Suomi hukkaa ihmisten osaamista ja luonnonvaroja

Maahan povataan kuumaa työmarkkinasyksyä Orpon hallituksen suunnitelmien vuoksi. Hallitusohjelma henkii kylmää huurua työmarkkinoille esittämällä sairastamista omakustanteisesti, lakko-oikeuden kaventamista ja irtisanomisten helpottamista.

Ja niin edelleen, lista on pitkä.

Työelämän suuria ongelmia eivät kuitenkaan ole lintsaaminen, lakkoilu tai potkujen vaikeus. Itse asiassa tuntuu nurinkuriselta kurjistaa työelämää tilanteessa, jossa edessä häämöttää työvoimapula. Nyt pitäisi keskittyä miettimään, mistä työntekijöitä saadaan ja miten heidät saadaan kiinnittymään työpaikkaan. Hyvällä työn johtamisella on tässä iso merkitys.

Työttömyys on paitsi yhteiskunnan myös yksilön tragedia. Ilmoituksissa etsitään usein koulutettua, kokenutta moniosaajaa ja työnhakijalla tulee usein esteeksi koulutus, ikä tai terveys – tai ne kaikki.  Jatkokoulutusmahdollisuuksia pitäisi olla enemmän, ikäsyrjintään pitää puuttua ja tarjota joustavampaa työnteon mahdollisuutta heille, joilla on terveydellisiä rajoitteita.

Toivoisi, että edes suurimmat pörssiyhtiöt kunnostautuisivat vaikeasti työllistyvien palkkaamisessa osana yritysvastuutaan.

Aivan oma lukunsa on maahanmuuttajien kohtelu. Anonyymi työnhaku on yksi ratkaisukeino, mutta etenkin pk-yrittäjien piirissä pitäisi aloittaa keskusteleva, kannustava asennekasvatus. Nykymenoon Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa.

Siinä missä potentiaalista työvoimaa menee ”hukkaan”, ei myöskään töissä olevan työvoiman tuottavuus ole kehittynyt suotuisasti

Siinä missä potentiaalista työvoimaa menee ”hukkaan”, ei myöskään töissä olevan työvoiman tuottavuus ole kehittynyt suotuisasti. Olemme jääneet jälkeen verrokkimaista kuten Ruotsista ja erityisen heikosti on kehittynyt yksityinen palvelusektori.

Ruotsi verrokkina voi myös ihmetellä luonnonvarojen käyttöä. Suomi käyttää raaka-aineita henkeä kohden selvästi enemmän kuin läntinen naapuri. Metsäteollisuus on yksi selittäjä ja ison maan pitkät välimatkat, mutta molempia on myös Ruotsissa.

Suorastaan vuosikymmeniä on puhuttu nimenomaan metsäteollisuuden tuotannosta, jossa arvokasta puuta käytetään vessapaperin raaka-aineena. Ala on esitellyt myös innovaatioitaan, mutta tosiasiassa sektorin viennissä matalan jalostusasteen tuotteiden määrä vain lisääntyy. Sellu on se, joka myy. Suomen tavaraviennistä metsän osuus on 18 prosenttia.

Vihreät esitteli tänään vihreän tuottavuuden ohjelman, jolla pyritään työn tuottavuudessa ja materiaalitehokkuudessa pohjoismaiseen kärkeen vuonna 2035. Vuosiluku on sama kuin hiilineutraaliuden tavoitteella.  

Keinot ovat tuttuja jo aiemmista vihreiden ohjelmista: TKI-investoinnit neljään prosenttiin laatu kärjessä, koulutusta, osaajia maahanmuutosta, tehottomien yritystukien ja verovinoutumien poistoa ja kiertotalouden hyödyntämistä.  

Jalostusaste on saatava nousuun paitsi metsäteollisuudessa, myös vety- ja kaivannaisteollisuudessa. Suomalainen raaka-aine pitäisi jalostaa maan rajojen sisäpuolella eikä viedä halvalla muualle jatkojalostukseen.

Vihreiden ohjelman esitellyt eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne toteaa blogissaan, että uuden hallituksen ohjelmassa on sinänsä useita hyviä vihreää tuottavuutta edistäviä kirjauksia. Se ei kuitenkaan vihreille riitä: ”Kokonaisuudessaan linja on kuitenkin epäjohdonmukainen, ja rivien välistä maistuu vanhakantainen, muutosta vastaan haraava, säilyttävä pro business -ajattelu.”