Ähtärin Pandat jättävät Suomen – Näin he vastaavat epäilyihin pandadiplomatiasta

Toimittaja: Olette olleet täällä Ähtärissä kuusi ja puoli vuotta, mutta jätätte Suomen nyt. Mitkä ovat fiilikset, Lumi ja Pyry?

Pyry: Kieltämättä tässä on vähän haikean viileät tunnelmat. Meidät tuotiin tänne suurin toivein – odotettiin pentuja, mutta ei niitä koskaan tullut. Meidän välillä ei vain tainnut olla tarpeeksi kemiaa.

Lumi: Täällä Pohjolan karuissa oloissa oli vaikea päästä oikeaan tunnelmaan. Ravintola Mesikämmenessäkin soitettiin aina vaan Topi Sorsakoskea, kun me oltaisiin mieluummin katsottu Tao Tao'a tunnelman virittämiseksi. Suomalaiset eivät ehkä ihan tajunneet, mitä me kaivattiin.

Pyry: Niin, ja yritä siinä nyt ylipäätään päästä tunnelmaan pilttuussa kaikkien katseiden edessä! Suomalaiset voisivat itse vaihteeksi kokeilla ihan samaa, niin nähtäisiin onnistuuko.

Lumi: Ja sanotaan nyt suoraan, ettei tämä muutenkaan ollut mikään lämmin vastaanotto. Ihmiset suhtautuivat meihin vähän no, sanotaanko, mustavalkoisesti. 

Pyry: Niinpä! Ja jos oikeasti odotetaan pentuja, niin voisi tarjota meille vähän virikkeellisempää ohjelmaa, edes joku kung-fu -kurssi tai jotain. “Everybody was  kung-fu fighting..” (hyräilee)

Toimittaja: Nyt teidät ollaan palauttamassa Kiinaan. Onko tämä iso pettymys?

Lumi: No, onhan se! Tämä nykyinen hallituskin kai mietti, että jos mamuilla ei ole rahaa ruokaan, eivät työllisty tai tuota pentuja, niin parempi lähettää ne takaisin kotiin. Ei sillä, että me oltaisiin voitu sen enempää itse tehdä. Kun suurin aktiviteetti oli lähinnä bambun syönti, niin en ihmettele, ettei turistitkaan jaksaneet tulla kovin innolla katsomaan. 

Pyry: Niin ja se linjaus, että pitäisi olla erityisasiantuntijoita, jotta voitaisiin jäädä. Koen, että osaamistamme ei koskaan arvostettu. Kuka muka tuntee pandojen asiat paremmin kuin me?

Toimittaja: Talousvaikeuksista on ollut puhetta, erityisesti siitä, miten bambun hinnat tekivät ylläpidostanne kallista Ähtärille. Bambua meni vuodessa yli 200 000 euron edestä. Miten tähän suhtaudutte?

Pyry: Ei se kyllä meidän vika ole, että meidät tuodaan maahan, jossa ei bambu kasva. 

Toimittaja: Oliko teillä kova koti-ikävä täällä ollessanne? Pidittekö yhteyttä kotimaahan?

Lumi: Joo, siellä Kiinassa ne odottivat säännöllistä raportointia, mutta alkoivat olla hekin pettyneitä meiltä saatuihin tietoihin. No, mitä siinä kertoo, kun kaikki päivät on samanlaisia: syö, nuku, toivo parempaa bambua, toista. 

Pyry: Paremmin olisi mennyt, jos meidät olisi eläinpuiston sijaan lahjoitettu vaikka F-Securen pomolle. 

Toimittaja: On esitetty vihjailuja, että teidät olisi tuotu tänne diplomaattisista syistä. Miten kommentoitte tätä? 

Lumi: Luultiin, että sehän oli selvää jo alusta alkaen. Sano vain “pandadiplomatia”, ja ollaan heti paikalla! Eihän kukaan halua kritisoida tällaisen lahjan antajaa vaikkapa maan ihmisoikeustilanteesta. Ollaan niin suloisia, että kyllä siinä uiguuritkin unohtuu!

Toimittaja: Odotatteko kovasti kotiinpaluuta? 

Pyry: No tavallaan joo, mutta toisaalta ei. Bambu on siellä tuoreempaa, mutta täällä on saanut surffailla vapaasti netissä. Kaikki se sensuuri huolettaa, nähdäänkö me siellä edes Simpsoneita?

Toimittaja: Viimeiset terveiset Suomelle?

Lumi: Enemmän bambua ja vähemmän Topi Sorsakoskea, niin ehkä tullaan vielä joku päivä takaisin turisteina. Mutta nyt kuonot kohti Kiinaa!