Töitä on, tekijöitä puuttuu – voisiko työttömyysturvaa viilata pohjoismaiseen suuntaan?

Suomen talous on noussut koronakuopasta, ja työpaikkoihin ei enää tahdo löytyä tekijöitä. Työttömien määrä on silti suuri, joten nyt on aika katsoa, mitä työttömyysturvalle voisi tehdä. Pitkä ansiosidonnainen turva voisi toimia täydentävänä tulonsiirtona, kun uuden työn myötä palkka alenisi, kirjoittaa Osmo Soininvaara pääkirjoituksessaan.

12.8.2021 | Pääkirjoitus

Kuva: Pixabay

Muilla Pohjoismailla on varaa Suomea paljon parempiin julkisiin palveluihin, koska niillä työllisyys on paljon korkeampi. Parempi työllisyys tietää enemmän verotuloja ja vähemmän tulonsiirtoja työttömille tai varhain eläköityneille. 

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kaksi työtöntä lisää merkitsee, että on varaa palkata yksi työntekijä vähemmän julkisiin palveluihin –­ siis 50 000 työtöntä leikkaa julkisista palveluista 25 000 työntekijää. Huonompi työllisyys merkitsee vähemmän opettajia, koulukuraattoreita, vanhustenhoitajia tai sairaanhoitajia – ja kuoppaisempia teitä.

Hyvinvointiyhteiskunnan ystävä haluaa edistää korkeaa työllisyyttä. .

Vielä vuosi sitten voitiin sanoa, ettei työttömiä kannata patistaa töihin, koska työpaikkoja ei ole. Tämä on muuttunut nopeasti. Nyt olisi työpaikkoja olisi, mutta niihin ei löydy tekijöitä.

Käviköhän tässä niin, että kun korona johti työttömyyteen ravintoloiden kaltaisissa palveluissa, väki hakeutui töihin muualle ja tarjolla oleva työvoima synnytti uusia työpaikkoja? Nyt kun heidät pitäisi saada takaisin vanhoihin töihin, he eivät tulekaan, vaan pitäisi palkata uusia, mutta niitä ei löydy.

Tästä eteenpäin työllisyyden parantaminen edellyttäisi, että työttömät työllistyisivät tarjolla oleviin työpaikkoihin. Niinpä on aika katsoa, voisiko työttömyysturvan säännöille tehdä jotain.

Suomessa ansiosidonnaista työttömyysturvaa voi saada yli puolitoista vuotta – 58 vuotta täyttäneet kaksi vuotta. Se on paljon enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Jokin syy on oltava siihen, että muut Pohjoismaat ovat pitäneet järkevänä rajata työttömyysturvan kestoa tiukemmin kuin me Suomessa.

Maria Ohisalo on linjannut, että vihreät ovat valmiita tarkastelemaan työttömyysturvan kestoa ja rakennetta. Sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto taas ovat luovuttaneet asiassa päätösvallan omalta osaltaan tosiasiallisesti SAK:lle. Siinä on se ongelma, ettei SAK katso olevansa vastuussa sairaaloiden hoitojonoista tai koulujen opetuksen tasosta, vaikka juuri niistä työllisyyden nostamisessa on kyse.

Ohisalon kanta ei näytä sopivan monen lehden agendaan korostaa vihreiden vasemmistolaisuutta. Ainakin siitä on vaiettu tehokkaasti.

Ruotsissa työttömyysturva loppuu nopeammin, mutta eipä siellä työttömiä toisaalta jätetä heitteille niin kuin Suomessa. Töihin pääsee – tai joutuu – nopeammin ja jos ei työmarkkinoille kelpaa, kuntoutusta ja koulutusta on tarjolla paljon paremmin kuin Suomessa.

Puolitoista vuotta toimettomuutta ei edistä kenenkään työmarkkinakelpoisuutta. Vaikka työkyky ja osaaminen eivät olisi menneetkään, työnantajat olettavat niiden menneen.

Tanskassa työttömyysturva on aluksi paljon anteliaampi kuin Suomessa. Ajatellaan, että työpaikkojen lakkaaminen ja uusien syntyminen kuuluvat normaaliin talouteen, eikä siitä pidä syytöntä palkansaajaa rangaista, kunhan tämä etsiytyy kohtuuajassa takaisin töihin.

Työmarkkinat ovat julmia. Monelle hyvälle ammattimiehelle on tehtaan lopettaessa tarjolla vain aiempaa huonompi palkkaista työtä. Monen kannattaa käyttää hyväpalkkaisesta työstä ansaitut työttömyyspäivärahat loppuun, ennen kuin aloittaa uuden työn alemmalla palkalla.

