Onko jo aika haudata Fennovoiman hanke?

Fennovoima odottaa yhä rakennuslupaa, joka tulee vuoden sisään hallituksen käsittelyyn. Ydinvoimalahankkeen tähänastiset vaiheet ovat vähintään kiusallisia ja kunnissa mietitään, millaisiin kustannuksiin on sitouduttu. Vähäpäästöistä energiaa kuitenkin tarvitaan, ja hankkeelle voi toivottaa vain menestystä, kirjoittaa Antti Van Wonterghem.
Kuvituskuva. Kuva: Markus Distelrath / Pexels

Vielä ennen joulua Hanhikiveen rakenteilla oleva laitos ja sen kannattavuus nousi otsikoihin.  Voimalan rakentamislupa saattaa tulla hallituksen käsittelyyn jo ensi vuonna. Asiasta ei enempää kannata tehdä kunnallispolitiikkaa, vaikka vaalit ovat taas tulossa. 

Poliittinen keskustelu asiasta on käyty, ja nyt on syytä luottaa maan säteilyturvallisuudesta vastaavan Stukin asiantuntijuuteen. Lisäksi kuntia sitovat tehdyt sopimukset, joiden purkaminen on lain puitteissa ongelmallista ja varmasti kallista. Vain uusien vakavaraisten omistajien löytyminen päästää kunnat pälkähästä.

Kuntien omistushaluja vähentää energia-alalla yleisesti käytetty mankala-periaate, jonka mukaan yhtiön osakkaat rahoittavat laitoksen rakentamisen ja ylläpidon ja ostavat sähköä omakustannushintaan. Tällä hetkellä rakennetaan paljon uusiutuvaa energiaa, jonka hinta on huomattavasti ydinsähköä halvempi.

Sähkön hintaa emme pysty kuitenkaan varmuudella ennustamaan. Asiaan vaikuttaa nousussa ollut päästökauppa, mikä tekee myös vähäpäästöisestä ydinvoimastakin kannattavampaa. Fennovoimaa, kuten O3-reaktoria, pitää tarkastella omina tapauksinaan, ei kysymyksenä ydinvoimasta yleisesti. Ei Länsimetroakaan käytetä lyömäaseena muiden Euroopan kaupunkien liikennepolitiikassa. 

Ydinvoimaa ja uusiutuvia ei pidä asettaa vastakkain, sillä todellinen haaste on fossiilisista polttoaineista luopuminen. Ilmastonmuutoksen hillinnässä keskeistä on siis energiantuotannon vähäpäästöisyys. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ilman lisäydinvoimaa on vaikeaa ja saattaa olla käytännössä mahdotonta. Monissa hiilineutraalisuuden tiekartoissa sähköistämisellä on iso rooli.

Lisäydinvoiman tarve ei tietenkään tarkoita, etteikö yksittäisiä ydinvoimahankkeita olisi tarvittaessa perusteltua vastustaa.

Kuten on yleisesti tiedossa, Fennovoima on ollut erittäin ongelmallinen hanke. Kokonaan uuden voimalaitosalueen pystyttäminen, tiukat sidokset Venäjän autoritääriseen johtoon ja hyvää hallintotapaa räikeästi rikkoneet omistajuusjärjestelyt langettivat hankkeen ylle epäilyksen varjon.

On perusteltua todeta, että Fennovoiman eteneminen nykyiseen pisteeseen on ollut virhe. Peli olisi voitu viheltää poikki vielä Migrit Solarna – bulvaanin takia. Tätä ei tehty ja Venäjä ennätti ärsyyntyä sen jättämisestä huippukokouksen ulkopuolelle. Hankkeessa on ollut sen jäljiltä aimo annos ulkopolitiikkaa mukana.

Tämäkään ei tarkoita, että hanketta kannattaisi enää kaataa. Kuten aiemmin on omistajuudesta todettu, se olisi vaikeaa. Uuden voimalaitoksen valmistelu on jo pitkällä ja energian hankintaan liittyvä geopoliittinen riski on myös toteutunut. Suomi tuo niin paljon öljyä, kaasua ja sähköä Venäjältä, että Tilastokeskuksen lukujen valossa Fennovoiman tuoma lisä (2,5 prosenttia energiatarpeesta) on enää rikka rokassa.

”Viime vuonna Suomeen tuotiin erilaisia energiatuotteita 10,2 miljardin euron arvosta, joka oli 4 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Eniten energiatuotteita tuotiin Venäjältä, jonka osuus tuonnin arvosta oli noin 64 prosenttia. Vastaavasti Suomesta vietiin energiatuotteita 5,6 miljardin euron arvosta, joka oli 3 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.”

Fennovoiman kaataminen ei siis tee meistä riippumatonta Venäjän energiasta. On hämmentävää, miten vähän keskustelua Nordstream-hanke ja Saksan kaasuriippuvuus ovat herättäneet Euroopan vihreiden sisällä. Valmis Hanhikiven voimalaitos sen sijaan parantaa Suomen huoltovarmuutta. Tuomme kovimmilla pakkasilla kaapelit täydellä käytöllä 5100 MWh sähköä. Viimeisin tammikuun kulutushuippu ei sentään yltänyt vuoden 2016 tasolle.

Toisekseen Fennovoiman kaatuminen aiheuttaisi massiivisen loven Suomen tulevaan päästöttömään tuotantoon. Käytännössä tilalle vaadittaisiin joka tapauksessa lisäydinvoimaa, koska mikään muu energiamuoto ei takaa niin pitkää toiminta-aikaa. Muuten vaihtoehtona on tinkiä päästövähennyksistä, luonnon suojelemisesta tai energiaturvallisuudesta.

Pidän Fennovoimaa kaikkine käänteineen hyvin rumana hankkeena ja mielestäni ydinenergialakia tulisi selkiyttää, jotta vastaavalta farssilta vältytään tulevaisuudessa. Tässä vaiheessa laitokselle ei kuitenkaan kannata toivoa muuta kuin menestymistä. Parhaimmillaan se tuottaisi vuodesta 2029 alkaen noin 10 TWh vähäpäästöistä sähköä, mikä vähentäisi paineita puun käyttöön.

Vaihtoehtoisiakin tapoja on kuin gigaluokan reaktorit. Mieluummin alle 300 MW pienreaktoreilla tuotettua kaukolämpöä, kuin uhanalaisten lajien elinympäristöjen holokausti biovoimaloissa.

Antti Van Wonterghem

Kirjoittaja on opiskellut energiatekniikkaa ammattikorkeakoulussa ja ollut vihreiden ilmasto- ja energiapoliittisessa työryhmässä

1.2.2021 20:06

0 kommenttia

Lähetä kommentti