Lannoitevero ja biokaasulaitokset tukemaan huoltovarmuutta

Ukrainan sota on tuonut ongelmia maatalouden energian ja lannoitteiden saatavuuteen. Nyt pitäisi suunnitella monipuolisia biokaasulaitoksia ja verottaa neitseellisten ravinteiden käyttöä. Lisää maataloustukia jakamalla ei nykyisiä ongelmia pystytä ratkaisemaan, kirjoittaa Irma Saloniemi.

25.3.2022 | Analyysi

Kuva: Ksenia Senkova/CC

Ukrainan sota on tehnyt energian ja lannoitteiden tuontiriippuvuuden näkyväksi. Hirvittävän tilanteen pienenä valopilkkuna on nähty mahdollisuus vihreän siirtymän nopeutumiseen, kun Venäjän fossiilienergiasta pyritään nopeasti eroon. Samalla tavalla lannoitteiden saatavuusongelmat voisivat uudistaa maatalouttamme ilmastoystävällisellä ja jopa viljelijöitä hyödyttävällä tavalla.

Suomessa ei ole pulaa kasvien tarvitsemista ravinteista, vaan pulaa on kaupan olevista keinolannoitteista. Kasvit toki tarvitsevat ravinteita, mutta vain pieni osa peltoon lisättävistä ravinteista poistuu sadon mukana. Paljon suurempi osa varastoituu maahan, ja muuttuu sellaiseen kemiallisesti muotoon, jota kasvit eivät pysty hyödyntämään.

Erityisen ongelmallista on monien ravinteiden valuminen pelloilta ojiin, jokiin, järviin ja lopulta Itämereen rehevöittämään rantoja, uhkaamaan kalastusta ja järkyttämään luonnon ekosysteemeitä. Myös eläimiin ja ihmisiin päätyvät ravinteet kulkeutuvat lopulta myös jätevedenpuhdistamoiden ja elintarviketeollisuuden jätevirtojen mukana maaperään ja vesistöihin.

Kierrätyslannoitteet liian kalliita

Ongelmana on ravinteiden puutteellinen kierrätys eli saaminen takaisin lannoittamaan peltokasveja. Kierrätyslannoitteita toki tuotetaan nytkin, mutta niiden käyttöä rajoittaa hinta – siis neitseellisesti luonnosta kaivetut mineraalit kuten fosfori, ja energiaintensiivisesti maakaasulla tuotettu typpilannoite, ovat olleet viljelijälle kierrätyslannoitteita selvästi edullisempia.

Jos lannoitteiden korkeat hinnat jäävät pysyviksi, kierrätyslannoitteiden kerääminen tehostuu ja kierrätyksen menetelmät parantuvat. Jopa vesistöissä pohjan lähellä olevia ravinteita ehkä kannattaisi ryhtyä keräämään. Ongelmiahan kierrätyslannoitteissa on, mutta tutkimuksella, lainsäädännöllä ja uusilla käytännöillä, kuten vaikka muutoksilla maatalouskemikaalien ja yhdyskuntajätevesien käytössä, näitä voidaan pienentää.

Biokaasulaitosten avulla voitaisiin samanaikaisesti tuottaa kierrätyslannoitteita ja biokaasua. Laitosten sijoittelu voitaisiin suunnitella optimaalisesti ympäristön, raaka-aineen keräämisen, tuotannon ja markkinoinnin kannalta. Apuna voi käyttää esim. Luonnonvarakeskuksen Biomassa-atlasta.

Biokaasu on erinomainen hajautetun energiatuotannon muoto niin liikenteen, maatalouskoneiden, kuivaajien ja muun lämmityksen tai vaikka laitoksen ympärille syntyvän pienteollisuuden tarpeisiin.

Biokaasu on erinomainen hajautetun energiatuotannon muoto niin liikenteen, maatalouskoneiden, kuivaajien ja muun lämmityksen tai vaikka laitoksen ympärille syntyvän pienteollisuuden tarpeisiin. Laitos voi lisäksi ottaa joko talteen hiilidioksidin tai toimittaa sen kiihdyttämään kasvua läheisissä kasvihuoneissa. Luonnollisesti tällaista laitosta ei voi yksittäinen maatila ylläpitää, vaan tähän tarvitaan joko kaupallinen yrittäjä tai viljelijöiden perustama osuuskunta, joita valtio voisi hyvin vaikka maataloustuen avulla tukea.

