Talouspuheiden rinnalle tarvitaan kulttuuria ja humanismia

Lokakuussa 2022 julkaistussa Talous ja humanismi -kirjassa Sixten Korkman etsii vastauksia neljän näkökulman tai kertomuksen kautta. Kristinusko, valistus ja kapitalismi muodostavat kolme kerrosta, jotka kukin osaltaan ja vuorollaan ovat muokanneet länsimaisen yhteiskunnan kehitystä sellaiseksi kuin sen nykyisin käsitämme. Näiden kolmen ulomman kerroksen sisältä löytyy neljäs näkökulma, joka on kirjan varsinainen ydin, humanismi. 

”Yhteiskuntapolitiikassa tarvittavaa eettistä lähtökohtaa tai moraalista kompassia voi hakea humanismin pohjalta”, Korkman kirjoittaa. Humanismin määrittelyssä hän käyttää apunaan Amerikan humanistiyhdistyksen sivuja: Humanismi on järkiperäinen filosofia, jota tiede informoi, jota taide inspiroi ja jota myötätunto motivoi. 

Huomionarvoista on, että Korkman julkaisee kirjassaan nimenomaan sen määritelmän, joka korostaa humanismin yleiskulttuurista luonnetta. Humanismin voi tietysti määritellä myös toisella, yksilön eetosta korostavalla tavalla, mutta koska kirja käsittelee (makro)taloutta, politiikkaa ja yhteiskuntaa, voi valittua määritelmää pitää täysin relevanttina. 

Demokratiaa ja markkinataloutta

Kirja nojaa siihen käsitykseen, että demokratia ja markkinatalous täydentävät toisiaan. Niiden varaan rakennettu hyvinvointivaltio voi toimia tehokkaasti ja tuottaa kansalaisilleen eniten hyvää. Korkman on pohjoismaisen hyvinvointivaltion väsymätön puolustaja. Erityisen kritiikin hän kohdistaa uusliberalismiin ja populismiin, jotka murentavat ”valistuksen sanomaa”. 

Mitään yksipuolista kapitalismin ylistystä Korkman ei kuitenkaan kirjoita: ”Markkinatalous yhteiskunnan renkinä on suureksi avuksi; isäntänä kapitalismi on vaaraksi.”

Isännän rooliin päässeen ja ideologiseen rooliin nostetun kapitalismin seurauksia näkee nykyisin kaikkialla. Ilmastokriisin ja ympäristön yleisiä ongelmia ei voida millään ratkoa yksinomaan kapitalismin keinoin. 

Kasvihuonepäästöjä voi Korkmanin mukaan pitää taloudellisen toiminnan globaaleina ”ulkoisvaikutuksina”, joita markkinatalouden hinnanmuodostusmekanismi ei kykene ottamaan huomioon. Näin sen takia, että kasvihuonepäästöt vaikuttavat kaikille yhteiseen ilmakehään riippumatta siitä, missä päin maailmaa päästöt tapahtuvat.

Kohtuullisuutta ja viisautta

Tämä on kapitalismin valuvika, jonka korjaamiseksi Korkman peräänkuuluttaa humanistisia arvoja sekä ”kohtuullisuutta ja viisautta”. Tarvitaan myös kansainvälisiä sopimuksia ja niiden toimeenpanemista kansallisella tasolla. Tästä on helppo olla samaa mieltä, vaikka esimerkiksi Egyptin ilmastokokous marraskuussa lässähtikin pannukakuksi. 

Korkman kaipaa ”vihreää politiikkaa ilmastokriisin ja yleisemmin ympäristöongelmien lieventämiseksi”. Syventävää tarkennusta vihreälle politiikalle ei kirjassa kuitenkaan tarjota.

Korkman kirjoittaa myös tuloeroista ja epätasa-arvosta, jotka liittyvät kiinteästi käsityksiin kapitalismista. Näkökulma on tässäkin kriittinen ja jopa yllättävä: ”Hyvinvointivaltio on kapitalismin eettinen perusta… hyvinvointivaltio tukee kapitalismin legitimiteettiä korjaamalla tai lieventämällä sen eriarvoisuutta lisäävää taipumusta”. Taloustieteilijän usko kapitalismiin on siis vaikeuksienkin keskellä vahva ja horjumaton. 

Hunajaa humanisteille

Talouden ymmärtämiseksi Korkman tarjoaa kulttuuritietoisuutta ja humanismia: ”Humanismin ansiota on, että se pyrkii ilmiöiden ymmärtämiseen, ei vain tiedon kokoamiseen ja kausaalisuuden toteamiseen. Humanismi tarjoaa perspektiiviä.”  

Tämähän on suorastaan hunajaa humanisteille, vaikka sama asia on toki tuttu jo kaikkien humanististen alojen perusopintojen ensimmäisiltä luennoilta. Mutta kun todistuksen kuulee ”toiseen leiriin” kuuluvalta, on vaikutus suurempi. 

Taloustieteilijän kirjoittamaksi Talous ja humanismi -teos on jopa yllättävän humanismi- ja kulttuuripainotteinen. Humanistinen lukija yllättyy positiivisesti. Sopii toivoa, että Korkmanin näkemykset saavat yhä laajempaa hyväksyntää myös taloustieteiden sisällä. 

Sixten Korkman: Talous ja humanismi. Otava 2022.