Elokuussa Lahdessa pidettiin uuden eläkeläisjärjestön perustamiskokous. Nyt vihreästi ajattelevat voivat liittyä arvojensa mukaiseen eläkeläisjärjestöön sitoutumatta puolueeseen. Ikävihreät ry ei silti ole katoamassa minnekään, muistuttaa puheenjohtaja Auni-Marja Vilavaara.
Kesäkuun puoluekokouksessa vihreiden johto meni laajasti uusiksi. Valtuuston varapuheenjohtajaksi nousi aktiivisena keskustelijana ja iloisena verkostoitujana monelle tutuksi tullut Hämeen vihreiden varapuheenjohtaja Allu Pyhälammi. Hän nostaa rohkeuden ja avoimuuden keskeisiksi teemoiksi puolueen vahvistamiseksi.
Vihreät näkevät itsensä yleispuolueena, jossa ekologinen kestävyys on kaiken a ja o. Valtavirtamediaan välittyy kuitenkin ainoastaan “yleispuolue”-diskurssi, eikä se, että vihreän politiikan takana olisi aina ekologinen perustelu, kirjoittavat Minna Kanerva ja Outi Leskinen.
Vihreiden puoluekokous valitsi uudet johtajat ja puolue-elimet. Johtopaikkojen jaossa ei nähty suuria yllätyksiä, mutta puoluehallituksen ja -valtuuston kokoonpanossa nähtiin pienempien piirien esiinmarssi.
Tuntuvan vaalitappion kärsineet vihreät huokuivat puoluekokouksessa optimismia ja yhtenäisyyttä. Puheenjohtajataistelun jättämiä juopia ei ainakaan puoluekokouksessa näkynyt. Valmisteilla olevan oikeistohallituksen uskottiin antavan vihreille lisää tilaa poliittisella kentällä. Presidentinvaaleista odotetaan apua uuteen nousuun.
Vihreiden alamäkeen on vaikuttanut moni ulkoinen seikka, jota vastaan ei ole ollut taistelunmahdollisuuksia. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin vihreän valon pilkahduksia. Vihreiden ei pidä kääriytyä pohtimaan vikoja liiaksi, vaan suunnata ajatukset tulevaan, kirjoittaa Silja Keränen.
Vihreiden jäsenäänestys on alkanut ja kisa kahden puheenjohtajaehdokkaan välillä tiivistyy. Tulevalle puheenjohtajalle on jo ladattu tuhat ja yksi tehtävää ja odotukset ovat korkealla. Nyt on hyvä laittaa jäitä kesähattuun, sillä vihreät ei nouse yhden ihmisen voimin vaan koko yhteisön ja yhteishengen avulla.
Vihreä liike on alusta lähtien ollut tulevaisuusorientoitunut. Puolueen paikka talouspoliittisesti ei ole vasemmalla eikä oikealla, vaan tulevaisuuden puolella, kirjoittaa Frank Martela.
Kuntavaalien ehdokaslistoja tarkastelemalla voidaan tehdä tulkintoja puolueiden aktiivikentistä. Siinä missä esimerkiksi sosialidemokraattien aktiiviaika on näiden tilastojen valossa noin kuusi vuotta, lopettaa enemmistö vihreiden ehdokkaista harrastuksen jo ensimmäisiin kuntavaaleihinsa, kirjoittaa Jakke Mäkelä.
Kuntavaalit ovat vihreiden kohtalonkysymys. Puolueen menestyksen avaimet riippuvat kyvystä luoda uutta poliittista ajattelua. Toivottavasti vihreiden linjan kirkastaminen ei tarkoita vain vanhojen kantojen entistä kovemmin huutamista, kirjoittaa Santeri Leinonen.
Puheenjohtajakandidaatti Sofia Virta haluaa ravistella vihreiden ydinkannattaja-ajatusta. ”En hahmota, mikä on se ydin, missä se on ja mikä on oikeaa vihreyttä. Jokainen, joka äänestää meitä on vihreä ja kuuluu joukkueeseen. Kannattajamittauksia on tulkittava laajemmin, ja pohdittava, miksi jätettiin äänestämättä.” Vihreiden jäsenäänestyksen tulos julkistetaan kesäkuun puoluekokouksessa.
Saara Hyrkkö on ehdolla vihreiden puheenjohtajaksi. Hänen mielestään vihreillä pitää olla kasvustrategia ja puolueen pitää omilla ratkaisuilla haastaa kokoomus ja demarit. ”Meidän pitää herättää luottamusta entistä isommissa joukoissa, eikä pidä antaa muiden sanoittaa mitä olemme. Meidän on otettava itse oma tarina haltuun, ja tarjottava ratkaisuja sekä isoihin kysymyksiin että ihmisen kokoisiin kysymyksiin.”
Iso kirjo vihreitä ehdokkaita puolueen eri johtotehtäviin esittäytyi viikonloppuna Helsingissä. Eniten julkisuutta ovat saaneet puheenjohtajaehdokkaat, mutta nyt esillä olivat samassa tilaisuudessa myös ehdokkaat varapuheenjohtajiksi, puoluesihteereiksi ja puoluevaltuuston puheenjohtajiksi. Mitään yllättäviä linjauksia ei kuultu, mutta talouspolitiikka mainittiin monta kertaa.
