Nuoret potevat yksinäisyyttä ja heitä pitää kuunnella sukupuolesta riippumatta

Ohipuhuminen ja väärinymmärrys on inhimillistä varsinkin silloin, kun käsitellään herkkiä, tärkeitä asioita ja suoranaisia tabuja.

Ohipuhuminen ja tahallaan väärin ymmärtäminen taas on politiikan teossa ikävän yleistä.

Miesten puhumattomuudesta ja kyvyttömyydestä ilmaista tunteita on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja ja keskusteltu eri tahoilla suorastaan vuosikymmeniä. Yhtä lailla on pohdittu parisuhteen olemusta, parin löytämistä, seksuaalisuutta ja kaikenlaista yhteiselämää.

Viime vuosina keskustelu on kääntynyt outoon kenen syy -keskusteluun. Erityisesti nuorten miesten yhteisöissä on saanut kaikupohjaa incel-kulttuuri, involuntary celibacy eli vastentahtoinen selibaatti, jonka juuret ovat Yhdysvalloissa. Tämän alakulttuurin jäsenistä monet ovat avoimen naisvihamielisiä ja jopa uhkailevat väkivallalla ”syyllisiä” eli naisia.

“Itsesääli ja uhottelu eivät todellakaan tuota mitään pysyvää hyvää oloa eivätkä ratkaise yksinäisyyttä. “

On vastenmielistä kaataa omia traumoja toisten niskaan ja toisaalta myös surullista, että jäädään pyörimään tällaiseen mutaan. Seksuaalisuus on osa elämää, mutta sitä ei voi vaatia keltään. Itsesääli ja uhottelu eivät todellakaan tuota mitään pysyvää hyvää oloa eivätkä ratkaise yksinäisyyttä.

Nuorten miesten ajatuksista ja ongelmista pitää kuitenkin voida puhua ilman, että ajaudutaan heti vihan ja väkivallan suohon. Yhteiskunnassa ei pitäisi olla yhtään ryhmää, joka ei saisi ilmaista – syyllistämättä muita – kokemuksiaan yksinäisyydestä tai tarpeettomuuden tunteesta.

Yli 50 vuotta sitten perustettu Sexpo on paikka, josta voi hakea tietoa, tukea ja apua seksuaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Sexpon sivuilta ja ryhmistä neuvoja hakevat myös nuoret alle 30-vuotiaat sukupuolesta riippumatta. Monet ongelmat ovat yhteisiä: kelpaanko minä, olen riittävän kaunis/komea, riittävän seksikäs. Moni kokee epävarmuutta ja riittämättömyyttä seksiasioissa ja ennen kaikkea podetaan yksinäisyyttä.  

“Ujot, arat, vähemmän varakkaat ja jollain tapaa poikkeavat kokevat jäävänsä kaikesta syrjään.”

Menestys, aktiivisuus, vauraus ja ulospäinsuuntautuminen tuovat seuraa – ujot, arat, vähemmän varakkaat ja jollain tapaa poikkeavat kokevat jäävänsä kaikesta syrjään.

Nuoret löytävät edelleen kumppanin usein ihan vanhaan malliin eli harrastusten tai ystäväpiirin myötä. Digitaaliset alustat ovat tuoneet peliin uusia tapoja, jotka voivat auttaa löytämään kumppanin tai sitten ei. Voi olla tuskallista, jos oma kuva ja profiili ei kiinnosta ketään, tai mukava deitti katoaa seuraavana päivänä sanaa sanomatta. Tuskallista nuorille sukupuolesta riippumatta.

Nuoret vaativat itseltään usein kovia suorituksia ja saattavat edellyttää lähes täydellisyyttä myös kumppanilta. Vaatimuslistat lyhenevät, kun ikää ja ymmärrystä karttuu.

Some- ja viihdemaailma pyörivät usein onnistumisen ympärillä ja sivusta seuraava voi vertailla lumemaailmaa omaan yksinäisyyteensä. Ei helppoa sekään.

Itsetuntemus, myös seksuaalinen, alkaa rakentua varhain ja lapsi ja nuori tarvitsee tukea ja hyväksyntää kodissa, varhaiskasvatuksessa ja koulussa.

Roolimallit ja -odotukset istuvat syvällä. Yhteiskunta ja ystävät vaikuttavat niihin ja ennen kaikkea vanhemmat siirtävät niitä lapsilleen. Meidän pitäisi jo päästä ahtaista malleista, jotka rajoittavat poikia olemaan ”miehiä” ja tyttöjä olemaan ”naisia” jollain erityisellä perinteisellä tavalla.

Naisia auttaa ja voimauttaa sosiaalinen ympäristö, ystävät ja läheiset, joille voidaan uskoutua kaikesta. Silti nuorista erityisesti naiset ovat se ryhmä, joka soittaa hanakimmin kriisipuhelimiin. Esimerkiksi Mieli ry:n kriisipuhelimeen soittavat nuoret naiset potevat erityisesti pahaa oloa, itsetuhoisuutta ja ihmissuhdeongelmia.

Miehillä ystäviä on vähemmän, eikä ystävien keskenkään ole ollut tapana puhua omista tuntemuksista. Onneksi tämä on muuttumassa, sukupolvi kerrallaan.

Vihaisia nuoria (ja vanhempiakin) miehiä on ja on globaalisti ja historiallisesti tunnettua, että iso määrä toimettomia sinkkumiehiä on hyvä kasvualusta levottomuuksille. Tästä ei toki ole Suomessa kyse, vaan meillä ongelmat näkyvät kykenemättömyytenä kohdata muita ihmisiä, erityisesti kiinnostavia kumppaneita.

Yhteiskunta voi tarjota tähän apua esimerkiksi lisäämällä vuorovaikutus- ja tunnetaitojen opetusta kouluissa. Monet yhdistykset tarjoavat kriisipuhelimia ja koulutusta mielenterveyden edistämiseen. Aivan yksin näitä asioita ei tarvitse pohtia.

Lisää esim: Sexpo-säätiö, Seta, Mieli Suomen mielenterveys ry, HelsinkiMissio.