Luottamus hyvä, kontrolli parempi – mutta toimiiko se hallituskriisissä?

Luottamus, luottamus ja luottamus. Hallituksen kolme peruspilaria eivät nyt kanna ja viiden puoluepomon palaveri tuskin oikeasti enää luottamusta palauttaa. Nyt pitää keksiä, miten keskustan irtiottoihin saataisiin edes jonkinlaista kontrollia hallituskauden viime kuukausiksi.

30.11.2022 | Pääkirjoitus

Pääministeri Marinin pitäisi Uusi-Seelanti-matkan jälkeen saada rivit suoraksi hallituksessa. Kva: Luci Harrison

Keskustan kannatus on valunut hallituskauden aikana alaspäin ja muiden hallituspuolueiden luottamus keskustan toimintaan on kulkenut samaan suuntaan. Hallitus nyt ei riitele keskenään, vaan kyseessä on keskustan riita muuta hallitusta vastaan.

Pääministeri Sanna Marin palaa virkamatkalta Suomeen lauantaina ja viisikon tapaamiselle varmasti järjestyy aika, mutta odotuksia tuskin kannattaa virittää korkealle. Luottamuksesta varmasti puhutaan palaverin jälkeen, mutta kaikki tietävät puheet ontoiksi.

Pääministeri ei ole tähänkään asti kyennyt paimentamaan riviä suoraksi. Vasemmistoliiton irtiotot Nato-kysymyksessä ja hoitajien ”pakkotyölaissa” ovat tuoreessa muistissa.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Keskusta olisi saatava kytketyksi jonkinlaiseen kontrollipantaan ja käytännössä paketoitava edessä olevat asiat sillä tavalla, ettei siitä pääse kukaan irti.  Tällaiseen megajoulupakettiin pitäisi kytkeä maataloustuet, hyvinvointialuetuet, translaki ja kaivoslaki ja vuosikaudet valmisteltu rakennuslaki.

Eilisessä A-studiossa ryhmän puheenjohtaja Eeva Kalli vastasi diibadaabaa, kun häneltä kysyttiin, tuleeko keskustalta vielä yllätyksiä ennen joulua.

Ongelma on, että pakettiin pitäisi saada takuuhenkilöiksi paitsi keskustapuolueen johto myös eduskuntaryhmä. Eilisessä A-studiossa ryhmän puheenjohtaja Eeva Kalli vastasi diibadaabaa, kun häneltä kysyttiin, tuleeko keskustalta vielä yllätyksiä ennen joulua.

Keskustan pitkä historia hallituksen ykkös- tai vähintään kakkospuolueena on jättänyt jälkensä. Aivan kuten Britannia kipuilee menetettyä imperiumia, keskustalaisia jomottaa noin kymmenen prosentin kannatus. Keskustan omassa selfiessä näkyy iso kaunis kuva, eikä otos ilman filttereitä kelpaa.

Vihreiden kannatus on vain hivenen alhaisempi kuin keskustalla, mutta historia on erilainen. Suuruudenhulluus ei ole äitynyt pahaksi, kun pääministerin paikka on pysynyt ulottumattomissa.

Keväällä jokainen keskustan ministeri tuki luonnonsuojelulakia. Lakia valmisteltaessa on kuultu laajaa joukkoa asiantuntijoita, järjestöjä ja muita alan toimijoita. Perustuslakivaliokunnassa (jossa tietenkin oli myös keskustan edustaja paikalla) lakia ei pidetty ongelmallisena omaisuudensuojan suhteen. Tässä kysymyksessähän perustuslakivaliokunta on yleensä todella herkkä.

Maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja ympäristövaliokunnassa – historiallisen alhaisen gallup-tuloksen jälkeen – keskusta kuitenkin pisti ranttaliksi. Tukea tälle toiminnalle on kuultu myös keskustan miehittämästä maa- ja metsätalousministeriöstä.

Toimintatapa on ollut monella tapaa poikkeuksellinen päätyen siihen, että ympäristövaliokunnan keskustalainen puheenjohtaja komensi muiden hallituspuolueiden edustajat ulos kokoustilasta. Paikalle jäi siis keskusta neuvottelemaan opposition kanssa.

Hivenen ihmetyttää, miten valiokunnan jäseniä seisotettiin eduskunnan käytävässä kuin vääränlaisia jekkuja tehneitä koululaisia.

Hivenen ihmetyttää, miten valiokunnan jäseniä seisotettiin eduskunnan käytävässä kuin vääränlaisia jekkuja tehneitä koululaisia. Eikö kenellekään tullut mieleen kansalaistottelemattomuus? Vaikka asia ei olisi sillä muuksi muuttunut, olisi se ainakin antanut viestin siitä, mikä valiokuntatyöskentelyyn sopii ja mikä ei.

Luonnonsuojelulaki etenee nyt riisutussa muodossa. Siinä ei nyt mainita, mitkä luontotyypit ovat uhanalaisia, vaikka tietysti juuri niiden suojelua pitäisi lisätä.