Eduskuntavaalituloksesta tehdään vielä erilaisia tutkimuksia. Vihreitä kiinnostaa se, mihin tuntuva äänikato meni. Taktisen äänestämisen lisäksi tarvitaan muitakin selityksiä. Oleellista on, kelpaavatko ne.
Vihreät puheenjohtajaehdokkaat Saara Hyrkkö ja Sofia Virta haluavat molemmat kirkastaa vihreiden talouspolitiikkaa. Suomalaisten hyvinvointi on turvattava kestävällä tavalla, ja siksi myös valtion velkaantumisesta on rohjettava puhua. Ehdokkaat kohtasivat eilen Talousvihreiden taloustentissä Helsingissä.
Hallitusneuvottelujen alku hukkui Zelenskyin vierailun sekaan, mutta ei hätää, Säätytalon palaveeraus jatkunee toukokuun loppuun saakka. Ihan ensimmäiseksi on ihmetelty ilmasto- ja ympäristöasioiden käsittelyä. Asiantuntijaksi valikoitui WMO:n Petteri Taalas ja kristillisdemokraattien edustaja työryhmässä on Eija-Riitta Korhola.
Ennakkosuosikkien kieltäytyminen laittoi vihreiden puheenjohtajapelin uusiksi. Eduskuntaryhmä on nyt suurennuslasin alla, mutta puheenjohtajaa voi etsiä kauempaakin. Puheenjohtajan ohessa myös puoluesihteeri menee vaihtoon, eikä varapuheenjohtajistokaan välttämättä säily muutoksitta, kirjoittaa Eero Karisto.
Vaalitappion jälkeen vihreät ovat uuden alun kynnyksellä. Ensin on syytä pohtia, mikä meni vikaan. Vihreät ovat unohtaneet oman potentiaalinsa puolueen asiantuntevassa jäsenistössä, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Maria Ohisalon ilmoitus aloitti vihreissä puheenjohtajakisan ja se on jo tuonut puolueelle julkisuutta. Puheenjohtajaehdokkaat hieman vielä ujostelevat, mutta edessä on monta viikkoa kisaa ja jäsenäänestys.
Vihreiden vahvuudet vaikuttavat kääntyneen puoluetta vastaan. Vahva osaaminen ilmastoasioissa on näyttäytynyt saarnaamisena ratkaisujen tarjoamisen sijaan. Tieteeseen nojaaminen on etäännyttänyt tärkeät näkemykset liian kauas ihmisten arjesta, kirjoittaa Hanna Tuovila.
Eduskuntavaalit eivät ratkenneet asiakysymyksiin, vaan asennekysymyksiin. Vihreiden talouspoliittinen linjattomuus on hukkaanheitettyä potentiaalia. Talouspolitiikan haltuunotolla voitaisiin päästää irti myös ylimielisyyden leimasta, kirjoittaa Ville Aarnio.
Tappiovaalien jälkeen puolueissa aika yleinen selkäydinreaktio on vaatimus oppositioon jäämisestä ja johdon vaihtamisesta. Tappion tunnekuohuissa tehdään joskus turhan hätäisiä päätöksiä. Pahimmillaan ratkaisuja haetaan vääristä ääripäistä. Jos talo on kulahtanut, ei riitä, että vedetään päälle entistä värikkäämpi maali. Pitää katsoa myös perustukset, kirjoittaa Eero Karisto.
Vihreät kipuilee huonon vaalituloksen kanssa. Puolueen sisällä on käynnissä samanlainen itsetutkiskelu kuin kaksi vuotta sitten kuntavaalitappion jälkeen. Puolueessa odotetaan nyt puheenjohtaja Maria Ohisalon ilmoitusta jatkoaikeista.
Vihreät kaipaa lisää talousosaamista ja vähemmän keskittymistä vain ydinkannattajakuntaan. Moni hyvin koulutettu on ollut vihreisiin pettynyt, koska on aistinut asiantuntemuksen ja osaamisen puutetta. Jakkupukukansaa ei pidä karkottaa, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Seitsemän kansanedustajan menetys on vihreille kova paikka. Moni vihreä peräänkuuluttaa linjan kirkastamista. Pudotuksesta huolimatta puolueen kannatus on kuitenkin lähellä pitkän ajan keskiarvoa.
Kulttuurin huono asema korona-aikana toi kulttuurin monialatoimijan Minna Lindgrenin mukaan politiikkaan ja vihreiden ehdokkaaksi Helsinkiin. Poliittiseen aktivoitumiseen vaikutti myös lasten herääminen ympäristöasioihin: “He kysyivät, miksen tee mitään.”
Tuomo Kondien lista toiveista hallitusohjelmaan alkaa sanoilla karjalan kielilaki. Kielilaki toisi kunnille velvollisuuden esimerkiksi järjestää kielenopetusta ainakin etänä. Toivelistalle pääsee myös korkeakoulutuksen perusrahoituksen nostaminen, jota ilman korkeakoulutus uhkaa kuihtua.
