Saisiko olla ruotsia?

Ruotsin kielen asema Suomessa on tunteita herättävä aihe, mutta voisiko keskustelua kääntää mahdollisuuksien suuntaan? Olen huomannut kuinka maahanmuuttaja-opiskelijat haluavat opiskella kieliä - myös ruotsia, jotta heidän työmahdollisuutensa olisivat mahdollisimman hyvät. He näkevät kielet rikkautena, kirjoittaa Kalle Vihtari.

12.3.2021 | Puheenvuoro

Kuvituskuva. Kuva: Tim Gouw / Pexels

Suomessa on pitkään vellonut keskustelu kieltenopiskelusta – niin kauan kuin olen lehtien otsikoita osannut tavata niin asia on ollut esillä ja oletan, että ennen 80-lukuakin asiaa on nostettu esille. Asia on valitettavan paljon kietoutunut pakkoruotsin ympärille.

Ruotsin kielen asema Suomessa on tunteita herättävä aihe.

Se on poliittinen kysymys, se on yhteiskunnallinen kysymys, se on kielikysymys ja se on vähemmistökysymys. Siinä nousee esille kysymys yksilön oikeudesta. Siinä nousee kysymys pohjoismaisesta yhteistyöstä ja Suomen historiasta.

Voisiko keskustelua kääntää mahdollisuuksien suuntaan? Siihen mitä mahdollisuuksia virallisesti kaksikielinen Suomi tarjoaa meille.

Voisimmeko pienenä kansakuntana nähdä kielivaihtoehdot rikkautena? Ei niin, ettei toista kotimaista kieltä opiskeltaisi vaan sen lisäksi voitaisiin opiskella paljon enemmän kieliä.

Olen itse suhtautunut vähintäänkin nuivasti ruotsin kieleen. Olisin mieluummin opiskellut ranskaa tai venäjää kuin ruotsia ylä-asteella. Ruotsi kuitenkin tuli mukana, vaikka Hasse spelade gitarr med kompisar.

En vielä yliopiston akateemisen ruotsin kurssilla ymmärtänyt kielen merkitystä. Siinä vaiheessa kun ajauduin Ruotsiin opettajaksi, ja sain opettaa musiikkia ruotsiksi, tunsin olevani osa-alueella, jota en ollut koskaan koulutusurallani osannut kuvitella.

Siitäkin selvisin – ja minusta huolimatta, joku silloinen oppilas on päätynyt musiikin maailmaan leipää hankkimaan.

Olen ilokseni saanut huomata, että maahanmuuttaja-opiskelijat ovat innoissaan ja ennakkoluulottomasti tarttuneet tarjottuihin ruotsin kielen opintoihin. He ovat uuden kulttuurin ja muuttuneen elämäntilanteen keskellä olleet innokkaita tutustumaan tarjottuun mahdollisuuteen.

He haluavat opiskella kieliä – myös ruotsia, jotta heidän työmahdollisuutensa olisivat mahdollisimman hyvät. Tarvitsemme näitä ennakkoluulottomia kielten opiskelijoita, jotka ovat valmiita panostamaan avoimesti kielten ja kulttuurien tuntemukseen.

He näkevät kielet mahdollisuutena ja rikkautena – näetkö sinä?

Kalle Vihtari

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija, opinto-ohjaaja ja omissa ajatuksissa oleva isä

12.3.2021 10:57

1 Kommentti

  1. “Asia on valitettavan paljon kietoutunut pakkoruotsin ympärille.” No toki se on kietoutunut koska pakollisuus sitoo rajallista aikaa ruotsiin. 30 vuoden ajan vieraiden kielten opiskelu on vähentynyt. Sinä aikana taitaa aloitettu kymmeniä tukiprojekteja kielenopiskelun lisäämiseksi. Pakollisuuden poistaminen normalisousi suhteen ruotsinkieleen ja avaisi pakollisella valintamahdollisuudella ajatukset kielenopiskelun arvottamiseen opiskelijan arkitodellisuudessa. Toki myös lukion korkeakoulujen pääsykoepisteytys tulisi kiireesti romuttaa.

Lähetä kommentti