Muuttuuko vuoden 2012 #siksipekka seuraavissa presidentinvaaleissa kysymykseksi Miksi Pekka?

Vuonna 1998 Saksassa salonkikelpoistettiin lopullisesti Vihreä puolue. Entinen radikaali ja vallankumouksellinen, karismaattinen vihreä realisti Joschka Fischer nostettiin Saksan liittovaltion ulkoministeriksi ja varaliittokansleriksi.

Fischer oli tosi cool. Sen muistan sivusilmällä politiikkaa ja Suomen EU puheenjohtajuuskautta vuonna 1999 lukiolaisena seuranneena. 

Suomessa Pekka Haavisto pääsi ensimmäisenä vihreänä presidentinvaalien toiselle kierrokselle vuonna 2012. Olin jo kolmekymppinen silloin, mutta oli Pekka tosi cool! Mieleenpainuvimpia hästägejä on itselleni edelleen #siksipekka.

Suomen ensimmäisenä vihreänä ulkoministerinä Pekka Haavisto on purjehtinut pienien ja isompien kohujen karikoissa. Mutta kyllä ei tule Haavistosta samanlaista cool! -efektiä kuin Joschka Fischeristä parikymmentä vuotta aiemmin.

Haavistolla ei ole toki helppoa persujen etsiessä syitä kampittaa pyhää vihollispuoluetta ja sen kärkihahmoja aktiivisemmin kuin köyhä rokkari pummii tuoppia Kallion baareissa!

Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö käytti tilannetta Juha Sipilän pääministerikaudella taitavasti verettömään vallankaappaukseen ulkopolitiikassa. Vuoden 2018 vaalitulos antoi selkänojaa ottaa koko valtakunta, voima ja kunnia mitä ulkopolitiikassa on tarjolla Mäntyniemen ja Presidentinlinnan salonkeihin.

Joschka Fischer oli nuorena tukemassa PLO:ta ja sen johtajaa Jasser Arafatia. Ei ollut ihan pikku juttu toisen maailmansodan traumoista nousevassa Saksassa liputtaa sellaisen henkilön puolesta, joka lietsoo sotaa Israelia vastaan.

Näistä lähtökohdista oli Fischerille ihan luontevaa astua radikalismin kielekkeeltä tasaiselle alustalle, reaalimaailman tunnustavaksi vihreäksi, kun vallan kahvat tulivat käsien ulottuville.

Mutta Pekka Haavisto on ollut radikaali lähinnä ympäristöasioissa, mille toki kaikki kunnia. Haavisto on myös kansainvälisesti tunnustettu rauhanvälittäjä ja muutenkin vähintään mukavan miehen maineessa.

Miksi Pekka et nyt vaan anna mennä ja palaa ulkopolitiikassa? Sinulla on varaa siihen. En halua olla ikärasisti, mutta onko urallasi juuri menetettävää?

Jos ei kohta ala tulla kovia avauksia Merikasarmilta ja ministeriaitiosta niin en varmasti ole vuonna 2024 ainoa, olettaen että pyrit tasavallan presidentin virkaan, joka ajattelee: miksi Pekka?

Kirjoittaja on politiikkaa ja etenkin maailmanpolitiikkaa aktiivisesti seuraava yrittäjä

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.