Avaruus on liian arvokas sotkettavaksi romulla
Avaruudella on tätä nykyä kriittinen merkitys taloudelle ja turvallisuudelle, ja samalla koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Kilpailun ja kaupallisen käytön kiihtyessä riskit kasvavat, ja niiden hallitsemiseen tarvitaan pelisääntöjä ja vastuullista toimintaa, kirjoittaa Atte Harjanne.
Euroopan avaruusjärjestö ESA:n uusi avaruusraketti Ariane 6 nousi heinäkuussa avaruuteen ensimmäistä kertaa Kouroun avaruuskeskuksesta Ranskan Guianasta. Onnistunut laukaisu oli tärkeä ESA:lle, joka on ollut vuoden ilman omaa raskasta kantorakettia Ariane 5 -raketin eläköidyttyä viime vuonna.
Uuden Arianen käyttöönotto viivästyi eri syistä vuosia ja jää nähtäväksi, miten kertakäyttöinen raketti pärjää kilpailussa esimerkiksi Space X:n osittain uudelleenkäytettävän Falcon 9 -raketin kanssa. Ariane 6 -raketin keskeinen lupaus on silti edullinen hinta verrattuna edeltäjäänsä.
Eurooppalaisen avaruustoiminnan haasteena säilyy myös laukaisukeskuksen sijainti valtameren takana Etelä-Amerikassa. Euroopasta ei nykyisellään löydy paikkaa, josta satelliitteja voisi ampua avaruuteen. Maantiede ei tee asiaa helpoksi, sillä ideaalinen sijainti on mahdollisimman lähellä päiväntasaajaa ja mielellään niin, että laukaisupaikan itäpuolelta löytyisi tyhjää tilaa. Tällöin planeetan pyörimisliikettä voidaan käyttää täysimittaisesti hyödyksi. Pienempiä raketteja on kuitenkin tarkoitus lähettää taivaalle Ruotsin Lapista Esrangen avaruuskeskuksesta vuodesta 2025 alkaen.
Esrange on jopa siinä määrin merkittävä paikka, että itse Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen oli mukana avaamassa sitä käyttöön vuonna 2023.
Miksi oma kyky lähettää tavaraa avaruuteen on Euroopalle tärkeää? Yksinkertaisesti siksi, että avaruus on tätä nykyä aivan äärimmäisen tärkeä ulottuvuus niin taloudelle kuin turvallisuudellekin. Paikantaminen ja navigaatio, ympäristön tilan seuranta, sään ennustaminen, tiedustelu sekä viestintäyhteydet nojaavat kaikki enemmän tai vähemmän tänä päivänä satelliitteihin. Lisäksi avaruuden merkitys sekä sodassa että rauhassa on vain kasvamassa.
Strategista autonomiaa, kilpailukykyä, huoltovarmuutta tai itsenäistä, uskottavaa puolustusta ei ole ilman pääsyä avaruuteen.
Tämä ymmärretään kaikkialla maailmassa, ja siksi 2000-luvulla on vaivihkaa kehkeytynyt uusi kilpajuoksu avaruuteen, johon osallistuvat sekä tutut suurmaat että uudet tulokkaat, ja jossa kaupallisilla yrityksillä on aiempaa itsenäisempi rooli. Yhdysvallat on globaalisti johtava avaruusmahti, jota Kiinan pitkäjänteiset strategiset panostukset haastavat. Venäjä on auringonlaskun maa mutta edelleen neuvostoaikojen peruilta kyvykäs avaruudessa korruptiosta ja pakotteista huolimatta.
EU:n piiristä löytyy kykyä, osaamista ja kokemusta, mutta haasteet ovat - edellä mainittujen infrastruktuurirajoitteiden lisäksi - tuttuja muistakin yhteyksistä: hallinnollinen hajanaisuus, kansallisten intohimojen aiheuttama sirpaleisuus ja kaupallisen sektorin jäykkyys.
Itsenäistä laukaisukykyä löytyy näiden maiden lisäksi muun muassa Japanilta, Intialta, Iranilta ja Israelilta sekä Koreasta molemmin puolin rajaa. Omia satelliitteja löytyykin sitten kiertoradoilta lukuisalta joukolta maita, yrityksiä ja järjestöjä kaikkialta maailmasta, tunnetusti Suomestakin. Suomalaisyhtiö Iceye on maailman johtava SAR-satelliittien operoija, jonka satelliitit ovat niittäneet mainetta myös Ukrainan puolustuksessa.
