Evoluutio ei ole valmistanut meitä reagoimaan ilmastonmuutoksen kaltaisiin uhkiin
Evoluutio on muovannut yksilöitä reagoimaan ensisijaisesti välittömiin uhkiin, sillä tämä on ollut keskeistä lajin selviytymiselle. Tämän vuoksi olemme luonnostaan huonoja reagoimaan pitkän aikavälin ympäristöuhkiin, kuten ilmastonmuutokseen ja luontokatoon, niiden vaatimalla vakavuudella.
Johanna Kohvakka
Evoluutio on muovannut lajeja selviytymään ympäristössä, jossa ne elävät. Olennaisena osana selviytymiseen on kuulunut kyky reagoida välittömiin uhkiin. Esihistorialliset ihmiset, kuten muutkin eläimet, elivät ympäristössä, jossa päivittäiset haasteet ja uhat olivat keskeisiä. Näitä olivat esimerkiksi saalistajilta suojautuminen, ravinnon hankinta ja sääolosuhteiden aiheuttamat vaaratilanteet. Tällaiset välittömät uhat vaativat nopeita reaktioita, mikä on johtanut siihen, että lajien hermosto ja käyttäytymismallit ovat kehittyneet vastaamaan juuri näihin tarpeisiin.
Evoluution kannalta on ollut hyödyllistä kehittää mekanismeja, jotka auttavat yksilöitä ja lajeja selviytymään juuri tässä ja nyt. Esimerkiksi ihmisen autonominen hermosto aktivoituu vaaran uhatessa, mikä laukaisee taistele tai pakene -reaktion. Tämä reaktio on auttanut ihmisiä selviytymään välittömistä uhista, kuten villieläimistä tai luonnonkatastrofeista. Näissä tilanteissa evoluution näkökulmasta on ollut hyödyllistä jopa ylireagoida välittömältä tuntuvaan uhkaan. Vastaava ilmiö näkyi myös esimerkiksi koronapandemian aiheuttamissa reaktioissa.
Sen sijaan kaukaisiin uhkiin, kuten ilmastonmuutokseen ja luontokatoon, reagoiminen ei ole ollut evoluution kannalta yhtä välttämätöntä. Kaukaiset, hitaasti kehittyvät ympäristöuhat eivät vaikuttaneet yksilön välittömään selviytymiseen tai lisääntymiseen, joten lajeilla ei ollut painetta kehittää mekanismeja, jotka auttaisivat reagoimaan näihin uhkiin tehokkaasti.
Tämän seurauksena ihmiset ovat luonnostaan huonompia havaitsemaan ja reagoimaan hitaasti kehittyviin ja etäisiin uhkiin. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat ilmiöitä, jotka etenevät pitkällä aikavälillä ja joiden vaikutukset eivät ole olleet välittömästi nähtävissä. Tämä tekee niihin reagoimisen haastavaksi, koska ihmisten luonnollinen taipumus on keskittyä lyhyen aikavälin hyötyihin ja välittömiin uhkiin.
Arki on täynnä kiireellisiä, päivittäisiä pieniäkin huolenaiheita, jotka vievät huomion kaukaisilta uhilta. Taloudelliset paineet, henkilökohtaiset velvollisuudet ja muut arkielämän haasteet tekevät vaikeaksi keskittyä pitkän aikavälin ympäristöongelmiin.
Ensimmäiset merkinnät siitä, että ihminen aiheuttaa ilmastonmuutosta ovat yli 100 vuoden takaa. Jo 1970-luvulta asti tiedemaailma on tuonut asiaa esille ja varoittanut ilmastonmuutoksen seurauksista. Viimeistään 2000-luvun alusta alkaen ilmastonmuutoksesta on puhuttu laajasti ainakin länsimaisessa mediassa. Nyt sään ääri-ilmiöiden vaikutukset ovat jo konkreettisesti nähtävissä mm. jatkuvien satomenetysten, ilmastopakolaisuuden ja lämpöennätysten muodossa, mutta silti meidän on vaikea reagoida asian vaatimalla vakavuudella.
Ihmiskunta on viime vuosisatoina saavuttanut merkittäviä edistysaskelia teknologiassa, tieteessä ja yhteiskunnassa. Nämä edistysaskeleet ovat omalta osaltaan aiheuttaneet uudenlaisen vaaran lajimme selviämiselle. Nyt meidän on ratkaistava tämä merkittävä haaste: kyvyttömyytemme reagoida tehokkaasti tähän itse luomamme, kaukaiselta tuntuvaan uhkaan. Tällä kertaa edessämme on nimittäin uhka, joka konkreettisesti vaarantaa koko lajimme tulevaisuuden.
Ilmastonmuutoksen ja luontokadon haasteet ovat todellisia ja kiireellisiä. Vaikuttavien ratkaisujen löytämiseksi meidän on ymmärrettävä ja tunnustettava nämä evolutiiviset rajoitteemme. Tarvitaan strategioita, jotka auttavat ihmisiä tunnistamaan ja reagoimaan ympäristökriiseihin tehokkaammin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän on luotava järjestelmiä ja kannustimia, jotka tekevät kaukaisten uhkien torjumisesta konkreettista ja välitöntä.
Meillä on jo kaikki tieto. Meillä on myös kaikki keinot. Enää tarvitaan poliittista tahtoa toteuttaa ne.
Poliittisille päättäjille voi luoda painetta monin keinoin, mutta parhaiten voi vaikuttaa äänestämällä päättäjiksi heitä, joilla tätä tahtoa on - puolueesta huolimatta.
Europarlamenttivaalit käydään 9.6.2024. Ennakkoäänestys päättyy tänään 4.6.2024.