Vaikka lannoitteiden korkea hinta onkin monille viljelijöille ongelma, on hinnan nousussa monia etuja. Tuontitarve vähenee, kierrätyslannoitteiden asema paranee, ravinteiden tuhlaaminen ja sijoittaminen vääriin paikkoihin vähenee. Jo nykyisellään säädellään ympäristösyistä typpilannoituksen määrää lailla, ja myös fosforiin on tulossa rajoituksia.

Jos biomassa kaikissa muodoissaan olisi rahan arvoista, ei Varsinais-Suomen suurten sika- ja siipikarjatilojen ympärilläkään viljelijöiden kannattaisi luopua ympäristötuista ravinteita vapaamman käytön mahdollistamiseksi, vaan taloudelliset kannustimet ohjaisivat ravinteiden tehokkaampaan käyttöön.

Ravinteiden käyttöä voisi tehostaa myös muuttamalla viljelytapoja luonnonmukaisemmiksi kaikessa viljelyssä, vaikkei luomubyrokratiaan haluaisi siirtyäkään.

Ravinteiden käyttöä voisi tehostaa myös muuttamalla viljelytapoja luonnonmukaisemmiksi kaikessa viljelyssä, vaikkei luomubyrokratiaan haluaisi siirtyäkään. Toki sekin on hyvä vaihtoehto, ja bulkin sijasta voisimme tähdätä laatuun ja vaikkapa vientiin.

Tavoitteena terve peltomaa

Paremmin hiiltä sitova multava pelto pidättää ravinteet maaperässä, sekä auttaa varautumaan ilmaston muuttumiseen parantamalla vesitaloutta kuivuuden ja rankkasateiden varalle. Terveen pellon mikrobiyhteisö tarjoaa ravinteiden käyttöä tehostavia ekosysteemipalveluita. Palkokasvien mikrobit sitovat suoraan ilmassa esiintyvää kaasumaista typpeä. Maaperän mikrobit muokkaavat maassa esiintyviä ravinteita takaisin kasvien käyttämään muotoon, ja syväjuuriset kasvit keräävät ravinteita laajemmalta alueelta.

Maatalouskemikaalit vaikuttavat päinvastaiseen suuntaan tuhoamalla kasveille hyödyllisiä mikrobeja. Kasvinjalostuksen avulla voisimme lisäksi kehittää vanhemmista viljelykasvien muodoista uusia lajikkeita, jotka hyödyntäisivät nykyistä tehokkaammin sekä suoraan ravinteita että mikrobien ja kasvien yhteiseloa.

Kannattaisikin harkita ainakin neitseellisten lannoitteiden verottamista viimeistään lannoitteiden maailmanmarkkinahintojen laskiessa. Tämä vaikuttaisi varmaan eniten lihan hintaan, koska rehun kasvatukseen käytetään paljon ravinteita.

Keinolannoitteet mahdollistavat yksipuolisen, maaperän kuntoa huonontavan ja ilmastonmuutosta kiihdyttävän viljelyn. Hyvinä vuosina keinolannoitteilla on saatu huippusatoja, jotka kuitenkin jäävät selvästi alle eteläisimpien alueiden sadoista samoilla tuotantopanoksilla. Monipuolisuus sekä maantieteellisesti että jopa yksittäisen tilan tasolla lisää koko Suomen huoltovarmuutta ja varautumista muuttuvan ilmaston tuomaan vaihteluun.

Lannoitevero ei ole mikään nopea ratkaisu nykyiseen lannoitekriisiin, vaan tämä on osaehdotus maatalouden uudistamiseen Suomessa seuraavien vuosikymmenten aikana. Lisää maataloustukia jakamalla ei nykyisiä ongelma pysty ratkaisemaan, mutta vähittäinen lannoiteveron käyttöönotto nostaisi kaiken biomassan arvoa ja lisäisi ravinteiden kierrättämistä. Toki maatalouden uudistuksille tarvitaan kunnollinen pitkän tähtäimen suunnitelma ja arvio muutosten vaikutuksista vaikkapa erikokoisille tiloille. Suuret tilat tästä tuskin hyötyvät, mutta kuuleman mukaan ne on jo muutenkin todettu Suomenkin oloissa tehokkaimmiksi ja kannattavimmiksi. Ai niin, missä se olikaan osoitettu?

Irma Saloniemi
Kirjoittaja on maataloudesta kiinnostunut evoluutiobiologian dosentti Turun yliopistosta.

25.3.2022 21:14

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti