Hoitoala ajautuu kriisiin

Hoitoala on ajautumassa noidankehään, jossa työvoimapula lisää työn kuormittavuutta ja työn kuormitus työvoimapulaa. Kuormittava työ ja huono palkka ovat huono yhdistelmä houkuttelemaan nuoria alalle. Työmarkkinajärjestöt eivät kykene korjaamaan rakenteellisia vinoumia.

24.2.2021 | Pääkirjoitus

Kuva: Adobe Stock

Ulkopuolisten ei ole hyvä puuttua palkkaneuvotteluihin, sillä siitä seuraa yleensä vain ongelmia. Tämä ei päde, jos työmarkkinaosapuolten kyvyttömyys korjata palkkarakennetta on ajamassa kehitystä päin seinää.

Hoitoalan työvoimapula on vakava ja kasvava ongelma. Koulutuspaikkoja on lisätty, mutta siitä ei ole hyötyä, jos koulutukseen ei hakeuduta tai jos kuolutuksen saaneet eivät pysy alalla.

Hoitoalan palkat ovat huonoja suhteessa vaadittavan koulutuksen pituuteen ja hankaliin työaikoihin. Erityisen huonoja ovat lähihoitajien palkat. Tämä on myös suurin yksittäinen syy miesten ja naisten välisiin palkkaeroihin.

Lähivuosina hoitoalalta siirrytään kiihtyvään tahtiin eläkkeelle. Pelkästään tämän vajeen paikkaamiseksi pitäisi pienenevistä ikäluokista hakeutua yhä kasvavan osan hoitoalalle. Tämäkään ei riitä. Hoitoalalla on laskijasta riippuen yli kymmenen tuhatta täyttämätöntä vakanssia. Hoitoa tarvitsevien vanhusten määrä kasvaa suurten ikäluokkien saavuttaessa hoivakoti-iän.

Työvoimapulaa on myös Norjassa ja Ruotsissa. Niiden on helppo houkutella suomalaisia hoitajia töihin olennaisesti paremmalla palkalla ja paremmilla työoloilla.

Suurin vuoto hoiva-alalta ei ole kuitenkaan ulkomaille.  Moni hakeutuu muihin töihin pettyneenä palkkaan ja työoloihin.

Nyt noin neljännes naisista ja alle viisi prosenttia miehistä suorittaa jonkin terveys- ja hyvinvointialan tutkinnon. Alan naisvaltaisuus on ongelma, koska poikia paremmin koulussa menestyviä tyttöjä kannustetaan hakeutumaan paremmin palkatuille aloille. Kun naiset tunkeutuvat miesvaltaisille aloille, pitäisi naisvaltaisille aloille saada vastaavasti enemmän miehiä.

Säästöt ja työvoimapula ovat johtaneet alimiehitykseen ja alimiehitys paikoin kohtuuttomaan työkiireeseen.

Kuormittavan työn ja huonon palkan yhdistelmä ei ole erityisen vetovoimainen. Tämä voi johtaa itseään ruokkivaan noidankehään, jossa työvoimapula ja työn kuormittavuus ruokkivat toisiaan. Hoitoalalla ollaan ajamassa kovaa vauhtia päin seinää. Mitä myöhemmin korjausliike aloitetaan, sitä suurempi ja kalliimpi sitä tulee.

Suuren rumpujen päristyksen myötä säädetty vanhustenhoidon hoitajamitoituksen piti tarkoittaa, että 30 hengen hoitoyksikössä on oltava vähintään 21 hoitajaa. Käytännössä tämä tulee toimimaan päinvastoin. Jos hoitajia on onnistuttu haalimaan vain 14, saa asukkaita ottaa korkeintaan 20. Loput saavat tulla toimeen sukulaisten ja naapurien avun turvin.

Hoitoalan huono palkkataso on peräisin ajalta, jolloin miehen tehtävä oli tuoda leipä taloon ja sisar hento valkoinen teki työtä kutsumuksesta eläen miehensä palkalla. Maailma on nyt aivan erilainen.

Jos Tehy ja Super haluaisivat maksimoida vuoden 2030 hoitoalan palkkatason, ne pyrkisivät epäonnistumaan näyttävästi palkkaneuvotteluissa ja julistaisivat alan huonoksi valinnaksi tulevaisuuttaan pohtivalle nuorelle. Työvoimapula kärjistyisi ja palkat nousisivat työnantajien kilpaillessa työvoimasta.  Niin ovelia ne tuskin ovat, mutta juuri näin tässä on kuitenkin käymässä.

Työnantajien kannalta edullisinta olisi suostua Tehyn ehdotukseen pitkän ajan korjausmallista. Se kertoisi nuorille, että alalle kannattaa kouluttautua.

Asian hoituminen kriisin kautta on työnantajille kallein vaihtoehto. Alan maineen tärveleminen karkottaa nuoret alan koulutuksesta synnyttäen pitkäaikaisen työvoimavajeen.

Ongelmaa on vaikea ratkaista, koska alalla työskentelee niin paljon väkeä. Jo sadan euron palkankorotus maksaisi yli 300 miljoonaa euroa vuodessa.

Suurin este on kuitenkin palkansaajajärjestöjen keskinäinen kyttäys. Yksikään niistä ei suostu saamaan muita vähemmän, mikä on sama asia kuin, ettei kukaan saa saada muita enemmän. Rakenteellisia vääristymiä ei voida korjata, elleivät ne koske jotain todella kapeaa alaa ja silloinkin se pitää tehdä kaikessa hiljaisuudessa.

Ei taida olla aikaa odottaa, että työmarkkinajärjestöjen käytännöt muuttuisivat. Tehyn ja Superin kannattaa panostaa työvoimapulapaikkakunnilla paikallisiin ratkaisuihin. Niitä on jo tehty pääkaupunkiseudulla. Niin ne lääkäreiden palkatkin ovat nousseet.

Osmo Soininvaara

24.2.2021 16:56

0 kommenttia

Lähetä kommentti