Nuorisojärjestö yrittää kääntää keskustaa

Keskustanuoret on omaksunut piiskurin roolin puolueen kriisissä. Puolueen johto on saanut huutia, nuorisojärjestö on ottanut kantoja, joita puolueessa kavahdetaan. Viimeksi nuorisojärjestö otti vahvasti kantaa Paavo Väyrysen asemaan puolueessa.

Keskustanuorten liittokokouksessa lokakuussa järjestön puheenjohtaja Aleksi Sandroos moitti puoluettaan siitä, että se neliraajajarruttaa, eikä omia vaihtoehtoja ole.

”Milloin torpataan mikäkin ilmastopaneelin tai vihreiden kannanotto, milloin jopa puolueen omia päätöksiä.”

Omilla päätöksillä Sandroos tarkoitti ainakin perustuloa. Hän moitti puoluejohtoa myös puolueen aatteellisen uudistamisen unohtamisesta.

”Valta ja hallitusvastuu kiinnostaa ilman selkeää suuntaa.”

Nuorisojärjestö oli muutama sukupolvi sitten keskeisesti mukana nostamassa Paavo Väyrysen keskustan johtoon. Nyt Väyrysen toiminta leimataan pelleilyksi, ja vaaditaan, että Väyrysen piirijärjestö ei enää nimeä häntä edustajakseen puoluehallitukseen.

Nuorisojärjestöt liberalisoivat

Keskustan nuorisojärjestön päätös vaatia turkistarhauksen kieltämistä herätti tiukkaakin närää puolueessa. Myös järjestön oma Etelä-Pohjanmaan piiri sanoutui irti päätöksestä, samoin puolueen puheenjohtaja Annikka Saarikko.

Keskustanuoret ovat eri yhteyksissä vaatineet liberaalimpaa politiikkaa kuin emopuolueensa. Usein monien puolueiden nuorisojärjestöt ovat olleet samalla asialla, joskus yhteisin ulostuloin. Nykyistä vapaampaa huumepolitiikkaa ovat ajaneet useimpien puolueiden nuorisojärjestöt.

Perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien nuorisojärjestöt ovat pitäytyneet enemmän konservatiivisissa kannoissa myös huumepolitiikassa. Emopuolueista vain vihreissä ja vasemmistoliitossa on viety läpi kanta, jossa vaaditaan nykyistä liberaalimpaa päihdepolitiikkaa.

Perussuomalaiset moderoivat

Puolueilla on enimmillään kolmenlaisia nuorisojärjestöjä. Varsinaisten nuorisojärjestöjen lisäksi suurimmilla puolueilla on erikseen opiskelijajärjestöt, joillakin jopa varhaisnuorisojärjestöt.

Nuorisojärjestöillä on ollut joissakin puolueissa nykyistä näkyvämpi rooli. Vahvimmin ehtivät viimeksi profiloitumaan perussuomalaiset nuoret. He menivät etnonationalismissaan ja rotuopeissaan niin pitkälle, että emopuolue Jussi Halla-ahon johdolla hermostui ja erotti koko järjestön puolueesta.

Tilalle perustettiin puoluejohdon ohjauksessa uusi nuorisojärjestö, josta ei ole sen koommin nähty eikä kuultu.

Kokoomuksen nuorisojärjestöt ovat olleet puolueessaan joskus hyvinkin vahvoja. Puolueessa on elänyt kaksi nuorisojärjestöä tarkoittavaa slogania, ”puolueen omatunto” ja ”kaksi askelta edellä”. Molemmat sloganit sopivat joidenkin muidenkin puolueiden nuorisojärjestöihin. Keskustanuorten irtiotot istuvat samaan kuvaan.

Sloganit kuvaavat liikkumatilaa, jonka puolue joko antaa tai ei anna nuorisojärjestölleen. On puhuttu myös jännevälin pituudesta silloin kun emopuolueessa ero on tuntunut liian pitkältä.

Kokoomuksessa nuorisojärjestö on todella kulkenut puolueen edellä, milloin mihinkin suuntaan. Aikanaan nuoret vetivät emopuoluetta kohti keskustaa, nyttemmin kohti talousoikeistoa.

