Puola auttaa ukrainalaispakolaisia – Varsovan väkiluku kasvanut viidenneksellä

Varsovan päärautatieasemalle on pystytetty isoja telttoja, joissa Ukrainasta tulleille pakolaisille jaetaan ruokaa. Ihmiset voivat rauhassa levähtää hetken ennen kuin matka jatkuu muualle, joko yöpymispaikkaan puolalaisten järjestämillä linja-autoilla tai sitten eteenpäin länteen.

Telttojen luona autolevikkeen kivikaiteella istuu kasseineen kaksi 15-vuotiasta poikaa, Bogdan Grintshenko ja Valery Hizhnak. Nuoret miehet ovat juuri saapuneet junalla Žytomyrin alueelta Pohjois-Ukrainasta Kiovan länsipuolelta. Alueen pohjoisosissa lähellä Valko-Venäjän rajaa käydään taisteluita.

”Matkustimme tänne päivän”, kertoo Hiznak. 

”Rajalla meni kauan, kun oli pitkät jonot. Isä jäi sinne. Äiti ja siskot olivat tulleet tänne jo aiemmin”, kertoo Grintshenko.

Hizhnak on tullut Varsovaan Grintshenkon mukana. Hänenkin isänsä jäi Ukrainaan sotimaan. Tästä eteenpäin Hizhnak jatkaa omin päin kohti Prahaa, jossa äiti entuudestaan odottaa. Siinä missä Grintshenko jaksaa hymyillä, Hiznak on vakavampi. Vaikka Varsovassa on nyt turvallista olla, ajatukset ovat kotipuolessa.

”Kun sota alkoi, kaupungistamme tuli vaarallinen paikka. Keskusta on pommitettu. Se on täysin tuhoutunut”, Hizhnak kertoo.

Molemmat nuoret herrat kehuvat asemalla saamaansa apua. Kun juna saapuu rajan suunnasta, vapaaehtoiset ovat jo asemalaiturilla auttamassa ja ohjaamassa eteenpäin. Kenenkään ei tarvitse jäädä neuvottomana yksin, nälkäiseksi, kylmettyneeksi ja vailla tietoa siitä, minne tästä voi jatkaa eteenpäin.

Vapaaehtoisia töissä ympäri vuorokauden

Varsovan päärautatieasemalla käy jatkuva virta Ukrainan pakolaisia. Joukko vapaaehtoisia päivystää myös yöllä, vaikka silloin on hiljaisempaa. Tulijoita on myös yön pimeydessä ja Puolassa halu auttaa on suurta.

Asemahallin keskellä on myös tiski, josta organisoidaan vapaaehtoisten toimintaa. Vapaaehtoiset tekevät työtä kuuden tunnin jaksoissa, ja vapaaehtoisten toiminnan koordinaattori Isabella Pollak on juuri selvinnyt illan vuoronvaihdosta. Asemalla auttavien määrä vaihtelee reippaasti päivän ja kellonajan mukaan, mutta lähtökohtaisesti täällä tekee työtä vajaan sadan hengen joukko.

Minä puhuin puolaa ja hän puhui ukrainaa, mutta me puhuimme esimerkiksi puista, jotka olivat hänen talonsa vieressä. Se oli niin söpöä.

Yleensä tuo väkimäärä riittää, mutta Pollakin mukaan olisi varmasti hyödyllistä, jos jostain löytyisi lisää niitä, jotka puhuvat venäjää tai ukrainaa.

”Täällä asemalla meillä on hyvä tilanne, koska auttamaan haluavat osaavat tulla tänne. Pienemmissä paikoissa syrjemmällä sen sijaan olisi varmasti tarvetta lisäauttajille”, Pollak kertoo.

Pollakin kaulaa koristaa partiohuivi. Tämä koordinaatiopiste onkin partiolaisten käsissä.

”Partiolaisia meidät on kasvatettu auttamaan muita – ja haluan todella olla hyödyksi tässä tilanteessa. Teemme kaikkemme, jotta voimme tehdä tästä edes vähän helpompaa heille”, Pollak kertoo.

