Suomalaisen viinapään maine on huono. Juodaan talot, maat, ajetaan perhe lumihankeen. Ja shampanjahuppelinen eliitti kauhistelee ja toivoo että joskus joku vielä nuo juntitkin oppivat nämä ihanat keski-eurooppalaiset juomatavat – maista, joissa muuten juodaan vielä enemmän alkoholia per nuppi kuin Suomessa.
Alkoholipolitiikkamme heijastelee samaa traumaattista suhdetta. Päihdepolitiikka on ensisijaisesti terveyspolitiikkaa ja sen korkeinta valtaa käyttää sosiaali- ja terveysministeriö. Tavoitteena on kulutuksen laskeminen, tupakan osalta nollaan, viinan osalta sitä ei ehkä uskalleta ainakaan ääneen lausua – kieltolailla kun on syystäkin huono kaiku.
Mutta se ei ole alkoholin koko kuva. Olut ja viini ovat myös nautinto ja ilon lähde. Ne ovat osa elämän juhlia, kirvoittavat kielen ja voitelevat karokelaulajan kurkun. Alkoholijuomat ovat olleet osa länsimaista kulttuuria, myös suomalaista, jo esihistorialliselta ajalta lähtien.
Jos jokin on arkijärjelle vierasta, sitä ei arjessa pian enää totella – ja se rapauttaa uskoa tärkeäänkin sääntelyyn.
Ja tietenkin on hyvä että viinasten myyntiä säädellään, niin tehdään kaikkialla muuallakin.
Mutta välillä vaikuttaa siltä, että ministeriössä ei osata nähdä metsää puilta, vaan ajatellaan, että mikä tahansa keino, joka vähentää alkoholin tarjontaa on yhtä käypäinen. Hyvä esimerkki kaupunkilaisjärjelle vieraasta sääntelystä löytyy alkoholin nettimyynnistä.
Voin koska tahansa tilata netistä kotiinkuljetettuna viiniä, shampanjaa, olutta tai väkeviä. Nettikauppa vaan sijaitsee jossain muussa EU-maassa kuin Suomessa. Voin tilata jopa helsinkiläisen pienpanimon tuotteita kotiinkuljetettuna, mutta pullot kuljetetaan ensin Tallinnaan, josta ne sitten kuskataan takaisin Helsinkiin ja kuriiri kiikuttaa ne ovelleni.
Tämä on täysin älyvapaata. Tämä ei vähennä alkoholin kulutusta tai saatavuutta yhtään millään tavalla. Tällä nettikauppakikkailulla ei ole taatusti mitään positiivisia terveysvaikutuksia. Ainoa ero on se että virolainen kauppias ja kuriiri saa töitä suomalaisen sijaan.
Miksi en voisi tilata saunakaljojani suomalaisen kaupan kautta? Tai viinejäni? Miksi edes Alko ei saa kuljettaa viinejä kotiin kun tanskalainen tai ranskalainen yritys voi? Miksi en voisi ostaa ravintolasta kotimatkallani viiniä myös kotiin?
Päättömien sääntöjen ikävä seuraus on se että niitä ei noudateta. Olaus Petrin tuomarinohje “Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan” olisi hyvä pitää mielessä myös alkoholilakeja säädettäessä. Ja jos jokin on arkijärjelle vierasta, sitä ei arjessa pian enää totella – ja se rapauttaa uskoa tärkeäänkin sääntelyyn.
0 kommenttia