Aluevaltuutetut pettyneitä vaikutusmahdollisuuksiin

”Tasapainon löytäminen aluevaltuuston ja -hallituksen päätöksentekovallan välillä on ollut haastavaa”, kuvailee Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu ja aluehallituksen jäsen Olga Haapa-aho (vihr.).

Pirkanmaa on asukasmäärältään Suomen suurin hyvinvointialue. Kuten muillakin hyvinvointialueilla, myös Pirkanmaalla toimintaa ohjaava hallintosääntö hyväksyttiin parilla kierroksella, mutta ripeässä tahdissa. Täsmennyksiä on viimeisimpänä tehty juuri toimielinten vastuunjakoon liittyen.

”Senkin jälkeen on tuntunut, että on ristiriitaa siinä, mikä on sen tason asiakirja tai päätös, että se kuuluu viedä valtuustoon, ja mitkä taas ovat aluehallitukselle kuuluvaa toimeenpanoa.”

”Tällä hetkellä palveluverkkoon liittyvät asiat herättävät intohimoja. Siinä on kaksi puolta: samaan aikaan olisi tärkeää, että ihmiset pääsevät päättämään ja kiinni konkretiaan, mutta näin isolla alueella ajatus siitä, että valtuuston kokous tekisi huutoäänestyksellä päätöksiä yksittäisistä toimipisteistä, ei vaan toimi”, Haapa-aho pohtii.

Kenelle valta kuuluu

”Hyvinvointialuelaista voidaan vetää johtopäätökset, että strategiset, arvovalintoihin perustuvat periaatteelliset ja pitkän aikavälin päätökset sekä hyvinvointialueiden ohjausvälineiden periaatteista päättäminen kuuluvat aluevaltuustolle”, kiteyttää Hyvinvointialueyhtiö Hyvilin toimitusjohtaja Johanna Sorvettula.

Käytännössä hyvinvointialueilla näitä päätöksiä ovat aluestrategia, palvelustrategia, talousarvio ja -suunnitelma sekä hallintosääntö ja sen myötä organisaatiorakenne.

”Vaaleilla valittu aluevaltuusto käyttää ylintä päätösvaltaa, kuten sen kuuluukin. Aluehallitus toimeenpanee valtuuston linjaukset.”

Voidaan kuvailla, että aluevaltuusto tekee pitkän aikavälin päätöksiä, aluehallitus keskipitkän ja johtavat viranhaltijat lyhyen.

”Politiikka politiikan puolella ja operatiivinen johtaminen operatiivisella puolella”, Sorvettula muistuttaa.

Rajanvetokysymyksiä

Hyvinvointialueiden hallintosäännöt määrittävät hyvinvointialueen toimielin- ja viranhaltijarakenteen sekä niiden väliset toimivalta- ja vastuusuhteet. Hallintosäännöstä pitää löytyä riittävällä tarkkuudella se, miten toimivalta on hyvinvointialueella jaettu. Aluevaltuuston ylimpänä päättävänä elimenä on myös noudatettava hyväksymäänsä hallintosääntöä.

”Mitä selkeämmin kirjataan, sen parempi”, kiteyttää Sorvettula.

Käytännössä kirjausten tulkinta ja rajanveto toimivallan jakamisessa voivat kuitenkin osoittautua haasteeksi. Tulkinnanvaraa jää usein liikaa.

”Euromääräiset toimivaltarajat eivät ole paras keino ohjata hallintosäännössä vastuutasoja. Toisaalta, jos kirjataan löyhästi käyttäen ilmaisua ’merkittävä’ päätös tai asia, niin kuka määrittää merkittävän?” pohtii Olga Haapa-aho.

”Suurella hyvinvointialueella nekin päätökset, jotka tuntuvat operatiivisilta, voivatkin olla vaikutuksiltaan laajoja ja kauaskantoisia”, jatkaa Haapa-aho.

Johanna Sorvettula muistuttaa myös sote-uudistuksen lähtökohdista, yhdenvertaisuus, saavutettavuus ja saatavuus, sekä hyvinvointialuelaista, jonka mukaan hyvinvointialueen luottamushenkilön tulee edustaa koko hyvinvointialueen asukkaiden etua.

”On hyvä pohtia, millä toimielimen tasoilla on tarkoituksenmukaista tehdä päätöksiä.”

Aluevaltuuston todellisuus ei ole vastannut odotuksia

Sorvettula myöntää, että Hyvil on saanut lukuisia yhteydenottoja hyvinvointialueiden vallanjakoon liittyen. Etenkin palveluverkkoon liittyvät päätökset ovat kirvoittaneet keskustelua vallan jaosta.

”Ymmärrän luottamushenkilöiden ajatukset. Ne linkittyvät myös hyvinvointialueen itsehallintoon ja siihen, kuinka paljon päätöksentekovaraa alueilla valtion rahoituksen myötä ylipäätään on”, Sorvettula pohtii.

Saman tunnistaa myös Olga Haapa-aho.

”Ihmisillä on kova halu olla vaikuttamassa palveluihin, ja kun keskustelu ja päätökset jäävät ylätasoiseksi, niin se herättää tunteen, ettei ole konkreettista mahdollisuutta vaikuttaa. Valtion rahoituksessa hyvinvointialueen päättäjien omat vaikutusmahdollisuudet talouteen ovat lähes mitättömät.”

Vuorovaikutuksella voidaan paikata vallanjaon haavoja 

Hyvinvointialueiden historia on vielä niin lyhyt, ettei kokemuksia ja siten parhaita toimintatapoja ole vielä syntynyt. Johanna Sorvettula nostaa esiin kaksi keskeistä päätöksenteon elementtiä: vuorovaikutus ja avoimuus. Päätöksenteon avoimuuteen ja osallistamiseen velvoittaa myös hyvinvointialuelaki.

Keskeisessä roolissa on aluevaltuuston puheenjohtajisto, jolla on puhe- ja läsnäolo-oikeus hyvinvointialueen aluehallituksessa. Sorvettula näkee, että kokousten välilläkin valtuusto pystyy antamaan evästystä ja linjauksia aluehallitukselle iltakouluissa ja valtuustoseminaareissa.  

”Tiedonkulustahan on usein kyse. Yhteinen työskentely lisää luottamusta.”

Hyvinvointialueiden muodostuminen on ollut myös suuri organisatorinen muutos, jossa on pyritty sovittamaan yhteen kuntien ja sairaanhoitopiirien toimintakulttuureita niin operatiivisessa toiminnassa kuin poliittisestikin.

”Paljon on kiinni myös siitä, miten koko organisaatiorakenne toimii ja kuinka eri toimielimet pääsevät vaikuttamaan päätöksentekoon matkan varrella. Parasta ratkaisua ei taida kuitenkaan olla olemassa”, miettii Haapa-aho.