Odottamalla tuleva työpaikka ei muutu parempipalkkaiseksi; voi pikemminkin käydä päinvastoin.

Eikö voisi ajatella, että ansiosidonnainen kompensoisi palkan alennusta eikä vain työttömyyttä? Alentunutta palkkaa täydentävä tulonsiirto antaisi aikaa järjestellä elämää ja ennen kaikkea asuntoasioita. Mallin pitäisi olla sellainen, että se palkitsisi nopeasta tosiasioiden tunnustamisesta. Tämäkin maksaa, mutta on se paremmin käytettyä rahaa kuin maksaminen puolentoista vuoden työttömyydestä.

Työttömyysturvan keston ongelma koskee ansiosidonnaista, ei työmarkkinatukea. Työmarkkinatuki on niin matala, ettei kukaan työkykyinen sen vuoksi hylkää kunnollista työtarjousta, mutta eipä työmarkkinatuen kestoakaan ole rajoitettu eikä pidä rajoittaakaan.

Korkeata vuokraa kasvukeskuksessa toimeentulotuen kautta maksava voi kuitenkin joutua tilanteeseen, jossa matalapalkkaista työtä ei anneta ottaa vastaan – erityisesti jos on velkoja ulosotossa. Se, ettei pienipalkkainen hyödy palkastaan juuri mitään, on suuri yhteiskunnallisen vääryys.  

Tähän ei pidä käyttää keppiä. Toimeentulotuen turvaama elintaso on niin matala, ettei siinä ole tinkimistä. Ongelmana on palkan takaama liian matala tulotaso. Alimpien palkkojen nostaminen kuitenkin hinnoittelisi kasvavan joukon ulos työmarkkinoilta.

Tarvitaan täydentävää tulonsiirtoa palkan lisäksi. Onhan yhteiskunnalle halvempaa tukea pienipalkkaista 200 eurolla kuussa kuin maksaa työttömän elinkulut kokonaan.

Kun yleistä pienipalkkaista tukevaa täydentävää tulonsiirtoa ei sen ilmeisestä tarpeesta huolimatta ole saatu aikaiseksi, asumistuki on hiljalleen ottanut tämän tehtävän. Nimellä ei tietenkään ole väliä, mutta väärään rooliin joutunut asumistuki ei tee hyvää asuntomarkkinoille.

Lyhyellä aikavälillä pienipalkkaisten tukeminen vie niitä rahoja, joita tarvittaisiin opettajien ja hoitajien palkkaamiseen, mutta pitkällä aikavälillä se on rahojen parempaa käyttöä kuin työttömyyden ylläpito, koska se pitää saajansa työmarkkinakelpoisina.

Pienipalkkaisten taloudellisen aseman kohdentaminen on sitä paitsi iso oikeudenmukaisuuskysymys.

Osmo Soininvaara

12.8.2021 13:37

1 Kommentti

  1. Erittäin hyvä kirjoitus. Toivoisin että myös äänestämäni puolue Vasemmistoliitto tarttuisi tähän ja myös ammattiliitot tarkistaisivat kantojaan. Tähän liittyen löytyisi varmasti myös palkansaajia palvelevia ratkaisuja.Mielestäni ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa voisi hyvin lyhentää vaikka max. yhteen vuoteen jos sitä vastaavasti alkuosasta korotettaisiin ja työttömälle taattaisiin kunnolliset työllistymistä tukevat palvelut kunkin henkilökohtaisen tilanteen ja tarpeiden mukaan. Pitkittynyt työttömýys on erittäin vahingollista niin mielenterveydelle kuin toimintakyvyllekin ja johtaa syrjäytymiseen väistämättä ennen pitkää kuten on nähty. Ihmisten usko ja luottamus omaan kykyyn selviytyä ja sen mukana omanarvontunto katoaa. Toimenpiteitä ja tukea tulisi kohdistaa myös työnantajiin jotta etninen, ikä- ynnä muu syrjintä rekrytoinnissa vähenisi. Palkkaa voitaisìin ainakin työllistymisen alkuvaiheessa täydentää sosiaaliturvalla kuten Soininvaara kirjoittaa. Tärkeää olisi kuitenkin huolehtia siitä etteivät työnantajat laaja-alaisesti siirrä palkanmaksua yhteiskunnalle veronmaksajien kontolle.

Lähetä kommentti