Sekä keskustan että kokoomuksen edustajat viestivät olevansa luonnonsuojelun ystäviä, jopa perussuomalaiset, mutta hallituskauden mittaan juuri näiltä puolueilta ei ole herunut tukea ympäristöasioille. Keskusta muun muassa vesitti jo aiemmin eläinten hyvinvointilakia esimerkiksi ylipitkillä siirtymäajoilla.  

Edellinen iso kalabaliikki nousi EU:n ennallistamisasetuksesta, eikä pöly ole siitä vielä laskeutunut. Monella tavalla vääristyneen ennallistamiskeskustelun tuoksinassa lausuttiin muun muassa, että EU ei saa ohjeistaa suomalaisen luonnon suojelua. Me teemme sen itse! Keskusta on nyt näyttänyt, mitä se itse tekeminen tarkoittaa.

Kuudes sukupuuttoaalto jatkuu. Eurostatin tilastot kertovat, että Suomessa käytetään BKT:hen suhteutettuna vähiten rahaa ympäristönsuojeluun.

Eduskuntavaaleihin on neljä kuukautta.

Leena Brandt / Verde

30.11.2022 14:10

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

1 Kommentti

  1. Eipä käynyt kateeksi Atte Harjannetta hänen joutuessaan kuuntelemaan A-studiossa Eeva Kallin tylytystä ja Antti Lindtmanin ympäripyöreyttä. Meikäläinen olisi kyllä hoskostellut pöydän halki Alkion puukkojunkkarien elkein – siksi en olekaan politiikassa – ja kyllä Atenkin kourat olivat jo lähes nyrkissä.

    On kuitenkin katsottava tulevaisuuteen ympäristön etu mielessä. Ei tunnu hyvältä, jos keskusta neuvottelee perussuomalaisten ja kokoomuksen kanssa ympäristöä vastaan. Tämän saman rintaman sivustassa ratsastaa teollisuusdemarien prikaati.

    Myrkynvihreä keskusta ajaa käytännössä ensisijaisesti maanomistajain välitöntä etua. Perussuomalaiset moittivat populistisesti viherpiipertäjiä turhista hankkeista ja uskovat ilmastonmuutoksessa salaliittoteorioihin. Näiltä kahdelta puolueelta ei löydy aitoa tukea ympäristöpolitiikalle.

    Temppelinharjalle jää näin kokoomus, joka suurimpana porvaripuolueena voi valita hyvisten ja pahisten välillä. Kokoomuksessa on ollut aitoa ympäristöymmärrystä mm. Pertti Salolaisen ja Sirpa Pietikäisen edustamina, mutta myös keskustalaista tilallisten etujen ja teollisuusdemarien työpaikkasuojelun myötäistä asennetta. Petteri Orpo on tainnut edustaa vuoron perään kaikkia mahdollisia kantoja. Periaatteessa kokoomus on ympäristömyönteinen mistä käytäntö keskustalaisittain tapauskohtaisesti usein poikkeaa soiden suojelun vesittämisen tavoin.

    Kun kokoomus paljolti hakee agendansa elinkeinoelämältä niin tässäkin on vaihtoehtoja. Käsitykseni mukaan on EK järjestönä verrattain ympäristömyönteinen nähdessään puhtaan teknologian mahdollisuudet myös kilpailutekijänä. Kuitenkin metsäteollisuus on eri linjalla.

    Metsäteollisuuden puuntarve ylittää metsiemme kasvun viimeistään Kemin uuden hankkeen valmistuttua eikä idästäkään saada enää täydennystä. Valtio katsoo ilmeisesti velvollisuudekseen palvella metsäteollisuutta hakkuukiertoa lyhytnäköisesti lyhentämällä ja yksittäiset metsänomistajat luottavat neuvonnassa teollisuuden apteeraukseen kuni naiivi sijoittaja pankkineuvojan ohjeisiin.

    Metsäteollisuudella on hiotut vaikuttajakanavat muistuttamassa osapuolia siitä, että ”Suomi elää metsästä”. Tämähän vertautuu öljysheikkien kykyyn pumpata stadioninsa ja omistajaklaanien kulutus maan alta hillitön hiilenpoltto seurauksenaan.

    Tanskan kaltainen maa pärjää metsittäkin, joten meidän tulisi pärjätä paremmin kuin Tanska, koska meillä on sekä metsät että korkealaatuinen teknologiateollisuus. Ainakaan hyvinvointimme ei tulisi olla riippuvainen metsien ylikäytöstä. Metsäsektori on poliittisesti pantava ruotuun.

    Koska vihreät eivät voi yksin pelastaa Suomea ja on mahdollista, että tuleva hallitus on kokoomusvetoinen ehkä teollisuusdemarien tuella niin olisi syytä hakea näistä puolueista yhteistyöhön ne fraktiot, jotka ovat aidosti vastuullisia, jotta ”Suomi voisi elää”.

Lähetä kommentti