Turkin hyökkäys jättää Rojavan siviilit vaille vettä ja sähköä

Hamasin hyökkäyksen jäljiltä useimmat länsimaat osoittavat tukea Israelille, mutta Gazan tilanteen ja historian vuoksi myös Israelin apartheid-politiikkaa arvostellaan aiempaa enemmän. Palestiinaa tukevien valtionpäämiesten joukkoon on liittynyt myös Turkin presidentti Erdogan, joka ei yleensä välitä ihmisoikeuksista eikä kaihda iskuja siviilikohteisiin.

Puheessaan puolueensa AKP:n jäsenille presidentti Recep Erdogan totesi, että ihmisten perustavanlaatuisten tarpeiden epääminen ja siviilikohteiden pommittaminen eivät ole sodankäyntiä, vaan pikemminkin joukkomurha.

Lausunto on Erdoganilta synkän ironinen. Lokakuun alkupuolella Turkki pommitti siviili-infrastruktuuria Syyrian ja Irakin Kurdistanissa. Syyrian Kurdistanin, Rojavan, itsehallinnon mukaan pommitus jätti miljoonat vaille vettä ja sähköä. Nyt maailman katseiden ollessa yhä Gazassa, Turkki on varmistamattomien tietojen mukaan siirtänyt mittavasti maahyökkäykseen kykenevää kalustoa Syyrian rajalle.

Vaikka lokakuinen isku oli poikkeuksellisen tuhoisa, ei se ollut niinkään yllättävä. Syyrian valtiollisten joukot vetäytyivät alueelta yli kymmenen vuonna sitten, vuonna 2012, ja siitä pitäen de facto autonomian saavuttanut Rojava on ollut uhattuna. Alueen kansallisvaltiot ovat vainonneet ja sortaneet kurdeja vuosisatojen ajan. Kurdeja on Syyrian lisäksi Turkin, Iranin ja Irakin alueilla ja Turkin lisäksi myös Iran käy paraikaa kurdien kimppuun.

Turkin hallinto kokee autonomian uhkana

Syyrian Kurdistan, Rojava, on Lähi-idässä monella tapaa poikkeus. Kyse ei ole vain pyrkimyksestä luoda uusi etninen lokero tai uusi kansallisvaltio, vaan monietninen ja -uskontoinen, paikallisdemokratiaan ja naisten vapautukseen perustuva yhteiskunta. 

Rojavassa materialisoituva poliittinen mielikuvitus ja pyrkimys muualla maailmassa lähes itsestään selvinä pidetyistä kansallisvaltiomallista ja kapitalismista vapaaseen todellisuuteen – keskellä Syyrian sisällissotaa – on herättänyt kansainvälistäkin ihailua. Kurdistanin vapautusliikkeessä vallitsevaan ekologiaan, naisten vapautukseen ja demokratiaan pohjautuva itsehallinto Rojavassa on elävä esimerkki paremman elämän mahdollisuuksista myös Turkin kurdeille.

Turkki näkee autonomian ihanteen uhkana, sillä se haluaa assimiloida kurdit, kieltää heidän kielensä ja kulttuurinsa. Osin reaktiona Turkin sortotoimiin, Turkin puoleisessa Kurdistanissa, Bakurissa, on Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n johdolla pyritty rakentamaan Rojavan kaltaisia autonomisia rakenteita. 

Turkki on iskostanut EU-maille ja Nato-liittolaisilleen PKK:n, Kurdistanin työväenpuolueen, olevan terrorijärjestö. PKK:n paikka terrorijärjestöjen listalla on useaan otteeseen paljastunut läpeensä politisoituneeksi.

Kriittinen siviili-infra iskujen kohteena

Samaa terroristileimaa Turkki pyrkii asettamaan myös Rojavan toimijoiden ylle, huolimatta heidän kriittisestä roolistaan Isisin vastaisessa kamppailussa länsimaidenkin tärkeimpänä liittolaisena. Kansainvälinen Rojavan vallankumousta edistävä toiminta otti tuulta alleen etenkin vuonna 2019 Turkin aloitettua hyökkäyksensä Koillis-Syyriassa. Hyökkäystä edelsi presidentti Erdoganin vuosia kestänyt puhe ”turvavyöhykkeestä”, jonka Turkki haluaisi rakentaa sen ja Syyrian rajalle – siis toisen suvereenin valtion puolelle.

Turkki otti iskujensa kohteiksi vuonna 2019 ja tämän jälkeen kriittistä siviili-infrastruktuuria, kuten sähkölaitoksia ja öljy- ja kaasuinfrastruktuuria. Tällaisiin kohteisiin Turkki keskittyi esimerkiksi marraskuussa 2022, jolloin se aloitti tuhoisan 130 drone-iskun ilmaiskukampanjan Koillis-Syyriaan.

Turkki on vuosien ajan käynyt matalan intensiteetin hyökkäyssotaa, jota se säännöllisesti eskaloi pyrkimyksenään tukahduttaa Rojavan vallankumous ja autonominen demokratiakehitys koko Kurdistanissa.

Nato-Suomen reaktio vaisu

Sen lisäksi, että uusin eskalaatio lokakuussa 2023 aiheutti humanitaarisen kriisin Rojavan miljoonille siviileille, aiheutti se kriisitilanteen Isisiä vastaan taistelevan liittouman toiminnalle Koillis-Syyriassa. Valkoisen talon tiedotteessa 14.10. Yhdysvaltain presidentti Joe Biden julisti jatkavansa 2019 alkanutta kansallista hätätilaa Turkin hyökkäyksen takia, sekä totesi sen ”– – horjuttavan kampanjaa Irakin ja Syyrian islamilaisen valtion eli Isisin kukistamiseksi, vaarantavan siviilejä ja uhkaavan entisestään heikentää alueen rauhaa, turvallisuutta ja vakautta.”

Lokakuun alussa Yhdysvallat jopa ampui alas turkkilaislennokin, joka lensi vain 500 metrin päässä Yhdysvaltain joukoista. Suomessa reaktio Turkin uuteen hyökkäykseen on ollut lähestulkoon olematon. Jos verrokiksi nostaa vuoden 2019, jolloin Suomen reaktio Turkin hyökkäykseen oli laaja-alainen tuomitseminen ja asevientikielto, on tämänkertainen vaikeneminen pysäyttävää.

Syy hiljaisuuteen on toki arvattavissa. Nato-jäsenyyden ja sitä edeltäneen Turkin myötäilyn seurauksena tapahtunut ulkopoliittinen suunnanmuutos on tehnyt Turkista vaikean palan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle johdolle. Liittolaisuuksista huolimatta Suomen vastaus joukkotuhontaan ja siviileihin kohdistuviin hyökkäyksiin ei saisi sen olla vaikeneminen.

Rojavan puolustaminen Turkin miehityssodan ja Isisin terrorin ikeen alla välttämätöntä. Kun iltapäivälehtien otsikot eivät kerro meille Rojavaan kohdistuvista hyökkäyksistä, on tiedon äärelle hakeuduttava itse. Tuon tiedon valossa ja Suomen valtionjohdon vaietessa Turkin hyökkäyksestä on meidän myös pidettävä siitä ääntä.

Edit 8.11. tarkennettu väliotsikkoa Turkin suhtautumisesta autonomiaan.