Miehet ja muut kuin ydinperheet jäävät syntyvyyskeskustelusta yhä syrjään

Syntyvyyskeskustelussa olisi asiantuntijoiden mukaan syytä huomioida kaikenlaiset perheet. Keskustelua on kuitenkin pitkään hallinnut vain huoli naisten hedelmällisyydestä.

Tänä syksynä julkaistiin Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin tekemä, Valtioneuvoston tilaama selvitys, jossa analysoidaan syntyvyyden laskun syitä ja listataan kaksikymmentä ehdotusta lapsitoiveiden tukemiseksi.

Yksi ehdotettu kannustin on niin kutsuttu vauvabonus. Se olisi noin 10 000 – 30 000 euron korvaus naisille, jotka saavat esikoisensa ennen 30 vuoden ikää. Hyöty voitaisiin myöntää esimerkiksi asunto- tai opintolainan lyhennyksinä tai veronkevennyksinä. 

Vauvabonusta on kritisoitu mm. siitä, että se hyödyttäisi eniten melko vaurasta kansanosaa. Veronkevennyksistä ja lainoihin sidotuista kannustimista olisi etua niille, joilla varallisuutta jo on. Lisäksi kannustimen on ajateltu lisäävän nuorten naisten painetta synnyttämiseen. 

“Bonukset ovat sidottuja sukupuoleen, ikään sekä tiettyyn tapaan saada lapsia. Jos puhumme pelkästään syntyvyydestä ja hedelmällisyydestä, ohitetaan paljon asioita, jotka liittyvät lasten hankintaan ja sen eri mahdollisuuksiin. Me ajattelemme, että olisi tärkeää ylipäänsä huomioida lapsiperheellistymisen eri muotoja”, Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija Emma Kolu sanoo.

Naisten syyllistämisestä kärsivät myös miehet

Tällä hetkellä syntyvyydestä puhutaan pitkälti niin, että keskiössä ovat ydinperheet.

“Tällä hetkellä olen huolissani poikien ja miesten lapsitoiveiden toteutumisesta. Hirveän paljon puhutaan naisista ja synnyttämisestä ja hedelmällisyydestä. Miehet jäävät siinä sivuun”, Kolu pohtii.

Miehille voi hänen mukaansa olla vaikeaa avautua lapsitoiveista tai edes tunnistaa omia mahdollisuuksiaan saada lapsia, koska lisääntymispuheen keskiössä on lähes aina nainen.

“Yksi marginaalinen näkökulma, jota ei juuri lainkaan tuoda esiin, ovat miehet, joilla on testosteronivajetta. Siitä ei välttämättä ollenkaan tiedetä, kun pariskunta ryhtyy yrittämään lasta.”

Lahjasoluhoidoilla lapsen saaneiden perheiden määrä on Suomessa kasvussa, ja jo noin kuusi prosenttia kaikista lapsista syntyy hedelmöityshoitojen avulla. Itsellisten miesten ja miesparien keinot saada lapsia Suomessa ovat kuitenkin vähäiset.  Ei-kaupallinen sijaissynnytys on laitonta ja adoptio harvinaista, minkä takia miesten yleisin vaihtoehto on kumppanuusvanhemmuus. Kumppanuusvanhemmuus tarkoittaa, että lasta kasvattavat aikuiset, jotka eivät ole parisuhteessa.

“Syntyvyys on poliittisessa keskustelussa nähty aina huolena" 

Myös tutkija, yliopistonlehtori Riikka Homanen Lapin yliopistosta tunnistaa ilmiön, jossa mies unohtuu lisääntymiskeskustelusta.

“Lisääntyminen nähdään meidän kulttuurissamme vain naisten asiana, vaikka mukana on muitakin osapuolia. Tämä taas johtaa helposti siihen, että naisia syyllistetään eri tavalla.”

Homanen on tutkinut aiemmassa hankkeessaan Väestöliiton historiallisia dokumentteja syntyvyydestä. Vielä ennen 60- ja 70-lukuja naisen kansalaisvelvollisuus oli synnyttää vauvoja. Lapsia tuli hankkia kansakunnan elinvoimaisuuden takaamiseksi.

“Syntyvyys on poliittisessa keskustelussa nähty aina huolena”, Homanen toteaa.

Nykyisin perheen ymmärretään olevan henkilökohtainen asia. Lainsäädäntö ja yleinen ilmapiiri eivät enää salli synnyttämiseen painostamista.

Tilalle on Homasen mukaan noussut tunteisiin vetoaminen ja ”hienovarainen kannustaminen”, joka muuttuu kuitenkin herkästi syyllistämiseksi jyrkästi laskevien syntyvyyslukujen valossa.

Syntyvyys kääntyi Suomessa laskuun 2010-luvulla. Viime vuonna lapsia syntyi 43 705, ja kokonaishedelmällisyysluku oli 1,26. Luku on pienin sitten vuoden 1776.

Huolipuheen tilalle lisää tukea kaikille lapsiperheille

Yksiselitteistä syytä syntyvyyden laskuun ei ole. Väestöliiton selvityksessä syiksi mainitaan muun muassa parisuhteiden haurastuminen ja lastenhankinnan viivästyminen. Sekä tahaton että vapaaehtoinen lapsettomuus ovat yleistyneet pitkään.

Vapaaehtoisen lapsettomuuden lisääntyminen kertoo Homasen mukaan osaltaan siitä, että lasten saaminen ei ole ihmisille yhtä tärkeää kuin ennen.

“Siinä tapauksessa, että ihmiset eivät halua lapsia, on jossain vaiheessa ryhdyttävä pohtimaan, onko syntyvyyden lasku oikeasti se yhteiskunnallinen ongelma, johon tulee ensisijaisesti puuttua”, hän huomauttaa.

Emma Kolun mukaan on ongelmallista, kun keskustelussa painostetaan vapaaehtoisesti lapsettomia lastenhankintaan. Huomio tulisi sen sijaan kiinnittää tahattomasti lapsettomien lasten hankinnan tukemiseen.

Lastensaanti tulisi tehdä aiempaa helpommaksi myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille, Homanen sanoo.

”Suomessa ajatellaan, että meillä on sosiaalinen tasa-arvo, vaikka käytännössä kaikki ei toteudu niin kuin kuuluisi.”

Iines Toivonen

Artikkeli on alunperin julkaistu Maailma.netissä, osana ulkoministeriön rahoittamaa Media eriarvoisuuden purkajana -hanketta.