Älä luota puolueeseen

Äänestä sellaista puoluetta, jolle voisit antaa kotiavaimesi, mainosti keskusta.

Ajatus siitä, että jonain päivänä töistä tullessa olohuoneessani olisi Hannu Hoskonen susipassissa, on sen verran vahva että en antaisi kotiavaimia keskustalle. En kyllä vihreillekään.

Muutamalle ystävälleni kyllä.

Mutta tähän vetoomukseen sisältyy vahva viesti. Luottaisitko puolueeseen niin paljon että antaisit sille kotiavaimesi? Tai, luota meihin kuten kotiavaimiisi.

En varmasti luota.

Ongelma on toki puolueiden markkinointikoneistojen halu henkilöllistää puolueet. Missä avaimia sitten säilytettäisiin? Puolue on hallintorakenne, joten epäilen, että avaimet olisivat sitten Apollonkadulla.

Mutta ei puolue ole jotain mihin voisi luottaa kuin ystävään.

Puolueita ei varsinaisesti ole edes olemassa. On kasa paperia ja jäsenrekisteri.

Suomalaiset eivät luota puolueisiin, mikä ei ole sinänsä ihme, koska koko kysymys on täysin mieletön. Ei puolueisiin pidäkään voida luottaa.

Tätä varten meillä on avoimehko hallintokulttuuri, vapaa journalismi ja hallintojärjestelmä, jossa valtaa on hajautettu niin monelle taholle, että vallankaappausta on sisältä käsin hankala tehtävä. Kaikkien tehtävänä on kytätä toisia.

Ei siinä luottamaan ehdi, eikä pidä.

Luottamuksen pyytäminen (tai vaatiminen) on kuitenkin oireellista. Kaikille puolueille tekisi hyvää kertoa mitä heitä äänestämällä saa. Luottamus sisältää ainakin minulle jonkinlaisen, no, luottamuksen elementin. Että minä annan sitten olla, tehkää te juttunne.

Tässä on ensimmäinen virhe.

Demokratia ei ole pelkästään äänestämistä neljän vuoden välein. Sitä voi harrastaa niin paljon tai vähän kuin haluaa, ja toisin kuin usein luullaan myös muuten kuin äänestämällä voit vaikuttaa. Itse asiassa paljon enemmän. 

Demokratiaa voi harrastaa puolueiden sisältä tai ulkoa tai niiden vierestä.

Toinen ongelma on sitten siellä missä luottamusta tarvitaan. Luottamus on kaksisuuntainen asia – kun luotat yhteen jengiin, et luota toiseen.

Minun ääneni ei ole luottamukseni mittari: todennäköisesti äänestän vihreitä, mutta se ei vielä tarkoita että luottaisin tai olisin luottamatta niihin ihmisiin, jotka eivät saa ääntäni. 

Ei poliittisista puolueista kukaan luota toiseen, mutta siitä huolimatta kuntapolitiikkaa on pystytty tekemään Suomessa jo yli sata vuotta.

Luottamus on tunne, ja minä toivoisin, että poliitikot käyttäisivät paremminkin järkeä ja tunnetta sopivassa suhteessa.

Luottamus on tärkeää blokkijärjestelmässä tai kaksipuoluejärjestelmässä, mutta sillä on kova hinta. Yhdysvallat on hyvä esimerkki maasta jossa luottamus on lähtenyt täysin käsistä – omaan blokkiin luotetaan ja toiseen ei.

Sen tien päässä on lopulta hajaannus ja sisällissota.

Luottamus on vahva tunne, joka on äärimmäisen helppo kaapata omiin poliittisiin tarkoitusperiin. Äkkiä luottamuksen ympärille on syntynyt kokonainen luottamukseen nojaava vaihtoehtoinen todellisuus ystäväpiireineen ja medioineen. Jos joku haluaa luottamuksesi, hän haluaa myös käyttää sitä johonkin.

En suosittele.

Luottamusta tärkeämpää on ennakoitavuus. Politiikasta ei tule mitään, jos sovitut asiat eivät pidä ja ryhmät alkavat kikkailemaan. Mutta ei siihen luottamusta tarvita.

Kirjoittaja ei luota puolueisiin

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.