Toisenlainen omanlainen joulu

On yhtä monta tapaa viettää joulua kuin on perhettäkin. Joulunaikaan liittyy valtavasti erilaisia perinteitä ruokatarjoilusta juhlanviettopaikkoihin. Eri maakuntien ja sukujen kulttuurit kohtaavat tai suorastaan törmäävät, kun joulupöytään kuuluu tai ei kuulu maksalaatikko tai imelletty perunalaatikko.

Jouluun liittyy myös paljon perinteiden painolastia, sillä kaikilla ei ole tarvetta, halua tai rahaa monipäiväiseen ruljanssiin. Olisi hyvä tehdä ajoissa päätöksiä siitä, mitä ihan oikeasti jaksaa ja haluaa. Sen jälkeen alkaa keskustelu niiden kanssa, jotka joulunviettoon yleensä ovat kuuluneet. Mitä halutaan ja miten eri toiveet saadaan ratkaistua joulusovun hengessä.

Ehkä kaikki kaipaavat jo vähän löysempää menoa, mutta kukaan ei ole osannut aloittaa keskustelua.

Joulumuisto no. 1: Erinäisten vaiheiden jälkeen kirjahyllyyni oli kertynyt useita raamattuja. Dorén kuvitettu raamattu oli erityisen kaunis, mutta sekin tarpeeton. Eräänä jouluna laitoin someen ilmoituksen ja raamattu vaihtoi omistajaa. Hyvin onnellinen mieshenkilö sai kirjan ja pääsi lukemaan siitä jouluun sopivia tekstejä. Toivotimme hyvää joulua puolin ja toisin.

Suomalainen joulunvieton monet traditiot ovat perua satojen vuosien takaa ja monesti syvältä maaseudulta. Monipäiväinen mässäily on jäänne ajalta, jolloin ruoka ei todellakaan ollut arkisin kovin kummoista eikä herkkuja tunnettu.

Enää ei ole erityistä syytä venyttää vatsanahkaa juuri jouluna, sillä sitä venytetään liiankin kanssa vuoden ympäri. Ruokaa ei siis tarvitse olla hillittömiä määriä.

Suomessa edelleen vetäydytään usein perheen ja suvun piiriin moneksi päiväksi. Katolisessa Euroopassa osataan myös herkutella ja suku on tärkeä, mutta juhlinta alkaa vasta myöhään aattoiltana eikä jatku enää tapaninpäivänä. Vähemmän päiviä, vähemmän järjestelyjä, vähemmän stressiä.

Joulumuisto no. 2: Vaihto-oppilasvuosi Kaliforniassa 1970-luvulla, joulukuun alussa olohuoneen nurkkaan haetaan flokattu joulukuusi. Olin ihmeissäni, kun jouluaatto lähestyi, eikä perheessä leivottu eikä valmisteltu mielestäni oikein mitään. Aatoksi oli kutsuttu iso joukko sukua, edelleen keittiössä hiljaista…kunnes tilattu kiinalainen take away -ruoka saapui ja ruokalaatikot avattiin…

Jokainen voi valita mieleisensä tavan juhlia talvipäivänseisausta. Joku haluaa erakoitua mökille kirja kainalossa, toinen varaa kaveripiirille pöydän ravintolasta, joita on auki ainakin isoissa kaupungeissa.

En nyt ala arpoa eri ruokavaihtoehtojen välillä, isossa kuvassa ei ole kauheasti merkitystä sillä, syökö kerran vuodessa esimerkiksi lihaa vai ei. Mutta kaiken voi tosiaan tehdä toisin. Voi ostaa muutaman siivun kinkkua (sillä siitähän tässä on puhe) sen monikiloisen palan sijasta. Tai jättää ostamatta.

Entä sitten uudet vieraat joulupöydässä? Heitä putkahtaa pöytään aivan itsestään sitä mukaa kuin vuodet vierivät. Joku eroaa ja pariutuu uudelleen, lapsia syntyy, lapset kasvavat ja tuovat mukaan omia kumppaneita. Ja niin edelleen. Vanhemmasta joukosta väki tietenkin vähenee, on yhä vähemmän niitä paikkoja, joissa on ihan pakko käydä joulun aikana.

Uusperheet, eksät ja eksien nyksät ja bonuslapsien mummot ja vaarit kuuluvat monesti jo samaan pöytään ja hyvä niin.

Joulumuisto no. 3: Ensin oli vanha ystävä, jonka tiesin viettävän osan joulua lastensa perheiden kanssa. Kun juuri aatto näytti kuitenkin jäävän yksinäiseksi, kutsuin hänet meille. Hän tuli mukanaan itsetehtyä glögiä ja hauskaa oli. Kutsuja laajennettiin seuraavina vuosina omien lasten ystäviin, joista joku saattoi olla jäämässä ilman jouluseuraa. Eksät ja nyksät olivat tietenkin myös mukana. Eipähän tarvinnut toistella mitään vanhoja juttuja, kun väki vaihtui.

Olemme oppineet, että joulua ei vietetä komerossa, joten komeroita on turha siivota juuri jouluksi. Tiedämme hyvin, että kaupasta saa valmista rosollia. Osaamme tilata aineettomia joululahjoja erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen sivuilta: anopille vuohi, siskolle rokotuspaketti jne.

Nyt voisi vielä miettiä, sopiiko jouluun avoimien ovien teema. Tule mukaan, jaetaan pöydän antimet, istutaan iltaa ja iloitaan yhdessä sitä, että joulusta alkaa taas päivä pidetä ja valo voittaa.