Kiekkolegenda Teuvo Kukkula jokihelmisimpukoiden tragediasta: ’Eikö ne raakut vois vaan vähän sopeutua?’
Me Verdessä olemme saaneet palautetta huumorintajuttomuudesta, joten päätimme lanseerata "Verde viihteellä" -sarjan. Tarjoamme kepeää irtiottoa viikon uutisista viikonlopun kunniaksi. Sarjan avaa kiekkolegenda Teuvo Kukkula, joka kommentoi Suomussalmen raakkujen kohtaloa omintakeisella tyylillään.
Tavoitimme yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivisesti osallistuvan kiekkoleijona Teuvo Kukkulan perheineen kommentoimaan viime päivien polttavinta uutista.
Toimittaja: "Olemme saaneet arvovaltaisen pariskunnan kommentoimaan Suomussalmen raakkujen kohtaloa. Paikalla ovat kiekkolegenda Teuvo Kukkula ja hänen vaimonsa Siru. Mitä mieltä olette tästä paljon julkisuutta saaneesta jokihelmisimpukoiden tuhoutumisesta?"
Teuvo Kukkula: "No kuule, mä oon tottunut pelaamaan kovaa, ja tää tilannehan kuulostaa vähän siltä, että simpukat ei oo osanneet pelata tätä peliä oikein. Jos joku isompi tulee päälle, niin pitää vaan siirtyä syrjään. Jos mä olisin simpukka, niin kyl mä olisin uinut pois."
Siru Kukkula: "Niinpä, Teuvo. Ihan samaa ajattelin! Kun meillä Kaliforniassa oli kerran meidän uima-altaassa vähän hiekkaa, niin mä vaan sanoin Teuvolle, että hei, vaihdetaan vettä. Eikö sama logiikka päde tähänkin? Simpukat voisivat vain vaihtaa uudet vedet ja kaikki ois hyvin!"
Toimittaja: "Asiantuntijoiden mukaan simpukkakanta on nyt kärsinyt merkittävästi. Metsäkoneet ajoivat simpukoiden päälle satoja kertoja ja tuhosivat niiden elinympäristön. Millaisia ajatuksia tämä herättää?”
Teuvo Kukkula: "No joo, mutta hei, kyllähän lätkässäkin taklataan kovaa. Ei se tarkoita, että peli loppuu siihen. Simpukoiden pitäisi vaan ottaa opiksi ja pysyä poissa ajolinjoilta.”
Siru Kukkula: "Ja hei, mä oon kuullut, että simpukat voi olla tosi sitkeitä! Ehkä ne on vaan vähän kuin Teuvo, kun se kesti kaikki ne taklaukset. Vähän hiekkaa sisällä, niin simpukoista tulee vielä kovempia!"
Toimittaja: "Luontoväki kuitenkin pitää tätä luonnonsuojelullisesti merkittävänä asiana, sillä simpukkakanta on luokitusten mukaan erittäin uhanalainen."
Teuvo Kukkula: "Totta kai, mutta pitää muistaa, että luonto on sopeutuvainen. Mä oon aina sanonut, että jos joku laji on ollut täällä satoja vuosia, niin kai se nyt pärjää vielä vähän aikaa, eiks niin? Kyllähän me jääkiekkokaukalossakin sopeuduttiin, kun kaukalot pieneni ja peli nopeutu. Että eikö ne raakut vois vaan vähän sopeutua?”
Siru Kukkula: "Niin, ja jos ne ei pysty, niin ei ne silloin kuulu tänne. Luonnonvalinta, kato. Täällä on muutenkin liikaa asioita, joista pitää huolehtia. Mieluummin pidän huolta siitä, että meillä on kaunis piha ja puutarha kaikissa kodeissamme. Joskus tuntuu, että koko tämä ympäristöhössötys menee vähän yli. Raakut siellä ja sorsat täällä, kuka niitä kaikkia jaksaa suojella?"
Teuvo Kukkula: "Jep, ja siis ihan oikeesti, kuka edes tietää mikä raakku on? Mä luulin, että se on joku uusi lätkätermi! Mä sanon aina, että tärkeintä on keskittyä siihen, mikä meitä oikeasti koskettaa. Luonnonsuojelussakin pitäisi huolehtia siitä, mikä on vaikkapa golfkenttien kunto!"
Toimittaja: "Eikö raakkujen suojelu siis ole teidän mielestänne lainkaan tarpeellista?"
Teuvo Kukkula: "No kato, jos ne ei osaa pitää huolta itsestään, niin en tiedä miten me niitä autettais. Voiko niitä simpukoita muuten tilata Woltilla? Alkaisi jo olla vähän nälkä.”
Toimittaja: "Kiitos kommenteista, Teuvo ja Siru.”
Teuvo Kukkula: "Kiitos, kiitos! Me aina mielellämme autetaan, jos vaan voidaan."