Ukrainan sodan suomalaisvapaaehtoisten tuen varmistaminen on yhteinen velvollisuutemme

Venäjän hyökkäyssota ei ole jättänyt Suomea ja suomalaisia sivustakatsojiksi. Suomi on täydessä poliittisessa yksimielisyydessä antanut Ukrainalle yli kolme miljardia euroa sotilaallista ja humanitaarista apua. Lisäksi yritykset, yhdistykset ja yksityishenkilöt ovat lahjoittaneet lukemattomasti aikaa, rahaa ja tarvikkeita Ukrainan kansalle ja armeijalle.

Osa meistä on valmiita antamaan vielä enemmän. Jo yli sata suomalaista on taistellut ukrainalaisten rinnalla, vaarantaen henkensä vieraan kansan vapauden puolesta. Laajemmin ajateltuna, he ovat puolustaneet koko Euroopan, myös Suomen, turvallisuutta puolustaessaan sääntöperustaista maailmanjärjestystä.

Moni suomalainen näkee Ukrainan sodassa yhtäläisyyksiä omaan historiaamme. Ylivoimainen vihollinen hyökkäsi informaatiosodan saattelemana itsenäiseen valtioon, ja tavalliset kansalaiset astuivat juoksuhautoihin kohdaten sodan kylmän todellisuuden. Ulkomaiden solidaarisuus Suomea kohtaan ei johtanut samanlaiseen massiiviseen aseelliseen tukeen, mitä Ukraina nyt saa, mutta saimme mekin materiaalia ja tukea. Tuhansia kansainvälisiä vapaaehtoisia saapui Suomeen taistelemaan esi-isiemme rinnalla itsenäisyytemme puolesta, ja sadat antoivat myös henkensä.

Tähän mennessä viisi suomalaista vapaaehtoista on kaatunut Ukrainan puolesta. Sota jättää jälkensä - vaikka Ukrainasta palaisi hengissä, sieltä ei palaa ehjänä. Kuten sotien kokeneet isovanhempamme, myös Ukrainan armeijassa taistelleet suomalaiset vapaaehtoiset kantavat mukanaan sotien traumaattisia kokemuksia. Meillä on kuitenkin nyt mahdollisuus tarjota heille tukea ja apua haavojen hoitamiseksi.

Nykyaikaiset hoitomenetelmät ja resurssit, joita meillä ei ollut saatavilla sotien jälkeen, tarjoaisivat tänä päivänä tukea näiden vapaaehtoisten paluuseen normaaliin arkeen. Onnistunut kotiutuminen voi olla kiinni hyvin yksinkertaisista asioista, kuten asunnon, työn ja vertaistuen saamisesta. Erityiset kotiutusohjelmat varmistaisivat sujuvan sopeutumisen takaisin suomalaiseen yhteiskuntaan ja arkeen, samalla kun kaatuneiden taistelijoiden omaisille annettaisiin mahdollisuus tarvitsemaansa tukeen.

Kuntoutus- ja kotoutustuki edellyttää lainsäädännön kehittämistä, resurssien varaamista budjettineuvotteluissa sekä kansalaisjärjestöjen osallistamista palvelujen suunnitteluun ja mahdollisesti myös toteuttamiseen. Yhteistyöllä voimme varmistaa, että Suomen vapaaehtoiset saavat ansaitsemansa tuen. Se on vähintä, mitä voimme tehdä niiden puolesta, jotka ovat riskeeranneet henkensä meidän kaikkien turvallisuuden vuoksi.

Elmer Halonen