Voisiko Amsterdamin käyttöhuoneista ottaa mallia Suomeen?

Amsterdamin keskustassa käyttöhuoneessa käy noin 15 käyttäjää päivässä ja kaiken kaikkiaan säännöllisiä asiakkaita on kolmisenkymmentä. Asiakkaiden keski-ikä on yli viisikymmentä vuotta – nuoria eivät opiaatit tai kristallisoitu poltettava kokaiini (crack) kiinnosta. Jokaisen asiakkaan kanssa tehdään sopimus, että aineita ei saa myydä eikä hankkia käyttöhuoneella tai lähikortteleissa. Jos tästä jää kiinni, voi asiakkuus katketa. Alueella ei ole ollut käyttöhuoneista mitään järjestyshäiriöitä.

Pääsin tutustumaan Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunnan opintomatkalla Amsterdamin päihdepalveluihin ja huumepolitiikkaan. Kaikessa tehdään selvä ero mietojen (kannabis, taikasienet ja jotkut muut kasviperäiset tuotteet) ja vahvojen huumeiden välillä. Minkään huumausaineen käyttö ei ole rangaistavaa. Tarkkaan ottaen kannabiksenkin hallussapito on laitonta, vaikkei siihen kukaan puutukaan. Käytännössä sitä myydään coffee shopeissa avoimesti ja säännellysti.

Opiaattien käyttö Hollannissa on erittäin vähäistä, ongelmana ovat ennemminkin erilaiset bilehuumeet. Alkoholia käytetään toki paljon, mutta sen ja rauhoittavien aineiden sekakäyttö ei kuulu täkäläisiin ongelmiin. Suonensisäisten huumeiden käyttö muodostuu pääosin heroiinista, eikä buprenorfiinin (esim. Subutex) käyttöä esiinny.

Bilehuumeiden käyttö yleistä

Päihdepolitiikka nojaa neljään pilariin: ennaltaehkäisyyn, addiktion hoitoon, haittoja vähentävään hoitoon sekä leviämisen hallintaan.

Kannabiksen käytön ongelmat on hyvin tunnistettu ja niistä puhutaan. Erityisesti opiskelijoiden keskuudessa kannabiksen käytöstä seuraa passiivisuutta ja välinpitämättömyyttä, myös psykoosiriski on kasvanut. Näihin pyritään vaikuttamaan lähinnä tiedotuksella.

Niin sanottujen bilehuumeiden osalta huolehditaan asiallisen tiedon levittämisestä. Politiikka lähtee siitä, että ihmisten tulee olla tietoisia siitä, mitä he käyttävät ja mitä vaikutuksia aineilla voi olla, ja mistä saa apua, jos vointi huononee. On välttämätöntä, ettei käytöstä rangaista, jotta apua uskalletaan hakea itselle tai kaverille.

On välttämätöntä, ettei käytöstä rangaista, jotta apua uskalletaan hakea itselle tai kaverille.

Amsterdamissa on huumeiden käyttäjille myös aineiden tunnistuspalvelua. Suurin osa asiakkaista haluaa tietää ja varmistaa, mitä heidän hankkimansa pillerit pitävät sisällään. Palvelussa on muun muassa kattava kuvasto eri tableteista. Näitä tiedusteluja on noin puolet tunnistuspalvelun työstä ja vastauksen saa välittömästi. Suonen sisäisten huumeiden analysointi kestää viikon.

Haittoja vähentäviin hoitoihin kuuluu opioidikorvaushoito. Kroonistuneiden heroiinin käyttäjien osalta Hollannissa on käytössä myös heroiinikorvaushoito, jossa rekisteröidyt asiakkaat saavat klinikalta päivittäisen annoksensa.

Mitä oppia käyttöhuoneista voisi tuoda Suomeen?

Huumeiden käyttöhuoneita on Amsterdamissa kolme, asiakaskunta on harmaantumassa. Nuoria ei näissä enää näy. Käyttöhuoneissa saa puhtaat neulat ja ruiskut ja tarvittaessa erilaista sosiaalineuvontaa ja hoitoonohjausta. Asunnottomille pyritään järjestämään hätämajoitusta. Yliannostustilanteita seurataan, vakavimmissa tapauksissa kutsutaan ambulanssi. Opiaattien vastavaikuttaja naloksonia ei käyttöhuoneen henkilökunnalla ole. Vakavia yliannostustilanteita ei ole ollut vuosiin.

Suomessa on syytä poistaa laista käyttörikos eli dekriminalisoida minkä tahansa huumausaineen käyttö. Myös henkilökohtaisen annoksen hallussapito tulee dekriminalisoida. Me suomalaiset olemme – toisin kuin hollantilaisset – kovin lainkuuliaista kansaa, emmekä osaa toimia lainsäädännön harmaalla alueella. Nämä edellä kuvatut toimenpiteet parantavat mahdollisuutta hakea apua itselleen ja kaverille sekä vähentävät huumeriippuvaisuuteen liittyvää häpeäleimaa.

