Lääketiede on edennyt suurin harppauksin viimeisen vuosisadan aikana. Pystymme nykyisin löytämään ja hoitamaan yhä useampia sairauksia. Hoidot ovat parantaneet elämänlaatua sekä elinajanodotetta populaatiotasolla, mutta voisimme pärjätä tässä suhteessa vielä paremmin. Ehkä hieman yllättäen yksi merkittävin tapa lisätä elämänlaatua ja elinajanodotetta on tehdä vähemmän.
Merkittävimpiä syitä tälle mahdollisuudelle ovat etu- ja takarinteen luisut, historialliset heikosti toimivat hoidot sekä niin merkityksettömät sattumalöydökset. Kaikki näistä kuluttavat terveydenhuollon rajallisia resursseja ja voivat heikentää potilaan elämänlaatua, jos eivät jopa aiheuta ennenaikaista kuolemaa.
Etu- ja takarinteen luisuissa kuvataan tieteellisesti toimivan hoidon käyttämistä vääriin potilasryhmiin. Ensimmäisessä hoitoa saavat ovat liian lieväoireisia hyötyäkseen hoidosta. Toisessa kyseessä ovat potilaat, jotka ovat esimerkiksi muiden sairauksiensa takia liian huonossa kunnossa hyötyäkseen annettavasta hoidosta. Molemmissa tapauksissa hoidosta voi saada haittavaikutuksia.
Toinen ongelma on pitkään käytössä olleet hoidot. Vaatimus hoidon tehokkuuden osoittamisesta ennen hoidon hyväksymistä yleiseen käyttöön on lääketieteessä verrattain uusi ajatus. Seurauksena meillä on paljon hoitoja (kirurgisia ja lääkkeellisiä), joilla ei välttämättä ole oikeasti vaikutusta paranemiseen. Näissä tapauksissa aika parantaisi vaivan ilman hoidosta saatavaa komplikaatioriskiä.
Myös itsessään vaarattomissa laboratorio- sekä kuvantamistutkimuksissa on riskinsä. Jokaisella tutkimuksella voi löytää merkityksettömiä sattumalöydöksiä, jotka usein poikivat huolta ja jatkotutkimuksia. Jatkotutkimukset onneksi usein aiheuttavat vain aika- ja rahahukkaa potilaalle, mutta invasiiviset tutkimukset voivat vammauttaa tai jopa tappaa potilaan. Harvoin toki, mutta jos oletettava hyöty alkuperäisestä tutkimuksesta on ollut nolla, tulisi haittariskinkin olla nolla.
Hoito-ohjeet perattavaksi ja terveysmainonnalle kielto
Ongelmavyyhti on moninainen, eikä se tule ratkeamaan nopeasti eikä millään yksittäisellä ratkaisulla. Askeleita ratkaisujen suuntaan on kuitenkin onneksi jo otettu. TooMuchMedicine –teemalla löytyy hyvä artikkelikokonaisuus BMJ:stä ja Terveysporttiin on lähdetty tekemään Vältä viisaasti -ohjeita.
Töitä on kuitenkin vielä paljon jäljellä: Pitkään käytössä olleita hoitoja pitää tutkia, jotta tästä joukosta pystyttäisiin turvallisesti karsimaan turhat pois. Nykyiset hoito-ohjeet pitää perata. Koulutusta teemasta tulee lisätä jo korkeakouluissa ja ammatillisessa koulutuksessa eli kaikille sote-sektorin työntekijöille.
Terveysmainonta tulee kieltää tai sitä tulisi vähintään rajoittaa huomattavasti.
Koulutusten avulla voitaisiin lisätä tietoisuutta ongelmasta ja sen ratkaisusta. Näin helpotetaan ruohonjuuritason työntekijöiden sitoutumista muutoksiin. Samalla voidaan lisätä ongelman tutkimisesta kiinnostuneiden tutkijoiden määrää.
Aina kyse ei ole sote-ammattilaisista. Terveydellä tehdään raakaa bisnestä. Mainonnalla pyritään lisäämään vastaanotoille sekä tutkimuksiin hakeutumista, vaikka näille ei olisi tarvetta. Samalla asiakas altistuu ylimääräisten tutkimusten ja hoitojen tuomille riskeille.
Terveydenhuoltojärjestelmässä on mahdollisuuksia parantaa samalla potilaiden hoitoa ja vähentää kustannuksia. Näiden mahdollisuuksien realisoiminen vaatii kuitenkin niin rahallista kuin myös poliittista pääomaa. Muutos ei tapahdu itsestään eikä heikentämällä terveydenhuollon toimintaedellytyksiä leikkauksilla.
0 kommenttia