Aluepolitiikka pitää päivittää 2020-luvulle

Ajatus aluepolitiikan päivittämisestä kypsyi pari vuotta sitten, kun Silja Keränen oli ollut useamman vuoden mukana kehittämässä paikallista elinvoimapolitiikkaa Kajaanin kaupunginhallituksessa ja maakuntavaltuustossa. Puheet  paikallisesta elinvoimapolitiikasta – eli mitä elinkeinoja tuetaan ja mitkä ovat maakunnan tai kaupungin kärkialat – kuulostivat jotenkin 1960-luvulle jääneiltä.  

Valtion harjoittama politiikka taas perustui siihen, että jaetaan maa vain pariin menestyvään keskusalueeseen ja toivottomaan muuhun maahan.

”Nyt pitää pohtia millaisia elinkeinomahdollisuuksia digitalisaatio, kestävä kehitys ja vihreä siirtymä tuovat eri alueille. ”

Vihreille investoinneille ei enää naureta. Ne ovat Suomen elinkeinoelämän tulevaisuus ja niille on luvassa nyt julkista tukeakin aina EU-rahoja myöten. Vihreä siirtymä tarjoaa nimenomaan isojen kaupunkien ulkopuoliselle Suomelle uusia mahdollisuuksia kehittyä ja monipuolistaa elinkeinojaan.

”Nyt nähdään, että on mahdollista kehittää elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa luonnon kannalta kestävään suuntaan.”

Keräsen kirja Missä syrjä sijaitsee? Kun kaupunki ei ole kaikki pohtii henkilökohtaisestakin näkökulmasta alueiden Suomea ja monipaikkaisuutta. Keränen on lähtöisin Kajaanista, jonne hän on palannut opintojen ja muutaman työpaikan jälkeen. Hänellä on takanaan niin vaihto-opiskelu Singaporessa kuin työvuosia EU:n kemikaalivirastossa Helsingissä.

Alueiden kosto nostaa oikeistopopulisteja

Kirjassa nousee esiin myös Suomessa aika vähän huomiota kerännyt ”alueiden kosto”-teema. Sillä viitataan esimerkiksi Yhdysvaltain entisen presidentin, Donald Trumpin suosioon, jota kertyi etenkin syrjäisiltä alueilta, joiden ihmiset kokivat jääneensä kehityksestä paitsi.

Sama ilmiö on tunnistettavissa Britanniassa, jossa Brexit-kanta voitti kaupunkien opiskelleen keski- ja yläluokan ihmeeksi. Myös Ranskassa presidentti Emmanuel Macron on saanut keltaliivit kaduille epäsuosittujen päätösten jälkeen.

”Jos alueella menee huonosti, se nostaa oikeistopopulistien suosiota, eikä tämä riipu esimerkiksi ihmisten tulotasosta. Tästä on merkkejä Suomessakin. Asiaa ei kuitenkaan ole Suomessa juuri tutkittu. Syytä olisi.” 

Pysyvää väestöä menettävien alueiden ihmisille on usein tunne, että asiat päätetään jossain muualla, heiltä kysymättä. Yksi esimerkki tästä on synnytyssairaaloista käytävä keskustelu.

Keräsen mielestä on aivan selvää, että synnytysten keskittäminen alueellisesti muutamaan sairaalaan tuo synnyttäjille ja heidän perheilleen kestämättömän tilanteen. Päättäjät etelässä eivät kuuntele nuorten perheiden ääntä kaukaa pohjoisesta tai idästä.

Nyt pitäisi miettiä tarkemmin, miten rakentaa hyvää yhteiskuntaa kaikille, myös alueilla.

Feministinen elinvoimapolitiikka

Kainuu on yksi niistä alueista, joilla väki vähenee ja etenkin nuoria naisia on harvassa.

”Tästä huolimatta me itse luodaan työpaikkoja lähinnä miesvaltaisille aloille. Työmarkkinoiden segregaatiohan on Suomessa suurta, eli on miesvaltaisia aloja ja naisvaltaisia aloja. Tätä pitäisi purkaa, mutta se on hidasta.”

Kainuussa pitäisi siis tehdä feminististä elinvoimapolitiikkaa, jossa huomioidaan sukupuolten moninaisuus ja yhdenvertaisuus. Että panostettaisiin myös naisvaltaisiin aloihin ja että olisi muutakin kuin äijämeininkiä.

”Aika paljon on kiinni siitä, mikä on alueen ilmapiiri. Millaista on olla, onko turvallista, miten sukupuoli- tai etnisiä vähemmistöjä kohdellaan. Alueen pitäisi olla avoin ja turvallinen, jotta sinne olisi helppo muuttaa töitä tekemään ja perhettä perustamaan.”

Keränen muistuttaa, että töitä riittää nyt paitsi Kainuussa myös esimerkiksi Uudenkaupungin autotehtaalla tai Äänekosken sellutehtaalla. Myös Lapissa on monin paikoin hyvä vire.

Valtakunnallisessa keskustelussa luokitellaan helposti kaikki alueet samaan kategoriaan.

”Aika paljon on vähättelyä tyyliin katsokaa-nyt-ennusteita”, sanoo Keränen.

Kuva on hänen mielestään aivan liian synkkä, eikä vastaa todellisuutta. Alueilla on hyvä olla. Kirjassa onkin myös paljon hyvän elämän pohdintaa.

”Hyvä elämä on sellaista mielekästä, täyspainoista ja tavallista elämää. Maanläheistä. On hienoa, kun oma lapsi voi elää lähellä luontoa ja tuntee vaikka sienet”, hymyilee Keränen.

Tätä kaikkea Suomen eri alueet voivat Keräsen mielestä tarjota tulijoille, sillä sellaisia tarvitaan. Uuden rakentajia ja eteenpäin viejiä. Maakunnat toivottavat heidät tervetulleiksi.

Silja Keränen: Missä syrjä sijaitsee? Kun kaupunki ei ole kaikki. Kirjapaja 2021.