Sekakäyttö Suomen erityisongelma

Opioidikorvaushoidon osalta Suomessa käytetään metadonin rinnalla paljon buprenorfiinia. Toistaiseksi tarvetta heroiinikorvaushoitoon ei ole. Naloksonin tarpeen kohdalla tilanne on epäselvä. Suomessa suurin osa käytöstä tapahtuu hidasvaikutteisella buprenorfiinilla, joten naloksonista ei ole hyötyä. Yliannostusoireet ilmaantuvat vasta tuntien päästä, ja siten käyttöhuoneen ulkopuolella. Jos hoitoa tarvitaan, on ensihoito yhtä nopeasti paikalla kuin poliisi, joten virkavallankaan hallussa tästä ei olisi lisähyötyä. Sen sijaan voidaan pohtia, olisiko käyttäjille jaettavasta naloksonista hyötyä, jotta he voisivat tarvittaessa lääkitä itseään ja toisiaan.

Suomessa yleiseen sekakäytön ongelmaan ei löydy neuvoja ulkomailta. Tärkeää olisi huolehtia lääkkeiden määräämisen asiallisuudesta – tässä sähköinen reseptikeskus on jo auttanut. Sekakäyttäjien hoito on tärkeä osa mielenterveys- ja päihdeongelmien hoitoa, ja olisi tärkeää, ettei huumeiden tai rauhoittavien lääkkeiden käyttö ole este mielenterveyspalveluille. Tällä hetkellä päihteiden käyttö voi muodostua psykoterapian esteeksi, vaikka juuri siihen tarvitaan apua.

Käyttöhuonekokeiluja edistettävä

Suomessa suonensisäisten huumeiden käyttö on runsasta myös nuoremmissa ikäluokissa, joten käyttöhuoneille on selvä tarve. Kyse on nimenomaan haittoja vähentävästä hoidosta. Likaisista neuloista ja ruiskuista saatavat paikalliset infektiot sekä vakavammat taudit vähenevät ja käyttäjät saavat apua muihinkin terveysongelmiin.

Käyttöhuoneiden yhteydessä voidaan tarjota sosiaalipalveluita, ja luottamuksen rakentaminen voi myöhemmin tukea myös hoitoonohjausta. Kun yksikössä saa puhtaat pistosvälineet, käyttäjä myös palauttaa ne sinne, eikä kylvä niitä ympäristöön.

Olen tehnyt turvallisista huumeiden käyttöhuoneista valtuustoaloitteen jo vuonna 2018. Sen pohjalta Helsingin kaupunki tukee käyttöhuoneiden perustamista, ja on tässä ollut aktiivinen eduskunnan suuntaan. Toistaiseksi Suomen lainsäädäntö estää perustamisen. 

Yleinen mielipide näyttää Suomessa laajasti kääntyneen käyttöhuoneita tukemaan. Kansalaisaloite valvotuista käyttöhuoneista sai viime heinäkuussa täyteen 50 000 nimeä ja etenee eduskuntaan. Asiantuntijoista muun muassa THL on pitkään kannattanut turvallisia käyttöhuoneita. 

Sosiaali- ja terveysministeriössä asia ei pitkään aikaan edennyt minnekään, koska ministeri Krista Kiuru suhtautui asiaan varauksellisesti. Hänen vanhempainvapaansa aikana pätkäministeri Aki Lindén onneksi perusti työryhmän asiaa selvittelemään. Poliisiviranomainen on myös pitkään ollut varauksellinen käyttöhuoneisiin, mutta nyt myös poliisihallitus on ottanut näihin myönteisen kannan.

Poliittisista puolueista RKP, vasemmistoliitto ja vihreät kannattavat käyttöhuoneita, sosiaalidemokraateissa on kahdenlaista näkemystä. Keskustassa ja perussuomalaisissa on aika laajaa vastustusta. Kokoomuksen puoluehallitus on linjannut, että asiaa kannattaa hyvinkin kokeilla ja tehdä sitten lopullisemmat ratkaisut.

Käyttöhuonekokeilu olisi perusteltu sekä hyödyistä saadun kansainvälisen kokemuksen, asiantuntijoiden näkemyksen että yleisen mielipideilmaston muutoksen pohjalta.

Nyt on korkea aika tehdä Suomessa vähintään kokeilu turvallisista huumeiden käyttöhuoneista. Ensimmäinen askel voisi olla lainsäädäntö, joka antaa hyvinvointialueelle ja Helsingille mahdollisuuden hakea käyttöhuoneen perustamista. Tällainen kokeilu olisi perusteltu sekä käyttöhuoneiden hyödyistä saadun kansainvälisen kokemuksen, asiantuntijoiden näkemyksen että yleisen ja poliittisen mielipideilmaston muutoksen pohjalta.

Toivoa sopii, että tämä on esillä myös tulevissa hallitusneuvotteluissa. Helsingin kaupunki anoisi ja järjestäisi tällaisen kokeilun ilomielin.