Kulta-aika takana päin

Ne ajat, jolloin nuorisojärjestöt heiluttivat emopuolueita, taitavat olla takana päin.

Keskustan nuorisojärjestön kritiikki puoluettaan kohtaan on ollut poikkeuksellisen suorasukaista. Siihen nähden se on saanut yllättävän vähän huomiota. Näkyvimmin sen on noteerannut Suomenmaa, joka puoluelehtenä kiitettävästi kertoo myös puolueen saamasta kritiikistä ja ongelmista.

Vihreissä nuorisojärjestön painoarvo on tavallista suurempi. ViNOlla on vihreiden puoluekokouksissa suuri edustus. Entiset vinolaiset muodostavat hekin puolueen sisällä merkittävän verkoston.

Julkisuuden kautta vaikuttaminen emopuolueeseen on ilmeiseesti keskustanuorille tehokkaampi tapa yrittää vaikuttaa puolueeseensa kuin järjestödemokratian keinoin.

Hallitus on saanut erilaisilta asiantuntijoilta aika paljon positiivista palautetta, mutta pyyhkeitäkin on tullut. Kritiikkiä on tullut esimerkiksi ylimääräisestä lapsilisästä ja sähkön alv-alennuksesta, ilmastotoimien jarruttamisesta, koronatukien huonosta kohdentumisesta, kaivoslain vesittämisestä, susien ja saimaannorppien paremman suojelun tyrmäämisestä, kotihoidontuen puolustamisesta.

Tyrmäys, joskaan ei ihan yhtä totaalinen, on tullut myös saamelaiskäräjälain jarruttamisesta, arvonnousuveron tyrmäämisestä, ennallistamisasetuksen nakertamisesta. Luonnonsuojelulain vesityksessä suurin kritiikki on kohdistunut menettelytapoihin, mutta taustalla siinäkin jupakassa on suhde ympäristöpolitiikkaan.

Nämä ovat keskustan ajamia profiloitumisaiheita tai keskustaministerin vastuualueeseen kuuluvia asioita. Eivät nämä kaikki varmastikaan ole keskustanuorten vikalistalla, mutta mielenkiintoista oli Sandroosin heitto ilmastopaneelin ja vihreiden kannanottojen torppaamisesta.

Poliitikkohautomoja

Nuorisojärjestöt ovat tehokkaita poliitikkokasvatuspaikkoja – tai broilerihautomoita. Nuorisojärjestön kautta toimintaan ovat tulleet muun muassa Maria Ohisalo, Sanna Marin, Li Andersson, Antti Kurvinen, Annika Saarikko, Olli Rehn sekä Antti Lindtman. Petteri Orpo aloitti politiikan kokoomuksen opiskelijajärjestössä Tuhatkunnassa. Samassa järjestössä aloitti myös Atte Harjanne. Aki Lindénin ura alkoi vasemmistoliiton edeltäjän SKDL:n riveissä. Kai Mykkänen ja Antti Häkkänen ovat johtaneet Kokoomuksen nuorten liittoa.

Nuorisojärjestötaustaa taas ei ole ainakaan Anna-Maja Henrikssonilla, Sari Essayahilla ja Riikka Purralla.

Presidentiksi asti nuorisopolitiikan tausta ei toistaiseksi ole ainakaan suoraan johtanut. Sauli Niinistö, Tarja Halonen ja Martti Ahtisaari tulivat politiikan eturiviin aikuisiässä. Aiempien presidenttien nuoruudessa ei nykymuotoisia poliittisia nuorisojärjestöjä ollutkaan.

Lähinnä nuorisojärjestöjen kautta politiikan eturiviin nousseet nuoret poliitikot ovat herättäneet myös närkästystä. 1970-luvulla silloinen RKP:n kansanedustaja Jutta Zilliacus keksi käyttää heistä nimitystä poliittinen broileri. Termi on elänyt vuosikymmeniä, mutta nyttemmin lienee jo harvinaistunut.