Ydinvoimaloita ei ole suunniteltu sotia varten

Eri maat panostavat nyt ydinvoimaan keinona saavuttaa hiilineutraalisuus. Ukrainan sodan esimerkki osoittaa kuitenkin karulla tavalla, että sotatilanteessa ydinvoimalat saattavat muodostaa vakavan riskin.

5.3.2022 | Yhteiskunta

Tšernobylissä menehtyneiden palomiesten muistomerkki. Kuva: Pedro Moura Pinheiro

Heti Ukrainan sodan alussa venäläiset joukot saivat haltuunsa Tšernobylin ydinvoimalan, jossa sattui maailman tähän asti pahin ydinvoimalaonnettomuus huhtikuussa 1986. Sotatoimien seurauksena alueen säteilyarvot nousivat hetkessä 20-kertaisiksi.

Enemmän kauhua aiheutti kuitenkin Euroopan suurimman ydinvoimalan, Etelä-Ukrainassa sijaitsevan Zaporižžjan ydinvoimalan alueen pommitus. Venäläisten tulitus sytytti hallinto- ja laboratoriorakennuksia, ja palo saatiin vain vaivoin sammutettua. Ydinvoimala on nyt venäläisten hallussa.

”Ydinvoimaloita ei ole suunniteltu sotatilanteita vastaan. Laitokset kyllä suojataan luonnonilmiöitä, kuten tulvia ja myrskyjä vastaan, eli ne ovat siinä mielessä vahvoja”, sanoo Säteilyturvakeskuksen (STUK) apulaisjohtaja ja käyvien ydinvoimalaitosten valvonnasta Suomessa vastaava Tomi Routamo

Heti Tšernobyl-uutisen jälkeen suomalaiset hamstrasivat joditabletteja apteekeista ja sama on tapahtunut viime viikkoina. Tositilanteessa niitä kuitenkin on saatavilla huoltovarmuuskeskuksesta, ja niitä otetaan ainoastaan viranomaisten suosittaessa niiden käyttöä.

Tabletit otetaan radioaktiivisen jodi-131:n aiheuttamaa kilpirauhassyöpää vastaan. Tämä yhdiste kuitenkin vähenee nopeasti ympäristössä ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen, sillä sen puoliintumisaika on 30 päivää.

”Ei ole nähtävissä, että joditabletteja pitäisi ottaa Suomessa Ukrainan tilanteen takia, sillä tänne kulkeutuisi sen verran vähäisiä määriä jodi-131:ää”, sanoo Routamo.

Radioaktiivista pölyä ilmassa

Tšernobylissä säteilyarvojen nousu johtui maan pöllyämisestä raskaan sotakaluston liikkuessa alueella, joka on kauan ollut lähes koskematon ja jossa säteilyarvot ovat edelleen korkeat. Voimalaa ympäröi 30 km:n laajuinen suojavyöhyke, joka on edelleen erittäin saastunut. Itse laitospaikalla säilytetään romun lisäksi käytettyä ydinpolttoainetta ja paljon voimalan purkujätettä. Ydinvoimalan polttoaine on poistettu sen reaktoreista jo vuosia sitten. Suurin osa niistä on vesiallasvarastoissa jäähtymässä.

”Vesi poistaa polttoaineesta lämpöä. Jäähdytys voi kestää vuosikymmeniä. Sen jälkeen polttoaine sijoitetaan kuivavarastoon, jossa jäähdytys tapahtuu ilman avulla”, selittää Routamo. 

Vaikka polttoaine on edelleen todella säteilevää, ei siinä enää ole samaa potentiaalia kuin voimalan räjähdyksen yhteydessä. ”Uudet päästöt edellyttäisivät sitä, että polttoaine saadaan kuumenemaan. En näe, että Tšernobyl voisi aiheuttaa laajaa ympäristöuhkaa”, sanoo Routamo.

Routamon mukaan alueella pölystä ei ole haittaa Suomeen asti.

”Pölyä ei tietysti ole hyvä hengittää, koska siihen on sitoutunut radioaktiivisia aineita”, sanoo Routamo.

Tšernobylin neljännen reaktorin päälle rakennettiin vuonna 2018 teräksinen suojakupu, jonka on suunniteltu kestävän seuraavat 100 vuotta. Sen tehtävänä on estää ylimääräisen säteilyn pääsy ympäristöön ja toimia sääsuojana. Sarkofagin avulla voidaan taata sen sisällä purkutöitä tekevien ihmisten turvallisuus. Pommittamista sekään ei kestä. Zaporižžjan ydinvoimalassa on suojarakenne, mikä Tšernobylissä puuttui onnettomuuden sattuessa.

