Koti kaupungissa, toinen maalla – voiko monipaikkaisuus olla kestävää?

Korona ei ole aiheuttanut maallemuuttoaaltoa, mutta mökkikauppa käy kuumana ja loma-asunnolla viihdytään yhä pidempään. Kahden tai useamman asunnon käyttöön perustuvan monipaikkaisuuden uskotaan virkistävän kaupunkilaisten luontosuhdetta ja pelastavan maaseutukuntien elinvoiman.

Huoli liikkumisen ja asumisen ilmastopäästöistä ei hillitse hinkua luonnonhelmaan. Tänäkin vuonna uusia loma-asuntoja rakennetaan muutamia tuhansia, useimmat niistä entistä suurempia ja paremmin varusteltuja.

Kuinka monipaikkaisuutta toteutetaan kestävästi? Ehdotuksia voi odottaa valtioneuvoston rahoittamasta hankkeesta ”Elinvoimainen ja kestävä, monipaikkainen Suomi”, jossa tarkastellaan monipaikkaisuuden koko kuvaa ja etsitään keinoja sen toteuttamiseksi.

Monipaikkaisuus ei ole vain korona-ajan ja etätöiden luoma ilmiö. Mökille on haluttu ennenkin ja suomalaisilla on yli puoli miljoonaa kesämökkiä.

Joillekin kahdella paikkakunnalla asuminen on pakko kausityön tai pitkien työ- tai opiskelumatkojen vuoksi. Uusperheissä saatetaan reissata kahden paikkakunnan väliä viikoittain.

Monipaikkaisuus -hankkeen vastuuhenkilö, Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Kati Pitkänen uskoo, että monipaikkaisuuden hyödyntämiseen on monessa maaseutukunnassa hyvät edellytykset.

”Suomessa joka neljännessä kunnassa on enemmän vapaa-ajan asuntoja kuin vakituisessa käytössä olevia asuntoja. Mökkeily lisää maaseudun ihmismäärää, joka usein aliarvioidaan.”

Kuva: Jukka Paavilainen

Jotta mökillä pystyttäisiin tekemään etätöitä ja viihtymään pidempään kuin kuumimmat lomakuukaudet, on tieverkon, kunnallistekniikan ja laajakaistayhteyksien oltava kunnossa.

Pitkänen uskoo, että uutta virtaa kuntiin saadaan osallistamalla vapaa-ajan asukkaat esimerkiksi kyläyhdistysten toimintaan tai vaikkapa ystäväpalveluihin ja naapuririnkeihin.

Vapaa-ajan asukkaista myös kuluja kunnalle

Jos kausiasukkaat pitävätkin hengissä kaupat ja palvelut, niin he merkitsevät kunnalle myös menoja. Palvelut on mitoitettava vakituista asukasmäärää suuremmalle joukolle. Esimerkiksi pelastustoimessa ja terveyskeskuksissa on varauduttava antamaan apua vapaa-ajan asukkaille.

Kustannusten kattamiseksi on selvitetty kaksoiskuntalaisuutta, jolloin kunnallisveroa maksettaisiin myös mökkikuntaan.

Kaksoiskuntalaisuuden toteuttamista on kuitenkin pidetty yhtä hankalana kuin soten. Veroshoppailu yleistyisi, jos kunnallisveroa voisi maksaa sinne missä on matalampi veroprosentti.

Monipaikkaisuushanke ei ota kantaa kaksoiskuntalaisuuteen, mutta ehdotuksia ohjauskeinoista hankkeelta odotetaan loppuvuodesta. Keinojen löytäminen ei ole helppoa, jos otetaan huomioon Suomen ilmastotavoitteet asumisen ja liikenteen päästöjen vähentämiseksi. 

Koko ilmastotaakka liian suuri

Valtakunnallista tutkimusta mökkeilyn ilmastovaikutuksista ei ole tehty, mutta Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu on tehnyt selvityksen Etelä-Savosta vapaa-ajan asumisen hiilijalanjäljestä. Vapaa-ajan asukas tuottaa noin 400 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia  kun keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on 10 300 kiloa.

Mökkiläisen ilmastokuorma näyttää varsin kohtuulliselta, mutta lopullista synninpäästöä Aalto yliopiston tutkijatohtori Michael Lettenmeier ei anna.

Jos Suomen ilmastotavoitteet halutaan saavuttaa, matkailun ja liikkumisen, asumisen, ruoan ja kulutuksen eli koko elämäntavan hiilijalanjäljen pitäisi vuonna 2030 olla 2500 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia.

”Siihen nähden 400 kiloa on iso määrä”, arvioi Lettenmeier.

”Liikenteen ja matkailun hiilijalanjälki on nykyisellään 3000 kiloa eli suurempi kuin mihin meillä vuonna 2030 on varaa koko elämäntavan hiilijalanjäljessä. Asumisen hiilijalanjälki on nykyisellään yli 2000 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia eli vähennettävää siinäkin riittää.”

Into sukkuloida kahden asunnon välillä ei näytä laantuvan lähitulevaisuudessa, jos on uskominen 25-45-vuotiaille nuorille tehtyä kyselyä. Sen mukaan 70 prosenttia nuorista piti todennäköisenä, että viettää tulevaisuudessa nykyistä enemmän aikaa vapaa-ajan asunnolla.

Mökillä viihtyvä etätyöläinen säästyy päivittäisiltä työmatkoilta, mutta asiointimatkat saattavat pidentyä. Mökit rakennetaan pitkin rantoja, ja usein hankalien kulkuyhteyksien päähän. Harva haluaa vapaa-ajan asuntonsa kyläkeskukseen palvelujen äärelle.

”Joku kollega on ollut havaitsevinaan, että kun ennen ostettiin kerralla enemmän ruokaa, pysyttiin mökillä ja liikuttiin lähiluonnossa, niin nyt sadepäivän sattuessa ajellaan helpommin lähiseudulle shoppailemaan ja nähtävyyksiä katselemaan. Saa nähdä, vaikuttaako korona-aika tähän käyttäytymiseen”, pohtii Pitkänen.

Monissa mökeissä päälämmön lähde on sähkö, jonka kulutus on vapaa-ajan asunnoilla kasvanut. Peruslämpöä pidetään päällä talvikuukausina, ja etätöiden yleistyessä kulutuksen voi olettaa vain kasvavan.

Arjen valintoja ja rakenteellisia ratkaisuja

Luonnonläheistä mökkielämää Lettenmeierkaan ei suomalaisilta halua riistää. Asumisen ja liikenteen päästöjä hillitsevät keinot soveltuvat mökkielämään.

”Esimerkiksi mökkiä voi lämmittää tuulivoimalla ja käyttää aurinkosähköä. Jos mökki on joka tapauksessa olemassa, niin oleellista on kuinka usein ja miten sinne matkustetaan. Lämmitetäänkö tyhjää asuntoa vai voisiko sen esimerkiksi vuokrata? Tultaisiinko toimeen pienemmällä asunnolla?”

Mökkeilyn ilmastotaakkaan voi vaikuttaa monilla arjen valinnoilla, mutta niiden lisäksi tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja.

Ratkaisevaa on, miten kunnassa hyödynnetään jätevirtoja ja kiertotaloutta, kuinka hyvin liikenne- ja etäyhteydet saadaan toimimaan ja millaista alue- ja maankäyttöpolitiikkaa harjoitetaan.

Kirjoittaja on ympäristöasioista kiinnostunut toimittaja

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.