Uusi vammaispalvelulaki vahvistaa yhdenvertaisuutta

Suomi on ratifioinut YK:n vammaisoikeuksien sopimuksen yli 15 vuotta sitten. Silti olemme saaneet toistuvasti kansainvälisiltä ja kansallisilta ihmisoikeuksien toteutumista valvovilta tahoilta huomautuksia ja moitteita syrjivistä vammaispalveluista. Isona ongelmana on ollut se, että nykyiset lait erottelevat eri vammaryhmät ja näin ollen asettavat vammaiset henkilöt eri asemiin.

Perjantaina 24.2.2023 eduskunnassa hyväksyttävän uuden vammaispalvelulain myötä vanha kehitysvammalaki poistuu ja sen piirissä olleet henkilöt astuvat vammaispalvelulain piiriin. Hyvin yksinkertaistetusti ja hieman oikoen sanottuna vanha vammaispalvelulaki, joka käytännössä on kattanut lähinnä eri tavoin liikuntaesteiset vammaiset henkilöt, laajenee kattamaan myös muilla tavoin vammaiset, muun muassa kehitysvammaiset ja neurokirjon henkilöt.

On selvää, että kun lain piiriin kuuluvien henkilöiden määrää kasvatetaan, myös laista aiheutuvat kulut kasvavat. Siksi lain resurssoinnista on tehty laskelmat sosiaali- ja terveysministeriössä ja budjettia on kasvatettu.

Vammaisten henkilöiden palvelut ovat olleet kautta linjan aliresurssoituja jo pitkään, ja se on tärkeä sanoa ääneen. Muun muassa siksi vaadimme lakiin vahvan seurantaa edellyttävän lausuman. Jos epäkohtia ja puutteita tai eriarvoistavia elementtejä löytyy, niihin täytyy puuttua lainsäädännöllä.

Laki ei ole täydellinen, mutta se on askel oikeaan suuntaan

Vammaispalvelut ovat monelle elintärkeitä. Ne mahdollistavat koulussa ja työssä käyntiä, harrastamista, asumista, kuntoutusta, apuvälineiden saantia ja liikkumista paikasta toiseen. Ne mahdollistavat jokaiselle mahdollisuuden osallistua ja elää omannäköistä elämää – tai ainakin niiden pitäisi mahdollistaa.

On rehellistä sanoa, että uusi laki ei ole täydellinen, eikä yhteiskuntakaan ole valmis, mutta tämä on askel eteenpäin ja se askel tulee ehdottomasti ottaa. 

Koska laki on tärkeä monelle vammaiselle, se herättää tunteita ja osin myös huolta omasta tai läheisen tilanteesta. Mitä jos kaikki ei menekään hyvin, mitä jos minun oikeuteni eivät toteudu? On täysin oikein nostaa sekä epäilyksiä että kysymyksiä julki. Se on keino käydä keskustelua, reflektoida ja käydä läpi lain tulkintaa. Näitä keskusteluja olen käynyt paljon ja ne varmasti tulevat jatkumaan.

Kuten aiemmin sotekin, myös vammaispalvelulaki on kaatunut joka kerta riitaisana. 

Sanotaan, että uusi vammaispalvelulaki on tehty kiireellä. Osin varmasti onkin, koska kahden vuoden pandemia sekoitti sosiaali- ja terveysministeriön keskellä hallituskautta. Valmistelua on kuitenkin tehty jo useita kertoja ennen tätä kautta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on kuullut kattavasti asiantuntijoita ja käynyt keskusteluja yötä myöten. Lakiin on perehdytty ja siihen on panostettu. Lain läpimeno ei todella ollut mikään itsestäänselvyys.

Vammaispalvelulakia on yritetty uudistaa pitkään. Se on ollut lähes samanlainen mahdottomuus kuin sote-uudistus, vaikka koskeekin paljon pienempää ihmismäärää. Kuten aiemmin sotekin, myös vammaispalvelulaki on kaatunut joka kerta riitaisana. 

Tämän valossa onkin merkille pantavaa, että tällä kertaa vammaispalvelulain mietintö hyväksyttiin eduskuntapuolueiden kesken yksimielisesti, joka osaltaan kertoo myös siitä, että pohja lienee nyt parempi, kuin yksikään edellinen.