Ydinvoimalat pelinappuloina

Tšernobylin voimala on Venäjälle strategisesti tärkeä, sillä se sijaitsee Kiovaan suuntautuvalla hyökkäysreitillä. Venäjä on sopinut Ukrainan kanssa siitä, että se vartioi Tšernobylin aluetta lähettämällä paikan päälle laskuvarjojoukkoja. 

Huolenaiheena on, että sodan jatkuessa ukrainalaiset ydinvoimalat voivat toimia pelinappuloina ja mahdollisina painostuskeinoina. Ukrainassa on neljä ydinvoimalaa, joissa on yhteensä 15 ydinreaktoria. Routamon mukaan ne ovat saman tyyppisiä kuin Loviisan reaktorit eli painevesireaktoreita, mutta uudempia. Ne ovat joutuneet käymään läpi EU:n vaatimia stressitestejä, joiden perusteella niihin on tehty parannuksia.

Radioaktiivista säteilyä mittaa eurooppalainen säteilymittausverkosto, European Radiological Data Exchange Platform (EURDEP). Maat vaihtavat tietoja keskenään ja tiedonkulku on avointa. Ukrainasta saatuja mittaustuloksia voidaan näin ollen pitää luotettavina. ”Voi kuitenkin olla, ettei sotatilanteessa ajantasaisten mittaustulosten saaminen onnistu”, muistuttaa Routamo.

Likaiset pommit

Ydinvoimaloiden pelotevaikutukset ovat Ukrainan sodan myötä käyneet selviksi. Niitä voidaan käyttää aseina sotatilanteessa tai kiristämiskeinoina. Lisäksi radioaktiivisista aineista voidaan valmistaa likaisia pommeja.

”Ydinvoimaloiden polttoaineen käyttäminen niin sanotuissa likaisissa pommeissa on hyvin vaikeaa. Niissä todennäköisesti käytettäisiin muita radioaktiivisia aineita tavanomaisen räjähteen lisäksi”, selittää Routamo.

Sotatilanteiden aiheuttamien riskien lisäksi ydinvoimaloihin liittyvät pitkät aikavälit saattavat olla ongelmallisia turbulentissa nykymaailmassa. Ydinvoimaloiden käyttöikä on 40-60 vuotta ja niiden rakentamiseen saattaa mennä yli vuosikymmen. Esimerkiksi Olkiluoto 3:sen käyttöönottoon kului yhteensä 16 vuotta. Lisäksi käyttöikänsä päässä olevien voimaloiden polttoaineen jäähdyttämiseen laitospaikalla kuluu vuosikymmeniä. 

”Esimerkiksi Loviisan tapauksessa käytetty polttoaine tullaan säilyttämään voimala-alueen vesivarastoissa. Purkujäte haudataan 100 metrin syvyyteen kallioon Hästholmenin saarelle. Vuosikymmenien kuluttua, kun polttoaine on jäähtynyt vesialtaissa riittävästi, se siirretään Eurajoelle Posivan Onkaloon. Polttoaine loppusijoitetaan sinne kapseleina yli 400 metrin syvyyteen.

”Radioaktiivisuus putoaa pieneen osaan noin 500 vuodessa”, sanoo Routamo. Mutta jäljelle jää yhdisteitä, jotka säteilevät jopa satoja tuhansia vuosia eteenpäin.

Eri maat panostavat nyt tosissaan ydinvoimaan keinona saavuttaa hiilineutraalisuus. Ukrainan sodan esimerkki osoittaa kuitenkin karulla tavalla, että sotatilanteessa ydinvoimalat saattavat muodostaa vakavan riskin. Pelko radioaktiivisen laskeuman mahdollisuuteen on juurtunut syvälle meihin Tšernobylin onnettomuudesta lähtien.

Jessica Haapkylä
Kirjoittaja on erikoistunut ympäristöteemoihin.

5.3.2022 10:50

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

1 Kommentti

  1. Näyttäisi siis siltä, että ydinvoimaan liittyvistä sotariskeistä vakavin on miehitystilanteessa niiden joutuminen vihollisen käsiin ja puolustuksen heikentäminen katkaisemalla energiantuotanto. Tätä riskiä voisi taklata yksikkökokoja pienentämälllä ja hajasijoittamalla = SMR.

Lähetä kommentti