Mitä on populismi? Onko se aate, poliittinen strategia, viestintätapa vai jotain muuta? Mikä tekee poliitikosta populistin? Mitä hyvää populismissa on? Matti Mörttisen ja Yannick Lahden teos “Populismin anatomia” analysoi perinpohjaisesti populismin käsitteen, historian ja ilmenemismuodot.
Tiedeyhteisö on väitellyt aiheesta jo vuosia. Lahden ja Mörttisen lähtökohta on, että populismia voi analysoida riippumatta siitä, mitä se on perusolemukseltaan.
Populismi ei ole ideologia, vaan enemmänkin tapa tehdä politiikkaa. Erityisesti se on tapa puhua, kirjoittaa ja viestiä. Populismia on ollut iät ja ajat, vaikka populistien menestys politiikassa on ponnahtanut aivan uudelle tasolle juuri meidän aikanamme – ajassa, jossa toritapaamisia vaikuttavammaksi on noussut sanallinen salamasota sosiaalisessa mediassa.
Vaikka populismiin liittyy usein kansallismielisyys, on nykyajan populismi hyvin kansainvälisesti verkottunutta. Populistit inspiroivat toisiaan yli rajojen ja lainaavat sujuvasti toistensa teemoja. Populismille tyypillistä on se, että monimutkaisiin kysymyksiin tarjotaan yksinkertaisia vastauksia.
Kirjassa pohditaan myös median suhdetta populismiin. Populismin mustavalkoisuus ja ns. totuuden jälkeinen puhetapa sopivat hyvin sille osalle mediaa, joka erityisesti hyötyy populististen kannanottojen tuomista lukijoista ja klikkauksista. Populistit tarvitsevat mediaa sanomansa välitykseen, mutta se ei estä heitä pitämästä mediaa tarvittaessa vihollisena.
Kirjailijat eivät peittele omia mielipiteitään. He ovat aidosti huolissaan siitä, mitä voi tapahtua, jos populistit pääsevät valtaan. Esimerkiksi Unkarissa Viktor Orbanin puolue on alkanut horjuttaa demokraattisia instituutiota ja Yhdysvalloissa Trumpin edustama republikaaninen puolue on pyrkinyt mm. kaventamaan äänioikeutta. Suomessa kirjoittajat uskovat hallitusaseman murentavan populistipuolueiden kannatusta, kuten perussuomalaisille puolueen edellisellä hallituskaudella kävi.
Kirja on mielenkiintoinen läpivalaisu populismiin ja se sopii kaikille, jotka haluavat ymmärtää, mistä on kyse tässä aikamme leimallisimmassa poliittisessa ilmiössä.
Case: Joe Rogan
Kirjan jälkeen oli hyvä hetki kuunnella maailman ehkä suosituimman populistin, Joe Roganin isännöimää The Joe Rogan Experience -podcastia ja pohtia juuri luetun kirjan oppeja.
Roganin podcast on yksi maailman menestyneimmistä podcasteista. Jokaista jaksoa kuuntelee miljoonia kuuntelijoita. Mikä ei ole ihme, podcast vaikuttaa varsin viihdyttävältä – aivan kuin istuisi kavereiden kanssa juttelemassa niitä näitä.
Joe Rogan on tunnettu siitä, että hän haastattelee ihmisiä laidasta laitaan mitään mielipiteitä vieroksumatta ja se tietysti tekee podcastista mielenkiintoisen. Hänellä on myös oikeistopopulistinen leima, joten podcast sopii erinomaisesti populismin anatomian oppien käytännön havainnollistamiseen.
Jakson alussa Roganin vieras esittelee faktana, että 60-luvulla yläluokkaiset feministit halusivat, että luovutaan herrasmiesmäisestä käytöksestä esimerkiksi ovien avaamisesta naisille, jotta heitä kohdeltaisiin tasa-arvoisesti työelämässä. Hän jatkaa, että tämä johti parisuhdeväkivallan kasvuun erityisesti vähemmän koulutetun väestön keskuudessa. Tätä väitettä ei perustella tilastoilla tai tutkimuksilla vaan toteamalla, että näinhän tämä selkeästi on. Rogan komppaa vierasta toteamalla, että naiset ovat heikompia ja heitä pitää suojella.
Tässä on monta Populismin anatomian kuvaamaa piirrettä: toiseuttaminen, faktojen puute ja jopa ristiriitaisuus.
Toiseuttaminen: feministien erottaminen muista ihmisistä ja muista oman sukupuolensa edustajista joksikin vähemmistöksi, joka ajaa vain omaa etuaan. Toisaalta eliitin erottaminen tavallisesta kansasta.
Faktojen puute: päättelyketjua parisuhdeväkivallan kasvuun ei perustella tai todisteta mitenkään, vaan todetaan vain, että näinhän tämä selkeästi on. Mitään faktoja tai päättelyketjua, jonka voisi kyseenalaistaa, ei konkreettisesti esitetä.
Ristiriitaisuus: myöhemmin Rogan puhuu aikaisemmasta vuosikymmenestä, elokuvasta 30- tai 40-luvulta, jossa mies laittoi naisen polvilleen ja paukutti häntä takapuoleen. Jos se oli normaalia aikaisemmin, eikö feministeillä ollut ihan oikea ajatus, että tilannetta kannattaisi parantaa?
Keskustelimme tässä samassa yhteydessä erään Rogania kuuntelevan nuoren miehen kanssa ja hän totesi, että Rogan on vain koomikko ja vitsillä heittää näitä juttuja – ei niitä kannata ottaa tosissaan. Tämäkin sopii populismin kuvaan. Vitsin varjolla voi heittää mitä vain, ei tarvitse ottaa vastuuta ja voi myöhemmin mitätöidä aikaisemmat sanomisensa, jos kokee sen tarpeelliseksi.
Jo tunti Joe Roganin podcastia riitti havainnollistamaan, miten populismi käytännössä toimii. Jos haluamme tarjota vaihtoehdon populistiselle kehitykselle, populismin tunnistaminen on tärkeä ensiaskel.
Kirja: Populismin anatomia, Yannick Lahti & Matti Mörttinen, Into Kustannus, 2023
Podast: The Joe Rogan Experience – jakso #2104 – Chris Williamson
Muuta aiheeseen liittyvää luettavaa:
Nostalgia, Antto Vihma, Teos, 2021
Demokratian iltahämärä: autoritaarisuuden viettelevä kiusaus, Anne Appelbaum, Siltala, 2020
0 kommenttia