Palveluinnovaatioita vanhushoivaan ja maahanmuuttoa työvoimapulaan

JHL:n Vesa Mauriala on kehottanut seuraavaa hallitusta ottamaan pääteemaksi väestörakenteen muutoksen. Olen samaa mieltä! Väestömme ikääntyy jo niin nopeasti, että sen seuraukset näkyvät kaikkialla yhteiskunnassamme.

Se ei toki itsessään ole negatiivinen asia: pidentynyt elinikä on hieno saavutus. Eläkkeelle siirtyminen on ansaittu palkinto suurille ikäluokille, jotka ovat panostaneet tämän maan rakentamiseen. Ikääntymisen seuraukset, kuten kasvava työvoimapula ja sote-alan kriisi, johtavat kuitenkin kasvavaan velkaantumiseen.

Miten siis ratkaista näitä väestörakenteemme muutoksesta johtuvia yhteiskunnallisia haasteita? 

Väestön ikääntyminen ja valtion velkaantuminen 

Väestörakenteen muutos ja Suomen valtion budjetin jatkuva alijäämä kytkeytyvät toisiinsa. Valtion budjetti on ollut alijäämäinen jo vuodesta 2009 lähtien. Vuoden 2023 valtion budjetin menoista 16,1 prosenttia on kohdistettu sosiaali- ja terveysministeriölle. Vain valtiovarainministeriön budjetti on tätä suurempi. Väestön ikääntyminen lisää painetta menojen kasvattamiseen. Ikäsidonnaiset menot ovat yli 65-vuotiailla jopa kaksi-kolme kertaa suuremmat työikäiseen väestöön verrattuna. On siis syytä tarkastella sitä, miten resurssit kohdennetaan ja miten toimintaa voidaan parantaa käytettävissä olevilla resursseilla.   

Tilanne on huolestuttava. Työvoimapula sote-alalla on huutava; tarvitsemme enemmän lähi- ja sairaanhoitajia huolehtimaan ikääntyvästä väestöstämme. Työ- ja elinkeinoministeriö onkin arvioinut, että sosiaali- ja terveysalalle tarvitaan 200 000 uutta työntekijää vuosikymmenen loppuun mennessä. Mutta miten voimme houkutella lisää työntekijöitä alalle, kun lähihoitajan peruspalkka on 2064 euroa ja työolosuhteet ovat usein haastavat? Palkka ei vastaa työn vaativuutta ja kuormittavuutta. Valtion velan kasvaessa on sosiaali- ja terveysalan osuutta vaikea lähteä kasvattamaan.

Työllisyyden parantaminen korjaa väestöllistä huoltosuhdetta 

Väestöllinen huoltosuhde, eli se, kuinka paljon meillä on työikäistä väestöä suhteessa muuhun väestöön, liittyy väestörakenteen muutokseen. Se on kuitenkin haastava mittari, koska keinot väestörakenteen muuttamiseen poliittisin toimin ovat hyvin rajalliset. Parempi mittari onkin taloudellinen huoltosuhde, sillä se kuvaa työssäkäyvien suhdetta muuhun väestöön.

Korkea työllisyysaste voi siis korjata väestöllistä huoltosuhdetta. Tilastokeskuksen mukaan taloudellinen huoltosuhde oli vuonna 2021 Suomessa 133. Sataa työssäkäyvää henkilöä kohti oli 133 työtöntä tai työvoiman ulkopuolista henkilöä. Työllisiä, sekä palkansaajia että yrittäjiä, oli 2,4 miljoonaa, kun taas työvoiman ulkopuolella oli 2,9 miljoonaa ihmistä. Tähän ei ole laskettu työttömiä, joita oli 270 000. Korkean työllisyysasteen ansiosta Suomen taloudellinen huoltosuhde on ollut EU:n keskiarvoa.  

Työllisyysasteen nostamisen ja työiän pidentämisen eteen on tehty paljon. Eläköitymisen ikärajat ovat kustannustehokkain tapa pidentää työuria. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen avulla saatiin kytkettyä eläkeikä elinajanodotteeseen. Tulevaisuudessa työurien pidentäminen on entistä haastavampaa. Se vaatii ikääntyvien työntekijöiden työkyvyn ylläpitoa, eli laadukkaita terveyspalveluja ja osa-aikatyön mahdollistamista. Esimerkiksi Kempeleessä otettiin käyttöön uusi malli, jossa annettiin työuupumuksesta tai mielenterveysongelmista kärsiville työntekijöille mahdollisuus tehdä kevennettyä työviikkoa täydellä palkalla. Ensimmäisen vuoden aikana mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot vähenivät keskimäärin 25 prosenttia, eikä mielenterveyssyistä johtuvia ennenaikaisia eläköitymisiä ole enää viime vuosina ollut.

