Ukraina-päiväkirjat: Elä tässä ja nyt, älä jätä mitään myöhempään

Kesä kului hetkessä. Olemme oppineet elämään ilmahälytysten kanssa. Älä jätä mitään myöhempään. Ei lomaa, ei rahaa, ei tavaraa. Elä tässä ja nyt ja kiitä jokaisesta Jumalan antamasta päivästä.

Me menimme elokuussa meren äärelle Kroatiaan ensimmäistä kertaa perheenä. Minä olin lasten kanssa Odessassa monta päivää viime vuonna syyskuussa. Tänä kesänä puolisoni näki meren ensimmäistä kertaa elämässään 38-vuotiaana. Hän aloitti työt hyvin nuorena Prahassa rakennustyömaalla ja sen jälkeen hän on vaihtanut maata, kaupunkia ja työpaikkaa, muttei ole ollut koskaan täydellä lomalla merenrannalla.

Hiljainen, leppoisa Eurooppa oli hämmentävä vastakohta. Ihmiset lukivat kirjoja, he olivat ystävällisiä ja rauhallisia. Kroatiaan on kokoontunut ihmisiä Euroopan kaikilta kulmilta. Minusta näytti siltä, että Eurooppa oli aina niin lähellä meitä ja samalla niin kaukana. 

Yritykseni toinen perustaja värvättiin elokuussa Ukrainan armeijaan ja hän on nyt noin 20 kilometrin päässä Donetskista, Hän kertoo, että he oleskelevat kellareissa ja asemia tulitetaan koko ajan. Samana päivänä, kun hän täytti 24 vuotta, hänet ylennettiin joukko-osaston päälliköksi. Sotilaita ei ole tarpeeksi, sillä heitä piti lähettää myös muille apua tarvitseville alueille. Ammuksia on onneksi tarpeeksi.

Viime viikolla näin uutisia tykistötulesta ja myös yhtiökumppanini asema oli tulituksessa. Hän ei kerro rintamalta juuri mitään. Vain että kalustoa pitää huoltaa ja tärkeintä on, että he selvisivät hengissä. Kun palaan Ukrainaan, menen tapaamaan häntä.

Julkisella sektorilla työskentelevä siskoni tekee enää kolme päivää viikossa töitä ja palkkaa on laskettu vastaavasti.

Julkisella sektorilla työskentelevä siskoni tekee enää kolme päivää viikossa töitä ja palkkaa on laskettu vastaavasti. Hänen lapsensa käyvät koulua Uzhgorodissa. Monta kertaa viikossa kaupungissa on ilmahälytyksiä ja kaikki lapset menevät pommisuojaan. Serkkuni lapsi käy koulua joka toinen päivä.

Inflaatio on 30 prosenttia, ja jotkut hinnat ovat moninkertaistuneet sodan alettua. 

Suunnittelin vuosikausia kansainvälistä vaihto-ohjelmaa ja se onnistui vihdoinkin. Heinäkuussa ohjelman koordinaattori löysi mentori-yrittäjän, joka on myös Ukrainasta ja asuu nyt Ruotsissa. Hän oli halukas jakamaan kokemuksiaan kanssani ja monien puhelinkeskustelujen jälkeen sovimme, että tulen Ruotsiin elokuun lopulla.

Tämän mentorin nimi on Evgenia, ja hän tuli Ruotsiin jo opiskeluaikanaan. Evgenian vanhemmat asuvat Odessassa ja hän tekee kaiken voitavansa voidakseen kerätä ja lähettää apua Ukrainaan. Yhdessä aloitamme uusia hankkeita, muun muassa pakolaisten auttamiseksi, ja minä autan startup-yrityksen markkinoinnissa.

Olen yhteydessä Ukrainassa asuvien perheen, ystävien ja tuttavien kanssa lähes joka päivä. Täällä Ruotsissa tapaan myös monia ukrainalaisia – Harkovasta, Kiovasta ja Energodarista. Pakolaisille on Ruotsissa tarjolla vapaa asunto, 4-6 euroa päivässä ja ruotsinkursseja. Monet kirkot ja vapaaehtoiskeskukset tarjoavat myös ruokaa ja perustarpeita.

Olen kaukana kotoa, mutta ajatukseni ovat Ukrainassa. On moraalisesti vaikeaa elää rauhan oloissa vieraassa maassa, kun omassa kotimaassa raivoaa sota. Lapset ovat täällä kanssani ja he menevät parin viikon kuluttua kouluun. He jatkavat myös etäopiskelua ukrainaksi. Tarkoituksemme on palata Ukrainaan muutaman kuukauden kuluttua.

Ukrainassa ilmahälytykset ovat vähentyneet, mutta somessa ja uutisissa, aivan kaikkialla puhutaan mahdollisesta ydinasehyökkäyksestä. Mitä tehdä ja miten suojautua. En halua uskoa siihen. En myöskään halua uskoa, että tämä kauhea sota on jatkuu maassani jo kahdeksatta kuukautta.