Ruuhkasta huolimatta kiertoradoilla on vielä tilaa. Ongelmana on riittävien pelisääntöjen puute. Avaruuden käyttöä ohjaavaa kansainvälistä lainsäädäntöä ja sopimuksia löytyy toki jo vuosikymmenten takaa, mutta yleisluontoiset periaatteet eivät riitä ohjaamaan hektistä monen toimijan kilpailukenttää, joka on jo nyt melkoinen villi länsi.
Ongelmia syventävät sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen yleinen rapautuminen, luottamuksen puute ja vastuuton toiminta, josta kenties karuin esimerkki oli Venäjän satelliitin tuhoamista testannut ja avaruusromua kylvänyt ohjuskoe vuonna 2021. Tänä vuonna otsikoihin nousivat Yhdysvaltain esittämät arviot ja huolet Venäjän pyrkimyksistä kehittää ja viedä avaruuteen satelliitteja tuhoava ydinase.
Satelliittien räjäyttely onkin yksi merkittävimpiä lähiavaruuteen liittyviä uhkakuvia. Puutteelliset pelisäännöt yhdistettynä geopoliittisiin jännitteisiin, kaupallisen vallan kasvuun ja keskittymiseen sekä Venäjän ja Pohjois-Korean kaltaisten roistovaltioiden kykyihin ovat tulenarka yhdistelmä.
Yksittäisen satelliitin tuhoaminen avaruudessa aiheuttaa tyypillisesti merkittävästi sivullista haittaa, kun kiertoradoille päätyy potentiaalisesti tuhoisaa avaruusromua. Surkein skenaario olisi niin sanottu Kesslerin syndrooma, jossa romu tuhoaa satelliitteja ja aiheuttaa lisää romua kiihtyvällä tahdilla, kunnes Maata ympäröivät kiertoradat ovat niin täynnä romua, että ne ovat käyttökelvottomia pitkään. Avaruusromun ehkäisy ja hallinta ovat riittävä haaste ilman sen tarkoituksellista tuottamistakin, ja jo hallitsematon avaruusromun kertyminen kiihtyvän kaupallisen toiminnan myötä voi tukkia pääsyämme planeetalta pahasti - vastuuttomasta satelliittisodasta puhumattakaan.
Poliittisilta päättäjiltä avaruuden kasvava merkitys kysyy ymmärrystä ja taitoa tasapainoilla. On selvää, että avaruuskyvykkyys on välttämätön osa arvojemme puolustusta ja turvallisuutta. Samalla on selvää, että avaruuden militarisoituminen ja käsittely nollasummapelinä eivät ole lopulta kenenkään etu ja kasvattavat riskiä hallitsemattomaan tilanteeseen.
Vastaavasti avaruuden kaupallistuminen ja yritysten kasvava rooli tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että riskejä, joita on hallittava tasapainoisella sääntelyllä. Innovaatioita ei pidä tyrehdyttää vaan vauhdittaa, mutta viime kädessä kiertoradat ovat niukka resurssi, jota tulisi käyttää mahdollisimman hyödyllisellä tavalla ja viisaasti. Kaupallisen toiminnan avaruudessa on oltava vastuullista ja haitat oikein hinnoiteltuja - romuriskin ohella myös tähtitaivaan tieteellisen tarkkailun hankaloituminen on aito haaste.
Vireillä oleva EU:n avaruuslaki onkin tärkeä ja mielenkiintoinen askel - joka voi tietysti olla aidosti vaikuttava vain, jos Eurooppa on vaikuttava ja merkittävä toimija avaruudessa jatkossakin. Siksikin Ariane 6:n onnistunut ensilento oli erinomainen uutinen.
Avaruus ei tietenkään ole vain kiivas kilpailukenttä ja strateginen rintama vaan myös tieteellisen edistyksen ja koko ihmiskuntaa hyödyttävän yhteistyön areena.
Avaruus tarjoaa mahdollisuuksia ymmärtää maailmankaikkeutta ympärillämme ja työkaluja pitää planeetastamme parempaa huolta sekä suojella meitä avaruuden uhilta aurinkomyrskyistä asteroideihin. Lähiavaruus on myös ensimmäinen askel tiellä Marsiin ja pidemmälle tähtiin, jonne on ajan mittaan kurkotettava.
Lähiavaruutemme onkin meille aivan liian tärkeä sotkettavaksi sotimalla - tai edes vahingossa.
Atte Harjanne
Kirjoittaja on vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja
