Käsitys maailmasta on aivan vinksallaan

Kirja alkaa kahdellatoista kysymyksellä maailman tilasta. Kysymykset ovat hyvin yksinkertaisia ja koskevat niin keskeisiä asioita aikamme maailmasta, että kaiken järjen mukaan lähes jokaisen asioita seuraavan pitäisi osata niihin vastata. Suuri enemmistö vastaa kuitenkin aivan väärin, huonommin kuin olisi vastannut noppaa heittämällä.

Vain 7 % ihmisistä esimerkiksi tietää, että äärimmäinen köyhyys maailmassa on lähes puolittunut viimeisen 20 vuoden aikana. Mitään vastaavaa köyhyyden vähenemistä ei ole tapahtunut maailmanhistoriassa koskaan ennen. Onko vastaajilta jäänyt huomaamatta esimerkiksi Kiinan ja Intian huikea taloudellinen nousu?  Suomalaisista tämän tiesi sentään 17 %, noppaa heittämällä oikeaan vastaukseen olisi päätynyt 33%.

Enemmistö luulee, että enemmistö maailman ihmisistä asuu köyhimmissä maissa, kun selvä enemmistö asuu keskituloisissa maissa.

Ei tiedetä, että 80 % maailman lapsista rokotetaan ainakin jotain tautia vastaan ja että tyttöjen koulunkäynti on ottanut huikeita askelia köyhemmissäkin maissa.

Ei vain tavallisella kansalla ole täysin väärää käsitystä maailman tilasta, vaan myös tutkijoilla, opettajilla, päättäjillä ja jopa Nobelin palkinnon saaneilla ja Davosiin kokoontuneilla maailman tärkeimmillä päättäjillä.

Tuntuu käsittämättömältä.

Al Gore oli sanonut Roslingille, että ilmastonmuutoksen torjuntaan ryhdytään vasta, kun ihmiset saadaan pelkäämään. Siksi on tuotettava dramaattista tietoa. Joten, mitä haittaa liian pessimistisestä maailmankuvasta sitten on? Eikö se kannusta entistä uutterampiin toimiin ongelmien ratkaisemiseksi.

Se voi tuottaa myös fatalistista pessimismiä. Jos tilanne on toivoton, ei kannata oikeastaan edes yrittää tehdä mitään.

Roslingilla on tästä esimerkki. Kun vakavaa ebola-epidemiaa vastaan taisteltaessa tuli tieto, että epidemian kasvu on taittunut laskuksi, ihmiset eivät suinkaan hylänneet toimia taudin voittamiseksi, vaan toteuttivat niitä entistä suuremmalla innolla. Olihan lopulta tulosta näkyvissä.

Jos ei ole tietoinen siitä, että viime vuosikymmeninä köyhät maat ovat vaurastuneet nopeammin kuin koskaan historian kuluessa, voi tehdä aivan vääriä johtopäätöksiä vaikkapa globalisaatiosta.

Monella on mielessä 1960-luvun kuva Afrikasta savimajoissa asuvien villi-ihmisten maanosana.

Pessimistisessä maailmankuvassa on myös jopa rasistisia piirteitä.Roslingin kysymyksiinsä saamista vastauksista voi päätellä, että ihmisten suurella enemmistöllä on mielessään 1960-luvun kouluissa annettu kuva Afrikasta savimajoissa asuvien villi-ihmisten maanosana, eikä moderneina kaupungistuvina yhteiskuntina.

Merkitystä on erityisesti sillä, että tämä vääristynyt kuva on enemmistöllä investointipankkiireista. Ohjaavathan heidän käsityksensä pääomavirtoja. Vielä 15 vuotta sitten suomalaiset yritysjohtajat pitivät Afrikkaa menetettynä maanosana, johon ei kannata investoida euroakaan. Virhearvio tuli kalliiksi myös heidän johtamilleen yrityksille.

Afganistanin kaltaiset surulliset maat ja todella pientä vähemmistöä edustava ISIS leimaavat käsitystämme islamista. Harva esimerkiksi tietää, että kun ajatollahit tulivat valtaan Iranissa, syntyvyys puolittui maassa yhdessä vuosikymmenessä. Tällaista ei ole tapahtunut muualla. Maassa on nykyisin laaja sivistynyt keskiluokka, jota länsimaat yrittävät pakotteillaan ajaa takaisin keskiajalle.

Jotkut asiat maailmassa myös ovat todella huonosti. Ne saisivat ehkä enemmän huomiotamme, ellemme luulisi kaiken muunkin olevan huonosti.

Kirjassa on myös kolmastoista kysymys ilmaston lämpenemisestä. Selvä enemmistö osasi sentään vastata oikein kysymykseen, oletetaanko  ilmaston lämpenevän. Eivät kuitenkaan kaikki. Suomessakin vain 86 %.  

Mistä väärä käsitys maailman tilasta johtuu?

Rosling spekuloi atavistisilla vaistoilla. Toisenlaisissa oloissa pahinta pelkäävät jäivät henkiin jatkamaan sukua, kun riskeistä piittaamattomat joutuivat pedon kitaan. Niiltä ajoiltahan meidän perimämme on

Ehkäpä yksi syy vääriin vastauksiin on siinä, että sanojan koetaan vähättelevän asioiden huonoa tilaa, jos sanoo tilanteen kuitenkin roimasti parantuneen.

Suomessa esimerkiksi syytetään tuloerojen vähättelystä, ellei sano niiden jatkuvasti kasvavan. Tosiasiassa tuloerot eivät ole kahteenkymmeneen vuoteen kasvaneet oikein millään mittarilla. Sotketaan tavallaan taso ja sen muutossuunta keskenään.

Etsi syitä, älä syyllisiä

Rosling antaa hyvän neuvon etsiä ongelmiin syitä sen sijaan, että etsisi syyllisiä. Tätä ei voi liikaa painottaa.

Roslingilla on tästä riemastuttava  joskin vähän propagandistinen esimerkki. Hän oli luennoillaan kertonut, että suuret lääkeyhtiöt eivät pane rahaa köyhien ihmisten tauteihin kuten malariaan ja unitautiin. Niille pitäisi antaa turpiin, oli yksi opiskelijoista sanonut.

Kenelle pitäisi, hän kysyi? Tutkijat tutkivat, mitä yrityksen johto käskee ja, yrityksen johdon on toteltava johtokuntaa. Se taas on vastuussa osakkeenomistajille, jotka ovat pääasiassa eläkeyhtiöitä ja haluavat tuottoa osakkeilleen voidakseen maksaa eläkkeitä. Pitäisikö sinun siis antaa turpiin eläkkeellä olevalle isoäidillesi?

Kaikki on kiinni yhteiskunnan pelisäännöistä. Jalkapallo muuttuisi ikäväksi peliksi, jos sen säännöissä ei kiellettäisi vastustajan puremista. Silloin ei kuitenkaan kannattaisi syyttää hampaitaan käyttävää pelaajaa, vaan sitä, joka on tehnyt pelin säännöt. Sama koskee yhteiskunnallisia pelisääntöjä.

On tietysti myös asioita, joihin on olemassa selviä syyllisiä, esimerkiksi niitä, jotka ovat rikkoneet sääntöjä. Tarvitsemme siis yhä myös esimerkiksi Haagin sotarikostuomioistuinta.