Vihreä ulkoministeri Annalena Baerbock esittelee tänään keskiviikkona feministisen ulkopolitiikan uudet suuntaviivat Saksan liittohallitukselle. Baerbockin mukaan ulkopolitiikka ei ole vain ministerien ja valtionjohtajien politiikkaa, vaan kyse on aina yksittäisistä ihmisistä, heidän turvallisuudestaan ja henkilökohtaisesta vapaudestaan.
Suomi seuraa osana länsimaailmaa Venäjän toimia Ukrainassa. Samalla Suomessa mietityttää myös se, mitä Vladimir Putinin työlistalla on sen jälkeen. Keskustelu on kovin tiiviisti keskittynyt sotilaallisen uhan todennäköisyyteen, kirjoittaa Eero Karisto.
Venäjä vaatii aggressiivisesti etupiirinsä palauttamista sekä harjoittaa hybridisodankäyntiä Georgiassa ja Ukrainassa. Tilanne on näkynyt myös Suomessa liikahduksena Naton suuntaan. EU:ta ei ole luotu puolustusliitoksi, mutta Nato-jäsenyys toisi EU-maiden pehmeälle vallalle kovan kuoren, kirjoittaa Heidi Hautala.
Pekka Haavisto ei ole ulkoministerinä saanut aikaan samanlaista cool-efektiä kuin vaikkapa saksalainen Joschka Fischer parikymmentä vuotta sitten. Haavistolla ei ole toki helppoa persujen etsiessä syitä kampittaa pyhää vihollispuoluetta ja sen kärkihahmoja, mutta miksi Pekka et nyt vaan anna mennä ja palaa ulkopolitiikassa, kysyy Pirkka Junes.
Presidentin puheen yleissävy oli vihjailevan pessimistinen. Uhat olivat moninaisia ja presidentti epäilee jossakin joidenkin suhtautuvan naiivisti uhkiin. Huomiota kiinnitti Euroopan unionin totaalinen poissaolo puheesta. Poissa olivat myös analyysi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, brexit, Venäjän huolestuttava kehitys, suurvaltakilpailun kiristyminen – aiheista ei olisi ollut pulaa, kirjoittaa Janne Riiheläinen.
Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon