Maahanmuuttajat tarvitsevat parempia kotoutumispalveluja ja enemmän kieliopintoja

Viime sunnuntain vaalit Ruotsissa nostivat ruotsidemokraattien suosion. Nostamalla jengiväkivallan ja rikollisuuden ykkösteemaksi, puolue onnistui houkuttelemaan äänestäjiä oman tiukan rangaistus- ja maahanmuuttopolitiikan taakse. Suuri häviäjä taas on Ruotsissa asuva ulkomaalaistaustainen väestö. Kouluja käyvät, kieltä osaavat, työssä käyvät ja veroja maksavat jäävät keskustelussa jengien ja ongelmalähiöiden varjoon.

15.9.2022 | Pääkirjoitus

Kuva: Lesia Pavlenko

Suomessa asui viime vuonna noin 470 000 ulkomaalaistausta ja osuus koko väestöstä on kahdeksan prosenttia. Ulkomaalaistaustaisista jo 81 000 on täällä syntyneitä, toisen polven maahanmuuttajia. Noin kolmannes ulkomaalaistaustaisista on lähtöisin entisen Neuvostoliiton tai Viron alueelta.

Ruotsissa lasketaan, että enemmän kuin joka neljännellä maassa asuvalla on ulkomaalaistausta.

Ruotsi on viime vuosina alkanut kiristää aiemmin erittäin liberaalia maahanmuuttolinjaansa. Kiristys näkyy myös Pohjoismaista tulevien kohdalla siten, että maa vaatii entistä enemmän todistuksia suomalaisilta. Ilman riittäviä virallisia papereita eivät yhteiskunnan ovet enää aukene pohjoismaalaisillekaan.

Suomen hallituksen maahanmuuttopolitiikan pohjana ovat kansainvälinen oikeus ja se on yhdistelmä perus- ja ihmisoikeuksia ja kotimaisten työmarkkinoiden suojelua: Kiintiöpakolaisia otetaan suoraan pakolaisleireiltä  ja muille turvapaikanhakijoille on oma monin tavoin kritisoitu prosessinsa.

Työperäinen maahanmuutto on oma lukunsa. Laajasti hyväksytään jo ajatus ulkomaisen työvoiman tarpeesta, ja esimerkiksi kesän aikana hallitus on avannut erityisosaajien ja startup-yrittäjien maahanmuuttoa edesauttavan pikakaistan ja esittänyt pitkäaikaisen D-viisumin käyttöönottoa. D-viisumit on tarkoitettu muun muassa opiskelijoille, tutkijoille sekä yritysten johtotehtävissä toimiville ja heidän perheilleen.

Jo vuosi sitten hallitus julkaisi koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton suunnitelman, joka ulottuu vuoteen 2035. Esimerkiksi uusien ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä pyritään kolminkertaistamaan vuoteen 2030 mennessä ja heistä kolme neljästä jäisi parhaimmassa tapauksessa Suomen työmarkkinoille.

Useat eurooppalaiset maat haluavat maahansa koulutettuja erityisosaajia, joiden tuloa yritetään vauhdittaa ja oloa pehmentää. Tälle joukolle voidaan usein tarjota palveluja englanniksi.

Iso osa Suomeen tulleista ei kuitenkaan puhu englantia vaan esimerkiksi arabiaa, somalia tai farsia.

Kielitaito on avain yhteiskuntaan

Suomeen tulijoille tarjotaan kotoutumispalveluja, kielenopetusta ja kouluissa on valmistavia luokkia maahanmuuttajaoppilaille. Mutta tulokset puhuvat puolestaan – tämä ei riitä. Nykyiset palvelut eivät toimi, ne eivät ala riittävän nopeasti ja tehokkaasti, valmistava opetus koululaisille kestää liian lyhyen ajan ja suomalainen erikoisuus, kotihoidontuki, pitää maahanmuuttajaperheiden lapset ja äidit kotona niin ettei kielitaitoa eikä sosiaalisia kontakteja suomalaisten kanssa synny.

Pitää myös miettiä keinoja, joilla kielenopiskelijat saadaan sitoutumaan opintoihin niin, että suomesta tai ruotsista todella tulee käyttökieli.

Suomessa elää maahanmuuttajanaisia, jotka ovat eläneet niin tiiviisti perheen ja suvun kesken, etteivät vuosikausien jälkeenkään pysty asioimaan suomeksi. Kielitaidottomat vanhemmat eivät voi seurata Wilma-viestejä ja asioimiseen päiväkodin tai koulun kanssa tarvitaan tulkkia.

Kielitaidottomuus mahdollistaa myös hyväksikäytön, jota on ilmennyt niin ravintola- kuin kasvihuonealallakin.

Uusi laki kotouttamisesta tulossa eduskuntaan

Viime kesäkuussa annettiin esitys uudesta kotouttamislaista, jonka pitäisi tulla eduskunnan käsittelyyn lokakuun aikana. Uusi laki vastaa moniin tämänhetkisiin ongelmiin ja sen kärkenä nopea työllistyminen ja työn avulla nopeampi kotoutuminen. Osallisuus, hyvinvointi ja terveys ovat myös tavoitteena.

Lakiesityksessä kotoutumisohjelma on lyhennetty, ja vaikka tehokkuus ja nopeus ovat hyvä lähtökohta, pitää tässä olla myös joustoa. Maahan tulleet eivät ole homogeeninen ryhmä ja vaikkapa luku- ja kirjoitustaidottoman, sodassa traumatisoituneen pakolaisen kielen oppiminen ei suju käden käänteessä. Kaikista ei tule uutta työvoimaa suomalaisiin yrityksiin.

Uudessa laissa ehdotetaan kielikoulutuksen vaikutuksen testaamista. Päättötestaus varmistaisi osaltaan, että riittävä kielitaito on saavutettu. Tällä hetkellä kielen opiskelu jää usein puolitiehen, eikä auta työpaikan tai opiskelupaikan saamisessa.

On myös hyvä pitää huolta siitä, etteivät jo vuosia maassa olleet tipahda kotoutuksen ulkopuolelle. Kaikille pitäisi olla mahdollisuus saada riittävä yleissivistys, kielitaito ja yhteiskuntataidot suomalaisessa arjessa selviytymistä varten.

Uusi laki rajaa vastuualueita entistä selkeämmiksi. Päävastuu on kunnilla ja ilman huoltajaa tulleiden lasten ja nuorten palvelut siirretään kunnilta hyvinvointialueille.

Suomessa on tilaa erilaisille kulttuureille ja elämäntavoille, mutta sen verran on hyvä elää maassa maan tavalla, että hallitsee perusasiat. Ilman kielitaitoa, digitaitoja ja yhteiskunnan toiminnan perusteiden ymmärtämistä on elo vaikeaa.

Työnantajat vierastavat

Oppimista on myös ”kantasuomalaisilla”. Suomen työnantajat ovat edelleen haluttomia palkkaamaan työntekijöitä, joiden kanssa he eivät voi asioida omalla äidinkielellään. Noin 80 prosenttia yrityksistä ilmoittaa mieluummin palkkaavansa suomalaisen kuin muunmaalaisen. Pääkaupungin hipsterikahviloissa tai yliopiston tiloissa voidaan puhua englantia, mutta Seinäjoen konepajalla tai Ilomantsin hoivakodissa se ei käy. Toisaalta kun se ensimmäinen maahanmuuttaja on päässyt työpaikan kynnyksen yli, on seuraavien palkkaaminen jo selvästi helpompaa.

Noin puolet ulkomaalaistaustaisista asuu pääkaupunkiseudulla, Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Näissä kaupungeissa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota asuntoalueiden segregaatioon. Vaikka eri kulttuuriyhteisöt keskittyvät tietyille alueille, pitää esimerkiksi kouluissa olla myös suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia oppilaita. Koulupiirien rajoja on syytä muokata niin, ettei puhtaasti yhden kulttuurin alueita synny.

Suomessa on tavattu kysyä miltei asiassa kuin asiassa, miten asia on Ruotsissa hoidettu. Maahanmuutto- ja kotoutuspolitiikan kohdalla voi kuitenkin miettiä, miten järjestelmä on naapurissa toiminut ja mitä siitä on seurannut.

Ruotsissa oli pitkään vallalla poliittinen korrektius, joka esti maahanmuuton ongelmista puhumisen. Ruotsin avoimet rajat toivat 2010-luvulla maahan yksinkertaisesti niin valtavasti maahanmuuttajia, että kotoutumispalvelut tukkeutuivat. Nyt laineet lyövät yli liiankin voimakkaasti ja puheeseen on tullut rasismia ja vihapuhetta.

Rasismille ei pidä jättää tilaa, mutta yhtä lailla ongelmat eivät saa olla tabu. Vaikeneminen ei niitä ratkaise. Suomi tarvitsee maahanmuuttajia ja he tarvitsevat aidon pääsyn yhteiskuntaan.

Leena Brandt / Verde

15.9.2022 11:57

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti