2020 pakettiin: Politiikan vuoden onnistumiset ja mahalaskut – Simo Raittila

Kuka? Simo Raittila on vihreälle aatemaailmalle perustuvan Ajatuspaja Vision koordinaattori ja sosiologian jatko-opiskelija

2020 pakettiin: Politiikan vuoden onnistumiset

Sanna Mariniin ei lika tartu

Marin nousi SDP:n puheenjohtajaksi käytännössä joulukuussa 2019, mutta virallisesti vasta elokuussa 2020. Kuinka moni tiedostaa Marinin olleen vasta alle puoli vuotta SDP:n puheenjohtaja?

Marin nuorensi puolueen kuvaa kertaheitolla enkä usko, että pääministeripuolueen kasvaneesta suosiossa on kyse vain muuallakin nähdystä valtapuolueiden ”koronalisästä”.

Marin-kritiikki on ollut lähinnä pinnallista ja noloa.

Ei esimerkiksi kaupan kassana työskentely tai yhden oluen nauttiminen pitkän kokouksen aikana laske hänen pisteitään – päinvastoin moni arvostaa kokemusta oikeista töistä ja arkiset siivoilut ja virvokkeet tekevät pääministeristä vain lähestyttävämmän ja samaistuttavamman.

Elokapinan kadunvaltaus

Kadunvaltaus johti poliisin ylilyönteihin, mutta samalla toimi aika pitkälti liikkeen strategian mukaisesti.

Näinkin vähällä väkivallattomalla kansalaistottelemattomuudella on saatu aiemmin aika marginaalinen liike otsikoihin ja vaikka itse uutisissa keskusteluun pääsivätkin enemmän erilaiset laillisuuskysymykset, on ilmastohätätilaa ja -toimia vaativasta Elokapinasta muodostunut eräänlainen lämpömittari sille, kuinka vakavasti itse kukin ilmastokriisiin suhtautuu.

2020 pakettiin: Politiikan vuoden mahalaskut

Vihreiden kriisinhallinta ei ole tänä vuonna pelannut

Omille onnistumisille hallituksessa ei ole onnistuttu saamaan riittävästi ilmatilaa.

Sen sijaan, että julkisuudessa puhuttaisiin vaikkapa hienosta Reilun muutoksen ohjelmasta tai hallituksen ilmastotiekartasta, Haavisto ja al-Hol -keskustelu pitkittyi. Esimerkiksi Helsingissä Pirkkolan hallihanke ja Helsinki-lisän poisto ovat olleet puolueelle vaikeita asioita viestiä ja varsinkin jälkimmäinen jakaa jäsenistöä.

Pelkään, että eri ongelmiin liittyvät lokakampanjat ovat onnistuneet ja tulevat puremaan minulle tärkeän liikkeen kannatukseen jo kuntavaaleissa.

Esimerkiksi Haaviston osalta monet voivat varmasti hyväksyä paremman tiedon puutteessa tehdyn yrityksen siirtää konsulipäällikkö Pasi Tuominen muihin tehtäviin pois al-Holin parista. ”Säädöllä” asian ympärillä on kuitenkin epäonnistuttu välittämään selkeä viesti siitä, että virheitä tuli tehtyä, vaikka vaakakupissa olikin leirillä olevien lasten henki ja elämä.

Kokoomuksen oppositiopolitiikka on ollut surullista katsottavaa

Kokoomus ei ole tottunut olemaan oppositiossa ja on perinteisesti voinut sisällyttää joukkoonsa niin puolueen konservatiivit kuin liberaalitkin. Nyt puolue on käännepisteessä perussuomalaisten takia.

Konservatiivisiipi ja koko puolue on entistä valmiimpi hallitusyhteistyöhön perussuomalaisten kanssa eikä esimerkiksi kansanedustaja Wille Rydmanin vierailu Homma-foorumiin ja Suomen Sisuun linkittyvässä Helsingin ”keskiviikkokerhossa” tammikuussa 2020 ole laajemmin nostattanut kulmakarvoja.

Helsinkiin ei ole toistaiseksi saatu hyvää pormestariehdokasta ja monet fiksutkin kokoomuslaiset ovat somessa intoutuneet lähinnä hallituksen hakkaamiseen milloin milläkin tekosyyllä, vaikka omiakin poliittisia vaihtoehtoja on laadittu.

Koronapolitiikka

Tämä liittyy osin äskeiseen kokoomuksen kritiikkiin. Kevään ”koronasopu” eduskunnassa jäi lyhytikäiseksi.

Tuntuu pikkumaiselta kritisoida Suomen koronan hoitoa, kun vertaa tilanteeseen muissa maissa ja erityisesti länsinaapurissa. Rajoitukset ovat kuitenkin koko ajan laahanneet jäljessä ja voisi väittää, ettei ns. hybridistrategiaa ole käytännössä toteutettu.

Maskeista tehtiin ihan turhaan tämän mittakaavan suuri poliittinen kysymys ja jakolinja, mihin vaikutti erityisesti STM:ssä valittu viestintälinja. Koronatukia puolestaan jaettiin vähän summamutikassa minne sattuu. Parempiakin periaatteita niille olisi voinut laatia jo varhain.

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.