttaminen.

Sellusta voisi sinänsä tehdä mitä hyvänsä. Ehkäpä 20 vuoden kuluttua puusta tehdään ennen kaikkea kankaita, koska puuvillan viljely tyssää vesipulaan ja koska öljypohjaiset materiaalit ovat öljypohjaisia.

Jotta metsäteollisuutemme olisi mukana tässä harppauksessa, pitäisi yritysten tutkimusrahoituksen kasvaa moninkertaiseksi. Metsäteollisuudella voisi olla edessään loistava tulevaisuus, mutta sen eteen pitäisi tehdä jotain.

Tehdään sellusta meillä toki yhä enemmän pakkauskartonkia. Suomen ja Ruotsin työnjaoksi nettikaupassa näyttää muodostuvan se, että Ruotsi toimittaa tavarat ja Suomi pakkaukset.

Vaikka sellutehtaan energianvirtoja kuinka optimoidaan, tehdas synnyttää valtavasti hukkalämpöä. Sitä ei pitäisi tuulettaa harakoille, vaan tehdä siitä kaukolämpöä. Kemissä on jonkin verran kaukolämpöverkossa olevia talouksia, joihin lämpö saadaan turvetta polttamalla Nyt sen saisi edullisesti ja päästöttömästi sellutehtaasta. Kemi on kuitenkin aivan liian pieni paikkakunta käyttämään koko tehtaan hukkalämpöä, ja Oulu on liian kaukana. Harmi. Tällaisen teollisuuden pitäisi sijaita lähellä suurta kaupunkia.

Riittäisikö Suomessa kuitenkin puuta lisätä selluntuotantoa? Keskustelu Suomen metsien osuudesta ilmastonmuutoksen torjunnassa on melkoista ohipuhumista. Olisi otettava huomioon metsät sekä nieluina että hiilivarantoina.

Biosfäärissä olevasta hiilestä noin ¼ on ilmakehässä ja ¾ on sitoutunut biomassaan. Vaikka nielu kasvaisikin tekemällä kasvulle tilaa polttamalla puolet biomassasta ilmakehään, ilmasto ei kiittäisi, koska silloin ilmakehän hiilidioksidimäärä yli kaksinkertaistuisi. On ajateltava yhtä aikaa metsiä varantona ja nieluna.

Loputtomiin metsät eivät voi toimia hiilinieluina, koska metsiin varastoituneelle puumäärälle on jokin maksimi.

Suomen metsissä on puuta enemmän kuin aikoihin, mutta miten on, jos katsomme kaikkea biomassaan sisältyvää hiiltä. Metsien kasvua on lisätty ojittamalla soita. Puuta on tullut lisää, mutta turvetta lahonnut ilmakehään. Oikeassa metsässä on myös muuta biomassaa kuin kaupallisesti kiinnostavaa puuta. Puupelloilla on lähinnä vain puuta.

Vaikka metsissämme on puuta enemmän kuin ennen, sitä on silti vähän, hehtaaria kohden vain kolmannes siitä, mitä Saksassa. Osa tästä johtuu pohjoisesta ilmastosta, mutta osa ahneesta metsänhoitoideologiasta, joka ei pyri vain suuriin tuottoihin vaan haluaa ne nopeasti. Siksi metsää kaadetaan keskenkasvuisena.

Jos yhdeksi tavoitteeksi otettaisiin metsiemme mahdollisimman suuret hiilivarannot, metsänkasvatus taimikosta harvennusmetsiksi ja lopulta avohakkuuksi väistyisi toisenlaisten metsänhoitotapojen tieltä, jossa metsissä olisi jatkuvasti eri-ikäisiä puita ja siksi aina paljon biomassaa.

Ilmastonmuutos sinänsä nopeuttaa metsien kasvua. Lämpeneminen pidentää kasvukautta ja suurempi määrä hiilidioksidia nopettaa yhteyttämistä.

 

Tämä kirjoitus on saanut vaikutteita blogikirjoituksesta ”Mahtuuko Kemin jättimäinen sellutehdas Suomeen?

Osmo Soininvaara / Verde

14.2.2021 19:14

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

3 Kommentit

  1. Kiitos hyvästä puheenvuorosta.

    Kemin uusi tehdas lisää puunkäyttöä 4,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Tämän voi suhteuttaa puuston vuotuisen poistuman kehitykseen, joka oli keskimäärin seuraava (LUKEn tilasto, milj. m3 vuodessa):

    1990-luvulla: 60,9
    2000-luvulla: 71,3
    2010-luvulla: 81,5

    Trendiä jatkamalla tulee arvio, että poistuma on noin 10 miljoonaa kuutiometriä viime vuosikymmenen poistumaa suurempi, kun Kemin tehdas aloittaa toimintansa vuonna 2023.