”Pienet tavalliset asiat täällä ovat paras palaute, mitä voimme saada. Muistan, kun olin vapaaehtoistyöntekijänä toisessa pisteessä, jonne saapui ryhmä lapsia. Kohtasin siinä pienen tytön. Minä puhuin puolaa ja hän puhui ukrainaa, mutta me puhuimme esimerkiksi puista, jotka olivat hänen talonsa vieressä. Se oli niin söpöä. Luulen, että se on parasta, mitä voimme täällä kokea”, Pollak kertoo.

Varsovan väkiluku on kasvanut viidenneksellä

Puola on ottanut vastaan yli puolet kaikista Ukrainasta paenneista pakolaisista. Tähän mennessä maahan on saapunut jo lähes 2,5 miljoonaa pakolaista. Vaikka monet jatkavat eteenpäin, Varsovan kaikki ylimääräiset majapaikat on jo käytetty. Kaupunkiin on jäänyt noin 300 000 pakolaista – eli suurkaupungin väkiluku on kuukaudessa kasvanut melkein viidenneksen.

Jättiurakkaa helpottavat hieman Puolan ja Ukrainan vanhat likeiset yhteydet. Krimin valloituksen jälkeisinä vuosina toista miljoonaa ukrainalaista on muuttanut Puolaan, missä kieli muistuttaa ukrainaa ja venäjää, ja kulttuuri on muutenkin aika läheinen.

Monilla Ukrainasta tulevilla on siksi Puolassa jo joku sukulainen tai tuttava asumassa. Ukrainalaisista oli kasvanut Puolan selkeästi suurin maahanmuuttajaryhmä jo ennen tämän kevään sotaa.

Ukrainalaiset saavat nyt vapaasti tehdä työtä Puolassa ja saada samalla terveydenhoidon ja sosiaalietuudet. Lapsilisiäkin – 110 euroa kuussa lasta kohden – maksetaan nyt ukrainalaisille.

Puolassa terveyskeskukset ja koulut ovat kovan paineen alla, kun väkeä on tullut yhtäkkiä valtavasti lisää. Parin miljoonan uuden asukkaan vastaanottaminen on hankalaa jopa sinänsä yksinkertaisten käytännön asioiden kannalta. 

Jotta ukrainalainen voi tehdä työtä ja maksaa veroja, hän tarvitsee puolalaisen PESEL-henkilötunnuksen. Tätä varten Varsovassa kansallisstadionille on nyt perustettu väliaikainen keskus, josta henkilötunnuksen voi hakea jonottamalla. Yli 50 000 katsojan stadionilla toimii nyt Puolan suurin henkilötunnusten jakopiste.

”PESEL-numero 500 000 myönnettiin 30. maaliskuuta, alle kaksi viikkoa järjestelmän käyttöönoton jälkeen. Keskimäärin toimistot myöntävät Puolassa noin 50 000 PESEL-numeroa työpäivän aikana”, kertoo sähköpostitse Jakub Dudziak, Puolan ulkomaalaistoimiston tiedottaja.

Työnhaku vie syvemmälle länteen

Myöhemmin junassa matkalla Varsovasta Berliiniin vaunussa näkyy suurena enemmistönä ukrainalaisia naisia ja heidän lapsiaan.

Ihmiset ovat matkalla Saksaan tai edemmäs Länsi-Eurooppaan. He kehuvat puolalaista ystävällisyyttä, mutta eteenpäin on jatkettava, koska Puolasta ei enää löydy vain ukrainan ja venäjän puhujille työpaikkoja. Naisten toiveena on, että Länsi-Saksassa tai vaikkapa Alankomaissa olisi tehtaita, joihin vielä tarvittaisiin kielitaidottomien käsipareja.

Juna pysähtyy asemalle, jossa vuorojunan puolalainen veturi vaihdetaan aina saksalaiseen. Junaan nousee laiturilta vapaaehtoisia, jotka jakavat pakolaisille sämpylöitä ja vesipulloja. Lapsille näyttää maistuvan, äiditkin ovat hyvällä tuulella. Kännykkä toimii, joten isälle lähetetään selfie.