Hannu Sokala on koonnut kirjaansa valikoiman rikkaita sukuja, jotka ovat keränneet paitsi vaurautta myös moneen suuntaan ulottuvaa vaikutusvaltaa. Hän toteaa kirjan esipuheessa, että on toimittajana, ei tutkijana tai historioitsijana, valinnut sukuja, jotka näyttäytyvät muita vaikutusvaltaisimpina ja kiinnostavimpina.
Lukija kiittää. Kirjassa käydään läpi niin amerikkalaisia, eurooppalaisia kuin Lähi-idän, Intian ja Etelä-Korean sukuja ja varsinkin nämä viimeksi mainitut alueet ovat useimmille suomalaisille tuntemattomia. Tarkentaen: suvut ovat tuntemattomia, yritykset ja tuotteet eivät. Kukapa ei tunnista vaikkapa Samsungia, eteläkorealaisen Lee-suvun yrityskokonaisuutta.
Ylikansallisia, valtavia pörssiyhtiöitä pidetään usein kasvottomina, mitään kaihtamattomina rahantekokoneina. Pörssissä toimiminen edellyttää kuitenkin monenmoisten tietojen ja neljännesvuositulosten julkistamista.
Perheyhtiöt voivat pitää firman asiat omana tietonaan ja monet vauraat suvut välttävät ylipäätään julkisuutta. Perheyhtiöt ovat myös osoittautuneet huomattavan pitkäikäisiksi, jopa yli sata vuotta vanhoiksi, sillä niiden toiminnassa korostuu usein jatkuvuus ennemmin kuin johtajien optioita ja omistajien osinkoja kasvattavat pikavoitot. Perheyhtiöt ovat voimissaan esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa.
Mahtisukujen historia on moninainen. Venäläiset oligarkit käytännössä ryöstivät valtion omaisuuden ja ovat siirtäneet varojaan epävarmalta Venäjältä turvaan muun muassa Lontoon kiinteistöihin. Saudisuvuilla omat ja valtion rahat ovat sikinsokin, eikä Lähi-idässä ole pelkoa tutkivasta journalismista, demokratiasta tai oikeuslaitoksesta.
Euroopassa etenkin monen saksalaisen ison suvun rikkauksien takana on sodanaikainen yhteistyö natsien kanssa.
Vaurastua voi tietenkin myös ilman, että kaappi on täynnä historian mörköjä. Kirjan suomalainen esimerkki eli Herlinit on pikemminkin kertomus kovasta, pitkäjänteisestä työstä kansainvälisesti kilpailuilla markkinoilla. Mörkö on perheen riitaisa perinnönjako, mikä näyttää maailmanlaajuisesti olevan perheyhtiöiden kompastuskivi.
Suomessa on yhdysvaltalaisen Forbes-lehden mukaan 7 miljardööriä (2022), kun jo Ruotsissa heitä on 45.
Rahaa ilmastonmuutoksen vähättelyyn
Miten suvut sitten käyttävät tai pikemminkin väärinkäyttävät valtaansa? Yhdysvaltalainen Kochin suku (omaisuus arviolta lähes 140 miljardia dollaria vuonna 2022) on onnistuneesti vesittänyt ilmastonmuutoksen torjuntaa vuosikymmeniä. Kochien perustama Cato Institute alkoi jo 1990-luvun alussa koota yhteen öljypohattoja, jotka ymmärsivät ilmastokeskustelun uhaksi toiminnalleen.
Kochien veljesten silmätikkuna oli myös presidentti Barack Obama ja Kochit rahoittivat miljoonilla dollareilla Donald Trumpia tunnetuin seurauksin. Tavoitteena on ollut kaiken kaikkiaan demokratian heikentäminen ja yritystoiminnan salliminen ilman minkäänlaista valtion puuttumista.
Koch-verkosto – Kochtopus – näytti voimansa myös viime vuonna, kun Yhdysvaltain korkein oikeus päätti ympäristövirasto EPA:n oikeuksista säädellä hiilidioksidipäästöjä. Niitä ei ole eli EPA ei saa ohjata sähköntuotantoa uusiutuviin energialähteisiin.
Toinen esimerkki öljysuvusta on Rockefeller. Suvun nuorimmat sukupolvet ovat tosin nähneet myös öljybisneksen tulevaisuuden ja vaatineet muun muassa ”sukupankki” J.P.Morgania lopettamaan fossiilisten investointien rahoittamisen. Jotkut suvun jäsenet esittivät jo vuonna 2008, että öljyjätti Exxonin pitäisi ottaa ilmastonmuutos tosissaan. Kuten tiedämme, Exxonilla kesti vielä vuosia havahtua kasvihuonekaasujen todellisuuteen.
Suomen teillä liikkuu 300 000 Volkswagenia eli se on maan toiseksi suosituin automerkki. Yrityksen historiaan liittyy kaksi sukua, Porschet ja Piëchit, ja se on 670 000 työntekijällään yksi maailman suurimmista yksityisistä työnantajista.
Meille volkkarinomistajille on ikävä muistuttaa vuoden 2015 skandaalista. Silloin nimittäin Yhdysvaltain viranomaiset paljastivat dieselgaten, Volkswagenin häikäilemättömän huijauksen, jossa autojen päästöt olivat jopa 40 kertaa sallittuja (ja ilmoitettuja) päästöjä suuremmat. Yritys yritti hamuta suurempaa markkinaosuutta autoilleen ilmaston kustannuksella ja on joutunut maksamaan korvauksia ainakin 30 miljardin dollarin verran.
Ympäristötuhot eivät ole kirjassa ykkösasia, vaan sukujen valtaa käsitellään monipuolisesti. Esimerkiksi arabimaat ovat yrittäneet kiillottaa mainettaan urheilun avulla, ostamalla kisoja ja urheilijoita. Länsimaissa taas on ollut kiusaus ostaa Murdochin mallin mukaan lehti- ja tv-yhtiöitä ja vaikuttaa sitä kautta politiikkaan.
Sokalan kirjan jokaisesta 50:stä valinnasta voisi kirjoittaa mielenkiintoisia havaintoja ja ylipäätään harmittaa, että arvostelija joutuu palauttamaan pikalainan kirjastoon muutaman tunnin kuluttua. Tämä teos, kuten myös vuonna 2021 ilmestynyt Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä (Sokalan lisäksi kirjoittajana Juha-Pekka Raeste) olisivat paikallaan käsikirjastossa.
Hannu Sokala: Maailman 50 vaarallisinta sukua. Nemo 2023.
0 kommenttia