Oppeja ammattilaisuralta

Ammattilaiskoripalloilijana pääsee hakemaan oppeja monenlaisista maista ja kulttuureista.

Ensimmäinen komennuspaikkani nuorena koripallon pelaajana oli Kreikassa, läntisen kulttuurin kehdossa. Kreikassa viettäminäni vuosina huomasin ennen kaikkea, miten suoraviivaisuus voi olla hyve. Erimielisyydet puitiin heti, kovaan ääneen ja usein painokelvottomasti. Mutta yhtä nopeasti kuin kriisi alkoi, se myös selvitettiin. Kymmenen minuuttia myöhemmin juotiin kahvia ja naureskeltiin yhdessä.

Kreikkalainen elämänmeno näytti nuoren suomalaisen silmin ennen kaikkea kaaokselta. Jos joukkueen bussi oli merkitty lähtemään klo 15:00, se tarkoitti, että tuolloin keräännyttiin istuskelemaan viereiseen kuppilaan ja juttelemaan kuulumisia. Bussi lähti ehkä 15:30. Kreikassa totuin siihen, että kaikki hoituu omalla ajallaan.

Kreikan jälkeen tein tuttavuutta toiseen Välimeren maahan, Italiaan. Siellä opin tuntemaan yhteisöllisyyden merkityksen. Paikallisten mentaliteetti oli lähes yhtä tulinen kuin Kreikassa, mutta työpaikan ulkopuolella korostui elämän nautiskelupuoli. Kun matsien jälkeen mentiin illalliselle, siellä todella viihdyttiin. Tavallisesti lähdin kotiin kolmen tunnin jälkeen, aina ensimmäisten joukossa. Loppuun asti italialaiset ihmettelivät, että eikö se Shawn viihtynyt kun nyt jo lähti kotiin.

Ranskassakin ehdin urallani piipahtaa. Jo parin kuukauden visiitti riitti saamaan käsityksen ranskalaisesta mentaliteetista, vanhan suurvallan ylpeydestä. Kaikesta näkyi, että Ranska on ollut maailmanvalta. Historiallisia anekdootteja viljeltiin jokaisessa puheenparressa ja oletus oli, että vieras puhuu ranskaa. Jos Kreikassa vallitsi kaaos, Ranskassa kaiken ytimessä oli etiketti – asiat tehdään tiettyyn tapaan, tietyssä järjestyksessä, tietyin ehdoin.

Kansainvälisestä ammattilaisurastani vietin jälkimmäisen puoliskon, yli puoli vuosikymmentä, Saksassa. Suomalaisesta näkökulmasta saksalainen täsmällisyys oli yhtä aikaa totta ja myytti. Asiat hoituivat lähes pohjoismaiseen tapaan, jopa ystävällisemmin, mutta mukana oli myös suomalaisittain kummastuttavaa muodollisuutta ja byrokratiaa, etenkin hierarkiassa. Nokkimisjärjestyksestä pidetään Saksassa kiinni, eikä alapuolella oleva juurikaan haasta ylempäänsä. Ehkä juuri siksi saksalainen yhteiskunta tunnetaan niin toimivana.

Neljän Yhdysvalloissa ja yhdentoista Euroopassa vietetyn vuoden jälkeen palasin Suomeen keski-iän kynnyksellä. Vuoteni maailmalla olivat avanneet silmäni sille, miten toimiva ja vaivaton yhteiskunta tämä on. Varhaiskasvatus ja koulu ovat maailmanluokkaa. Julkiset palvelut kirjastoista uimahalleihin ja julkiseen liikenteeseen ovat aidosti kaikille. Luonto on lähellä, ihmisillä tilaa elää. Jokaisesta kulttuurista jäin kaipaamaan jotain, mutta ennen kaikkea opin rakastamaan äidinmaatani. 

Euroopassa työskennelläkseen on ihmisen pystyttävä ymmärtämään Eurooppaa, sen historiaa, eri kulttuureja ja tapoja olla. Yhdentoista vuoden aikana kävin lukemattomia keskusteluita paikallisten kanssa, opin ja omaksuin, ja silti koen vain raapaisseeni pintaa.

Pohjaopinnot eurooppalaisuudesta on kuitenkin suoritettu. Ja ilman noita pohjaopintoja en välttämättä olisi koskaan ymmärtänyt omaa suomalaisuuttani niin hyvin. Voin ylpeästi sanoa olleeni Suomen edustaja Euroopassa. Siinä on hyvä tähtäin myös tulevaan.

Shawn Huff
Kirjoittaja on vihreä eurovaaliehdokas