    Voiko poistuma kohota 90-92 miljoonan kuutiometrin tasolle? Siinä on kysymys, johon ei ole vielä vastausta. Hiilinielun kehitys on keskusteluissa yksi tekijä. Hiilinielu on kasvun ja poistuman erotus. Tästä näkökulmasta on ratkaisevaa, mille tasolle asettuu metsien kasvu. Jos vuotuinen kasvu jää jumiin nykyisen 107 miljoonan kuutiometrin tasolle, erotusta poistumaan tulee vain 15-17 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Laskelman tulos muuttuu, jos vuotuinen kasvu jatkaa kohoamistaan esimerkiksi 120 miljoonan kuutiometrin tasolle. (Avoin kysymys on sekin, annetaanko Suomen metsien hiilinielulle nykyisen kaltaista arvostusta enää viiden vuoden päästä. Puiden hakkuu maailmassa on nollasummapeli. Oikea tapa arvioida hiilinielua on sen pohtiminen, minne välttämättömät hakkuut kannattaa sijoittaa).

    Hiilinielukeskustelua tärkeämpää on mielestäni pohtia, miten paljon poistumasta jätämme sulostuttamaan luontoa. Poistuma, jota ei viedä metsästä pois, jää luonnonpoistumaksi. Sitä kertyy kansallispuistoissa, säästökohteissa ja sattumanvaraisesti muuten vain ilman sen suurempaa tarkoitusta. Lahopuuta syntyy, jos ensin on tervettä puuta, joka sitten kuolee. Tässäkin katsannossa on tärkeää, että puusto kasvaa hyvin.

    Totta on, että vanhoja sellutehtaita pitää sulkea, jos uusia ja entistä parempia rakennetaan. Tässä on nykyisten tehtaiden lista, joista vain Äänekosken tehdas ja tuleva Kemin tehdas ovat uusia ja niin ajanmukaisia, että niiden elinkaari jatkuu 2040-luvulle.

    Sellutehtaat Tuotanto (1000 tn)

    Stora Enso
    Imatra 1300
    Oulu 550
    Veitsiluoto 380
    Varkaus 310

    UPM
    Kaukas 770
    Kymi 870
    Pietarsaari 800

    Metsä Fibre
    Äänekoski 1300
    Rauma 650
    Joutseno 690
    Kemi (tuleva) 1500
    Yhteensä 9120

    Tehtaiden laitteistot ovat yhtä kuolevaisia kuin ihmiset tai puut. Ennen pitkää ne puretaan pois joka tapauksessa ja kysymys on vain siitä, syntyykö tilalle mitään uutta.

    Terveisin,

    Pekka Kauppi

  2. Hiilinielu eli se, että puuta jää meillä joka vuosi hakkaamatta, lisää jo itsessään puuston kasvua arviolta vähintään 1 miljoonaa mottia per vuosi. Lisäksi ojitetut turvemaat ovat tulossa kiihkeimmän kasvun vaiheeseen. Lapin nuorten metsien kasvu hyötyy ilmastonmuutoksesta.Jos vanhoja koneita lisäksi poistetaan käytöstä, puuta riittänee myös Kemijärven selleutehtaalle. Käsittääkseni kiinalainen sijoittaja poistui jo hankkeesta, ja siihen etsitään nyt kotimaisia voimia. Rahastojen ja mahdollisesti pörssin kautta kuka tahansa piensijoittajakin voi osallistua, eli Kemijärvestä voi tulla kansanosake.

    Kemissä syntyy hukkalämpöä, mutta sellutehdas tuottaa myös paljon sähköä, jolle varmasti löytyy käyttöä.

    Jatkuvapeitteisen metsän suurempi hiilivarasto lienee harhakäsitys. Suurimmat hiillivarastot ovat meillä ojittamattomilla soilla ja vanhojen suojelumetsien maaperässä. On aivan totta, että metsät uudistetaan meillä kohtalaisen nuorina ja vähäpuustoisina, ja niihin voidaan kerryttää hiilivarantoja vielä pitkään. Jos kuitenkin metsät jätetään pitkäksi aikaa harventamatta tai uudistamatta, näyttää siltä, että tuhoriskit kasvavat, eli useimmiten luonto kuitenkin uudistaa ne tavalla tai toisella. Luoteis-Yhdysvaltojen suuret hyönteistuhot syntyivät kun täpläpöllölle perustettiin laajoja suojelualueita. Keski-Euroopan kuusikoissa on ollut samoin pahoja hyönteistuhoja. Kanadan ja Venäjän valtavat luonnonmetsät ovat olleet useana vuonna hiilipäästö eikä hiilinielu!

    Puupeltomaisuudesta pyritään meillä eroon ja jatkuvapeitteisyydelläkin on paikkansa. Se vähentäisi esimerkiksi metsän pirstoutuneisuutta eteläisessä Suomessa. Metsienhoidon valtamenetelmäksi sillä ei kuitenkaan ole edellytyksiä.

  3. Tässä on minusta olennaista maasta vietävän puun jalostusasteen romahdusmainen lasku. Kun ennen veimme paperia, viemme nyt sen raaka-ainetta, muiden jalostettavaksi. Asialle ei taida voida poliittisella tasolla tehdä mitään? Puunjalostuksen insinööritaito on aina ollut meillä ihmeen huonoa. Suuret määrät bulkkitavaraa on ollut toiminta-ajatus, ja on edelleen ja vielä alhaisemmalla jalostustasolla. Eikö tämä ole aika kamalaa?
    Mitähän ruotsalaiset puustaan tekevät. Voisiko sitä tehdä tunnetuksi Suomessa? Ettei vaan olisi opiksi otettavaa.

Lähetä kommentti

Kuuntele Verden podcastia!

Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon

Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon