Hallitus-tinder kuumenee

Seuraavan hallituksen yhdistelmistä on käyty keskustelua julkisuudessa ja julkisuuden tuolla puolen jo pitkään. Kokoomuksen puheenjohtajan avaus perussuomalaisten suuntaan vauhditti keskustelua, sillä vaalipäivä lähenee.

Yhteistä kokoomukselle ja perussuomalaisille on Petteri Orpon – ja ilmeisesti myös kokoomuksen piiripäättäjien – mielestä velkakuri ja julkisten menojen leikkaaminen.

Orpon ja perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran eroja ja yhtäläisyyksiä on pohdittu monin eri tavoin. Hufvudstadsbladet on vuodenvaihteessa julkaissut sarjaa puolueiden puheenjohtajista. Orpo ja Purra ovat samaa mieltä muun muassa siitä, että veroja pitää laskea paitsi ei pääomaan kohdistuvia veroja, turkistarhaus sallia eikä humanitäärisiä viisumeja pidä ottaa uudelleen käyttöön.

Kysymyspatteriston selkein ero tulee kysymykseen työvoiman saatavuusharkinnasta – Orpon mielestä sitä ei enää tarvita, Purra taas on toista mieltä. Perussuomalaisille on vain yksi tie hallitukseen ja se on yhteistyö kokoomuksen kanssa olipa kumpi tahansa puolue se suurin ja kaunein.

Maaseudun Tulevaisuuden kyselyssä ”kansa” asettui edelleen sinipuna-vaihtoehdon kannalle, eikä Orpokaan ole kategorisesti torpannut mitään yhteistyökuviota. Ilta-Sanomien kuuden puolueen vaalitentissä hän korosti heti alkuun olevansa valmis neuvottelemaan kaikkien kanssa.

Vaikka vaalipäivään on vielä aikaa, voi jo nyt haarukoida suurimmat puolueet ja ne ovat kokoomus, demarit ja perussuomalaiset eli samat kuin neljä vuotta sitten. Järjestystä on vielä aikaista sanoa.

Porvarihallitus tarvitsee keskustan tai RKP:n

Tämän kolmikon ulkopuolella jäävillä puolueilla on edessään punninta ja tuskailu omasta asemasta hallitus-tinderissä. Jo viime eduskuntavaaleissa keskustan kannatus romahti 13,8 prosenttiin ja puolue menetti 18 kansanedustajaa. Nyt kyselyt lupaavat 10-11 prosentin kannatusta, eikä keskustasta ole kuulunut hallitukseen menoa kaipaavia. Vauhtia haettaneen oppositiosta.

Kristillisdemokraateille ja Liike Nytille porvarihallitus varmasti kelpaisi.

Ruotsalaiselle kansanpuolueelle hallituspaikka on ollut itsestäänselvyys – kunnes ne joutuivat sivuun Juha Sipilän hallituksesta 2015-19. Hallituksessa RKP tietenkin haluaa jatkaa, mutta miten helppoa olisi toimia yhteistyössä perussuomalaisten kanssa, joiden suomalaisuusohjelma sivuuttaa ja suorastaan tyrmää vähemmistökielen?

RKP:ssä on monta ulottuvuutta alueellisista intresseistä liberaaleihin teemoihin. Ihmisoikeuksia ja kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ajavat rkp-läiset ja turkistarhoja ja kasvihuoneviljelyksiä puolustavat rkp-läiset suhtautuvat eri tavalla perussuomalaisten ohjelmaan.

RKP:n johto tuskin kuitenkaan haluaa etukäteen irtisanoutua minkäänlaisesta yhteistyöstä, sillä se vain karkottaisi puolueen toisinajattelijat muiden vaihtoehtojen kannattajiksi. Jompikumpi – RKP tai keskusta – tarvitaan kuitenkin mukaan, jos puhdasta porvarihallitusta halutaan.

Vihreille valinta on yksinkertainen. Perussuomalaiset ja vihreät ovat suurin piirtein kaikilla mittareilla mitattuna toistensa vastakohdat ja tästä ja vain tästä puolueet ovat samaa mieltä.

Perussuomalaisten kaikkea-törkeää-saa-sanoa -linja on myös lyönyt leimansa kaikkeen poliittiseen viestintään Suomessa. Vihreät nuoret naiset politiikan päättäjinä ovat erityisesti olleet perussuomalaisten vähättelyn ja ilkeilyn kohteena. Hallitusyhteistyöstä on kaiken kaikkiaan turha puhua ja tämän on selvästi sanonut myös puolueen puheenjohtaja Maria Ohisalo.

Samalla tapaa myös Sanna Marin ja Li Anderson ovat irtisanoutuneet yhteistyöstä perussuomalaisten kanssa. Vasemmistoliitolle ei ole ylipäätään ollut paljoa kysyntää alustavissa hallituspähkäilyissä. Sekä SDP:lle että vihreille olisi toisaalta haitallista jättää sanavalmis Anderson oppositioon kasvattamaan kannatusta uutta hallitusta haukkumalla.