Yhdysvalloissa toimiva hyväntekeväisyysjärjestö GiveDirectly käynnisti vuonna 2017 kokeilun, jossa tuhansille kenialaisille jaetaan perustuloa jopa 12 vuoden ajan. Kokeilua on luonnehdittu laajimmaksi ja pitkäkestoisimmaksi perustulokokeiluksi koskaan.
Kokeilussa jaetaan rahaa kolmelle ryhmälle, joissa on yhteensä 23 000 kenialaista 195 kylässä. Osa heistä saa kuukausittain noin 20 dollaria koko 12 vuoden ajan, osa saa saman summan kuukausittain mutta ainoastaan kahden ensimmäisen vuoden ajan ja kolmannelle ryhmälle maksetaan sama summa, noin 500 dollaria, yhdellä kerralla. Tuloksia verrataan neljänteen ryhmään, jolle ei makseta mitään.
Kokeilusta on nyt julkaistu väliraportti, jonka ovat kirjoittaneet järjestöstä riippumattomat MIT:n tutkijat.
Tulosten mukaan rahan vastikkeettomasta jakamisesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Käteisen jakaminen on lisännyt säästämistä ja yrittäminen on lisääntynyt. Koska kokeiluun on valittu hyvin köyhissä oloissa eläviä ihmisiä, ovat pienetkin summat lisänneet yleistä hyvinvointia. Muun muassa proteiinin kulutus ja koulunkäynti kasvoivat rahaa saaneiden keskuudessa verrattuna ryhmään, jolle rahaa ei jaettu.
Tupakan ja alkoholin kulutus sen sijaan ei kasvanut, eikä valmius työn tekemiseen vähentynyt. Tältä osin tutkimustulokset ovat yhteneväisiä useiden aikaisempien selvitysten kanssa.
Kertasumma lisää yritystoimintaa
Merkittävin tulos liittyy kuitenkin siihen, millä tavalla rahaa kannattaa jakaa ja miten vastikkeetta jaettu raha vaikuttaa valmiuteen perustaa yritys. Osoittautui, että kertasummana jaettava apu on tehokkaampaa kuin kuukausittain jaettava raha.
Kertasumman saaneet perustivat 19 prosenttia enemmän yrityksiä ja heidän nettotulot yrityksistään olivat 80 prosenttia suuremmat kuin kuukausirahan saaneiden kohdalla.
Tutkijatiimin jäsenen, MIT:n ekonomistin Tavneet Surin mukaan tulokset puhuvat sen puolesta, että monet köyhät ihmiset ovat vankina köyhyyteen pääoman puutteen vuoksi. Kertasummana saatu 500 dollaria mahdollisti investoimisen ja yritystoiminnan käynnistämisen tai maanviljelyn tehostamisen. Suri kertoo NPR:n haastattelussa, ettei kuukausittain jaettava 20 dollaria ei auttanut samalla tavalla, koska investointeihin ei ole antaa tarvittavia vakuuksia eikä aikaisempia säästöjä.
Raha kyläkohtaisesti
Edelleen jatkuvan kokeilun keskeinen lähtökohta on, että rahaa jaetaan samoilla periaatteilla kyläkohtaisesti. Pitkäkestoista rahaa saa noin 5000 täysi-ikäistä 44 kylässä. Kahden vuoden ajan rahaa on saanut noin 8800 täysi-ikäistä 80 kylässä. Kertasumma on annettu 71 kylän 8800 täysi-ikäiselle asukkaalle. Myös verrokkiryhmään, jolle ei rahaa jaettu lainkaan, kuuluu kokonaisia kyliä.
Tämä ”universaali” rahan jakotapa on vaikuttanut myös tapaan, jolla rahaa on käytetty. Kaikki kyläläiset tietävät, että kaikki saavat rahaa samalla tavalla. Syntyy positiivinen kierre, jossa uuden yritystoiminnan lisäksi syntyy myös uusia kuluttajia.
Kuukausimaksua saaneiden ryhmien kesken syntyi myös eroja. Ne, joille rahaa oli luvattu koko kokeilun ajan, 12 vuotta, pystyivät tekemään enemmän kannattavia investointeja kuin ne, joille rahaa oli tiedossa ainoastaan ensimmäiset kaksi vuotta.
Eron taustalla on myös Keniassa hyvin suosittu ”kimppasäästäminen” (Rotating savings and credit associations ROSCA), jossa jokainen pienryhmän jäsen tuo kuukausittain pottiin oman osuutensa ja saa vuorollaan koko potin omaan käyttöönsä.
Jatkuvuus synnyttää luottamusta
Kaksi vuotta kuukausirahaa saaneet pystyivät panemaan sivuun 8 % enemmän kuin ne, jotka eivät saaneet rahaa lainkaan. Tämä on selvästi vähemmän kuin niiden osuus, joille on luvattu rahaa koko 12 vuoden ajan: he panivat säästöön peräti 70 prosenttia enemmän kuin ne, jotka eivät saaneet rahaa lainkaan.
Tutkija Tavneet Suri arvelee, että eron taustalla on jatkuvuuden synnyttämä luottamus. Koska rahaa on jaettu samoilla periaatteilla koko kylän aikuisväestölle, on pitkäkestoisen avun saaneilla suurempi luottamus tulevaisuuteen kuin muilla. Kimppasäästäminen perustuu siihen luottamukseen, että oman osuutensa jo kertaalleen saaneet jatkavat pottiin säästämistä.
Kertasummana jaettu raha herätti siis enemmän yritystoimintaa kuin kuukausiraha. Kertasummaan liittyy kuitenkin myös varjopuoli, jonka tutkimus toi esille: Sen saaneet kokivat muita ryhmiä enemmän stressiä. 500 dollaria on Kenian oloissa iso raha käytettäväksi, eikä kaikilla välttämättä ole osaamista eikä kiinnostusta yritystoimintaan tai investointiin.
Onnellisuuden kannalta parasta ilmeisesti olisi, jos rahaa jaettaisiin sen mukaan, miten itse kukin kokee sen itselleen sopivimmaksi.
Edit 14.12. Lisätty otsikkoon ja ingressiin sana kenialaisen.
0 kommenttia