Avaruus on toimintaympäristö niin liiketoiminnalle kuin sodallekin

Sodankäynti avaruudessa tuo ensimmäisenä mieleen mielikuvia Tähtien Sodasta, jossa ihmisten pilotoimat avaruusalukset sujahtelevat lasersäteiden lomitse. Todellisuudessa avaruuden sotilaallinen käyttö on ollut osa suurvaltojen strategista suunnittelua jo kylmän sodan alkuajoista lähtien. Sodankäynnin yleisen luonteen muuttuminen, uhkakuvien moninaistuminen ja yhteiskuntamme riippuvuus avaruusteknologiasta ovat laajentaneet avaruuden roolia yhtenä sodankäynnin osa-alueista. Esimerkiksi Ukrainan sodassa ovat merkittävässä roolissa Suomeen rekisteröidyt satelliitit, mihin voi myös tämän johdosta kohdistua sotilaallista vaikuttamista. Olemme siis jo nyt osa avaruussodankäynnin kokonaiskuvaa.

Euroopan Unionin turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä ohjaava strateginen kompassi hyväksyttiin maaliskuussa 2022. Sitä voi luonnehtia EU:n puolustusselonteoksi, joka tarkastelee 5–10 vuoden aikajännettä tulevaisuuteen. Kompassi tarkentaa samalla EU:n vuoden 2016 turvallisuus- ja puolustusyhteistyön tavoitteita.

Prosessina strategisen kompassin laatiminen ja neuvottelu kesti noin kaksi vuotta. Valmistumisen kynnyksellä käynnistynyt Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan vielä muutti hieman asiakirjan tavoitteita, mutta etenkin sen painoarvoa. Kompassissa tunnistettiin myös avaruuden kasvava merkitys ja Euroopan Unionin tarve avaruusturvallisuus ja -puolustusstrategialle. Strategiatyö lähti nopeasti liikkeelle ja strategia julkistettiin jo vuoden kuluessa kompassin julkaisusta eli maaliskuussa 2023.

Avaruustoiminnan riskit kasvavat riippuvuuden lisääntyessä

Avaruustoimintaan kohdistuu pääasiassa kahdenlaisia uhkia: luonnollisia ja ihmisen tahallaan tai tahattomasti aiheuttamia. Luonnolliset uhat, kuten mikrometeoroidit, auringosta tuleva ionisova säteily ja kosmiset säteet, ovat kohtuullisen hyvin tunnettuja ja niitä voidaan lievittää erilaisilla suunnittelu- ja valmistusteknisillä ratkaisuilla. Sama koskee myös ihmisten tahattomasti aiheuttamia uhkia kuten avaruusromua, suunnittelu- ja valmistusvirheitä tai toimitusketjujen ongelmia.

Vihamielisen tahon vaikuttaminen avaruustoimintaan voi tapahtua periaatteessa kolmella eri tavalla. Vaikutus voidaan kohdistaa joko satelliittiin itseensä, satelliitista maahan tapahtuvaan kommunikaatioon tai satelliitin maa-asemaan ja loppukäyttäjiin. Avaruus ei toimintaympäristönä rajoitu noin 100 kilometrin korkeudella maanpinnasta alkavaan tilaan, mikä fyysisesti käsitetään avaruuteena, vaan se sisältää myös maanpäällisen avaruustoiminnan edellyttämän infrastruktuurin ja tarvittavan tietoliikenteen.

Satelliittiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi kyberhyökkäyksellä, törmäämällä siihen ohjuksella tai toisella satelliitilla, häiritsemällä sitä radioaalloilla, tai vaikka kaappaamalla se toisen satelliitin tai sukkulan sisään. Yhdysvaltain eläköityneessä avaruussukkulassa oli kuljetustilaa satelliiteille ja niiden siirtelyyn sopiva robottikäsivarsi.

Tällä hetkellä suurin osa avaruustoiminnan häirinnästä kohdistuu satelliitista tulevaan signaaliin. Lähivuosina on ollut useita tapauksia jossa navigointiin käytettävää GNSS (GPS) -signaalia on häiritty. Tämä on vakava ongelma sillä monet kriittiset palvelut kuten lento– ja laivaliikenne käyttävät satelliittipaikannusta. Myös satelliittien toimittama aikasignaali on keskeinen monille yhteiskunnan toiminnoille. Toistaiseksi ongelmilta on vältytty muun muassa poistamalla paikannus käytöstä. Teknologian kehittyessä ja esimerkiksi automatisoitujen dronejen tullessa mahdollisiksi kasvavat riskit entisestään.

Avaruusstrategiaan riskienhallintaa ja avaruusliiketoimintaa

Hallitakseen näitä riskejä Euroopan tasolla, on komissio julkaissut strategian, jossa käydään läpi tarvitsemiamme käyttötarkoituksia ja niiden suojaamista. Strategian implementointi kansallisella tasolla vaatii vielä työtä valtion hallinnolta, mutta tahtotila ja tulevaisuudenkuva ovat selvät. Avaruus on merkittävä toimintaympäristö turvallisuutemme ja hyvinvointimme kannalta ja meidän tulee olla valmiita sen puolustamiseen.

Suomen nykyinen avaruusstrategia on vuodelta 2018 ja sen painopiste on avaruusliiketoimintamahdollisuuksien edistämisessä. Suomen tavoite strategian mukaan on olla houkutteleva ja ketterä avaruusliiketoimintaympäristö vuoteen 2025 mennessä. Nykyisessä strategiassa sivutaan myös avaruuden merkitystä koko yhteiskunnan toiminnalle, mutta tämä on selkeästi liiketoimintaa pienemmässä osassa. Suomen avaruusteollisuus onkin kasvanut kiitettävästi vuoden 2018 jälkeen ja Suomi on huomattavasti kokoaan suurempi avaruustoimija. Kun strategiaa seuraavan kerran päivitetään, myös avaruusturvallisuuden tulisi olla selkeästi isommassa roolissa. 

Ehkä voi myös miettiä, että tulisiko Suomella olla Euroopan unionin tapaan oma strategia avaruuspuolustukseen ja -turvallisuuteen tai kannattaako yleinen avaruusstrategia unohtaa jopa kokonaan ja keskittyä strategiatyössä nimenomaan tarkemmin eri osa-alueisiin. Suomessa ei ole esimerkiksi erillistä meristrategiaa, vaan yleiset meripolitiikan linjaukset, joita on tarkennettu erilaisissa strategioilla ai suunnitelmilla muun muassa merten suojelusta, meriklusterista, merellisestä tuotannosta ja meriliikenteestä.

Avaruuden merkityksen kasvaessa, se on nähtävä samanlaiseksi toimintaympäristöksi kuin perinteisemmät maanpäälliset ympäristöt.

Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry. on julkaissut joulukuussa 2022 avaruuspoliittisen kannanoton, joka sisältää lisätietoa ja toimintaehdotuksia.

Muuta luettavaa aihepiiriin liittyen:

High time for an EU Space Strategy for Security and Defence – ESPI

EU introduces space strategy – by Andrew Parsonson (substack.com)

NATIONAL LOW EARTH ORBIT RESEARCH AND DEVELOPMENT STRATEGY | The White House