Tämä on erinomainen esimerkki siitä, mitä voimme tehdä lisätäksemme työhyvinvointia, pidentääksemme työuria ja nostaaksemme työllisyysastetta. Sote-alalla on sairauspoissaoloja, etenkin mielenterveysongelmista johtuvia, enemmän kuin millään muulla alalla. Tähän Kempeleen malli voisi olla toimiva keino.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan Suomi tarvitsee 2040-lukuun mennessä 200 000 uutta maahanmuuttajaa työmarkkinoille. Työperäinen maahanmuutto nähdään yhtenä ratkaisuna useiden alojen kuten lähi- ja sairaanhoitajien, varhaiskasvatuksen opettajien ja sovelluskehittäjien työvoimapulaan. Maahanmuuton lisäksi tarvitsemme panostusta koulutukseen, kilpailukykyiseen palkkaukseen, työpaikkojen pitovoimaan ja uusiin innovaatioihin.

Palveluinnovaatiot mahdollistavat resurssien viisaamman käytön vanhushoivassa

Palveluinnovaatioita tarvitaan myös julkisella sektorilla vanhushoivan järjestelyihin. Niiden kehittämiseen tulee kannustaa. Suomessa startup-yhtiö Gubbe yhdistää apua ja aktivointia kaipaavat ikäihmiset ja työtä tarvitsevat nuoret aikuiset. Toinen innostava esimerkki on hollantilainen hoivayritys nimeltä Buurtzorg. Sen toiminta perustuu yksinkertaiseen oivallukseen, että tarjotakseen mahdollisimman hyvän hoivan ikäihmisille, lähihoitajien on voitava itse organisoida työnsä. Konsulttiyhtiö EY:n tekemän selvityksen mukaan Buurtzorg pystyy tarjoamaan kilpailijoihin verrattuna 30 % kustannustehokkaampaa vanhushoivapalvelua. Yritys toimiikin nykyään jo yli 30 maassa. 

Gubbe- ja Buurtzorg-yhtiöt ovat hyviä esimerkkejä siitä, että monet yritykset pystyvät tarjoamaan uudenlaista helpotusta julkisen sektorin hoitajapulaan työllisyyttä lisäten. Julkisen sektorin tulee tehdä muutoksia pärjätäkseen. Hoiva-alan työntekijöiden päätäntävaltaa omaan työhönsä on lisättävä niin, että se näkyy sekä palkassa että työhyvinvoinnissa. Haasteena on, että mikäli palveluita myydään niitä voivat käyttää paikkaamaan puutteita julkisen puolen tarjoamassa ikäihmisten hoidossa vain maksukykyiset. 

Tämä sama logiikka pätee myös muihin aloihin, esimerkiksi varhaiskasvatukseen, jossa työn arvostus ja vaativuus eivät vastaa työstä saatua korvausta. Varhaiskasvatuksessa yksityinen työehtosopimus tosin tarjoaa julkista työnantajaa kehnomman palkan. 

Väestörakenteen muutos aiheuttaa haasteita yhteiskunnassamme. Nyt on keskityttävä poliittisiin päätöksiin jotka kasvattavat valtion tuloja ja vähentävät menoja.

1) Työllisyyden kasvattaminen erityisesti työperäisellä maahanmuutolla ja työhyvinvointia lisäämällä. Tavoitteena tulee olla työurien pidentäminen ja sairauspoissaolojen vähentäminen. Mielenterveyspalvelujen maksuttomuus, palkalliset mielenterveysperäiset sairauspoissaolot sekä muut työhyvinvointipalvelut ovat tässä avainasemassa. Ikääntyville ihmisille tulee luoda mahdollisuuksia uudelleen koulutukseen ja arvokkaaseen vanhuuteen. Työuran loppupäässä ja eläkeiässä tulisi voida työskennellä itselleen sopivasti ja mielekkäästi.

2)  Inhimilliseen vanhushoivaan on panostettava työntekijöitä kuunnellen.  Lähi- ja sairaanhoitajien ratkaisuehdotuksia on otettava aktiivisesti käyttöön. Resursseja tulee kohdentaa juurisyiden ratkaisemiseen, ei ainoastaan oireiden laastarointiin. Työn arvostusta, työhyvinvointia ja työstä saatua korvausta on lisättävä, jotta voimme houkutella työntekijöitä näille työvoimapulasta kärsiville aloille. Julkisen sektorin palveluita on hyvä täydentää yksityisen sektorin palveluilla ja on otettava mallia yksityisten yritysten hyvistä käytänteistä.