Sivistysvaliokunta väläyttää tekijänoikeuslain kokonaisuudistusta

Tekijänoikeuslaki muuttuu. Eduskunta hyväksyi lakiesityksen, jolla pannaan täytäntöön  taannoiset EU:n tekijänoikeusdirektiivin muutokset. Sivistyslaviokunnan mietinnöstä on syytä nostaa esille kolme keskeistä asiaa: sosiaalisen median sisällöntuotajien tekijänoikeudet, moitteet konsultin käytöstä sekä tekijänoikeuslain kokonaisuudistuksen tarve.

Juristikonklaavi päättää, millaista sisältöä someen saa laittaa

Käytännössä tekijänoikeusdirektiivin muutos sementoi nykytilanteen, jossa some-palveluiden toimintaa määritellään suljettujen ovien takana juristien neuvotteluissa. Osapuolia ovat suuret tekijänoikeuksia hallinnoivat yritykset ja järjestöt sekä Googlen kaltaiset some-palvelujätit. Neuvottelut vaikuttavat olennaisesti netin luovaan harrastustoimintaan sekä tubettajien ja muiden someyrittäjien liiketoimintaan. Pienet sisällöntuottajat ja tavalliset kansalaiset eivät ole neuvotteluissa edustettuina, ja ne ovat heille täysin läpinäkymättömiä.

Laki tarjoaa some-palveluille melko vapaat kädet sisällön automaattiseen estämiseen. Some-jätin ainoa velvollisuus on “palveluun ladattavaa sisältöä koskevissa menettelyissään ottaa asianmukaisesti huomioon” käyttäjien oikeudet. Tämä on tietenkin kyseenalaista, kun velvollisuuden noudattamista ei valvota mitenkään. Sisällöntuottajille ehdotettiin mahdollisuutta saada korvausta, jos heidän tuottamansa sisältö on poistettu some-palvelusta virheellisen tekijänoikeusväitteen takia. Eduskunta ei tätä hyväksynyt.

Sivistysvaliokunnan mukaan korvausoikeuden pelättiin “johtavan siihen, että oikeudenhaltija ei hyvitysvelvollisuuden pelossa välttämättä uskalla valvoa oikeuksiaan”. Kukaan ei sen sijaan ole huolestunut siitä, että tavalliset kansalaiset eivät poistovaatimusten pelossa uskalla käyttää omia oikeuksiaan. Sivistysvaliokunnan mielestä käyttäjien oikeudet toteutuvat sillä, että käyttäjällä on oikeus nostaa tuomioistuimessa kanne oikeudenhaltijaa vastaan. Käytännössä ne eivät siis toteudu, koska hyvin harvalla on mahdollisuus käräjöintiin.

Opetus- ja kulttuuriministeriölle moitteita konsultin käytöstä

Kirjoitin taannoin tekijänoikeuslain valmisteluun vaikuttaneesta korruptiosta. Pätevän, oikeustieteen tohtorin tutkinnon suorittaneen virkamiehen tekemä huolellinen valmistelutyö heitettiin roskakoriin. Tilalle palkattiin tekijänoikeusjärjestöjen näkemyksiä edustanut ulkopuolinen konsultti pistämään pykälät uusiksi. Alkuperäinen valmistelija joutui vaihtamaan työpaikkaa.

Sivistysvaliokunta kiinnittää “opetus- ja kulttuuriministeriön huomiota siihen, että lainvalmistelu on yksi keskeisimmistä ministeriöiden tehtävistä, jota ei voi ulkoistaa”. Tekijänoikeuslain valmistelu näytti “poikkeavan tyypillisestä tilanteesta”. Tämä on selkeä moite ministeriötä ja ennen kaikkea tuolloista vastuuministeri Antti Kurvista (kesk.) kohtaan. Valiokunta lisäksi “korostaa, että ministeriöiden tulee kiinnittää erityistä huomiota kokeneiden lainvalmistelijoiden riittävyyteen”. Tämä olisi varmaan helpompaa, jos heidän asiantuntemustaan kunnioitettaisiin.

Eduskunnassa puoltajia tekijänoikeuslain kokonaisuudistukselle

Sivistysvaliokunnan mukaan tekijänoikeuslaki on “muodostunut varsin mutkikkaaksi ja vaikeaselkoiseksi”. Sama todettiin jo muinaisen Lex Karpelan aikana vajaa 20 vuotta sitten. Nyt eduskunnassa ollaan laajasti sitä mieltä, että olisi aika tekijänoikeuslain kokonaisuudistukselle. Tämä kuulostaa periaatteessa hyvältä. Suomelle avautuu mahdollisuus tehdä ensimmäisenä maailmassa digiaikaa varten suunniteltu tekijänoikeuslaki. Sellaista ei toistaiseksi missään ole!

Käytäntö on asia erikseen. Ilahduttavasti valiokunta korostaa, että “kokonaisuudistus on tarpeen tehdä useamman ministeriön yhteistyönä ja avoimesti tarvittavan tasapainon saavuttamiseksi”. Valiokunta nostaa esille ohjelmisto- ja pelialat, jotka kattavat lähes 90 % Suomen suorista tekijänoikeustuloista. Lisäksi tavalliset käyttäjät ja pienet sisällöntuottajat pitäisi selkeästi tunnustaa keskustelun osapuoliksi. Tekijänoikeuslakia ei enää pidä nähdä vain suurten oikeudenhaltijayritysten ja some-palveluiden kaksintaisteluna.

Tekijänoikeuslaki on yksi ilmaisunvapauden kannalta keskeisimmistä laeista. Se määrittää, suosiiko viestintäjärjestelmämme kansalaisyhteiskuntaa, pienen kielialueen kulttuurista omaleimaisuutta ja uusia yrittäjiä, vai vakiintuneiden suuryritysten voitontavoittelua.