Kankaanpääläinen Irmeli Elomaa on pitkän linjan vihreä, mutta vasta eläkepäivinään päätti asettua ehdolle eduskuntavaaleihin. Hän tietää, millaista on olla kylän ainoa vihreä keskustan ja perussuomalaisten hallitsemassa kunnassa. Ilmastolääkäriksi itseään tituleeraava Elomaa haluaa korjata sote-uudistuksen valuviat ja tehdä Suomesta paremman paikan nuorille.
Vihreiden kannatus on puolueen historiaan nähden korkealla tasolla, mutta osa viime kauden suurvoitosta on sulanut. Kuinka perusteltu on mielikuva kannatusvaikeuksissa kamppailevasta puolueesta, kysyy Eero Karisto.
Porilainen Anne Liinamaa jätti kuntapolitiikan kiemurat viime kuntavaaleissa. Liinamaa pohtii nyt poliitikon vahvaa identiteettiä sekä sitä, että poliitikot tarvitsevat enemmän tukea myös kunnallisessa päätöksenteossa. Vaikka päättäjän ura on ohi, on Porin paikallispolitiikka päivittäin Liinamaan arjessa kirjan kirjoittamisen myötä.
Vihreiden nuorten vastavalittu puheenjohtaja Selinä Nera on optimisti, joka haluaa antaa uskoa tulevaan. Ympäristö- ja ilmastoasiat ja ihmisoikeudet otetaan hänen mielestään entistä paremmin huomioon päätöksenteossa. Nuorilla on puolueessa Neran mielestä aika iso rooli ja aktiiveja riittää.
Keskustan kannatus on valunut historiallisen alas ja osasyynä pidetään “vihervasemmistolaisessa” hallituksessa oloa. Vihreissäkin on käyty sisäistä keskustelua puolueen sijoittumisesta perinteisellä oikeisto–vasemmisto-akselilla. Halu edistää ympäristönsuojelua ja tasa-arvoa ei ole kuitenkaan riippuvainen tästä jaosta, kirjoittavat Eveliina Laakso ja Timo Huhta.
Yhteistyötä, pieniä askelia ja sinnikästä puurtamista. Näin kuvailee inkoolainen kuntavaltuutettu Elina Ahde vihreän kuntapoliitikon työtä pienessä kunnassa. Inkoossa valtaa pitää RKP, joka on valtuustoissa suurin ryhmä 22 kunnassa pitkin rannikkoa.
Eduskunnan jättävä Satu Hassi on vihreiden kokeneimpia poliitikkoja toimittuaan vihreiden tehtävissä ja edustajana miltei 40 vuotta. Hän on urallaan nähnyt monien vihreiden hankkeiden etenevän pilkasta ja vähättelystä osaksi jokapäiväistä arkea.
Paikallisyhdistysten aktiiveja pitäisi nyt monin tavoin tukea, sanoo Heli Järvinen. Pandemia aiheutti tauon tapaamisissa, eikä väkeä ole helppo saada liikkeelle. Kolmen kauden kansanedustaja ei itse ole enää ehdolla ensi keväänä, mutta haluaa jatkaa työtä hyvinvointialueen valtuustossa ja hallituksessa.
Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtajana aloittaa ensi vuoden alussa vihreille tuttu hahmo, Hanna Halmeenpää. Hän on antanut jo kolme toivetta seuraavaan hallitusohjelmaan: luontolaki, Metsähallituksen tulostavoitteiden kohtuullistaminen ja tiukemmat kalataloudelliset velvoitteet vesivoimalaitoksille.
Eduskuntavaaleihin on aikaa vain puoli vuotta, mutta järjestökenttä on väsyneempi kuin koskaan. Aktiivitoiminta kasautuu helposti parin ihmisen harteille, kun pandemiavuodet ovat etäännyttäneet ihmiset toisistaan ja yhdistystoiminnasta. Kilpailu vapaa-ajasta kolahtaa myös yhdistystoimintaan ja se haastaa demokratian toteutumisen, kirjoittaa Verden kolumnisti Aisha Benahmed.
Saksan vihreiden ennätyskannatus on lähtenyt laskuun energiakriisin myötä. Vihreät ei ole koko maan puolue Saksassakaan, vaan kannatus on jakautunut maantieteellisesti. Kriisitilanteessa paljon on laskettu suositun vihreän ministerin Robert Habeckin onnistumisen varaan.
Suomessa ei voi olla suuri puolue, jos on suuri vain Helsingissä. Vahva pääkaupunkiseutu on
menestystekijä koko maalle, mutta politiikassa vastakkainasettelu ole viisasta. Kepulainen Helsingin-vastainen retoriikka on pahimmillaan ala-arvoista, mutta yhtä lailla on syytä miettiä, miten Helsingin etuja
ajetaan.
Energiaköyhyyden helpottaminen on hallinnollisesti monimutkaisempaa kuin vaikkapa arvonlisäveron lasku. Se kuitenkin kohdistaisi tuet niitä eniten tarvitseville. Ensi vuoden budjetti on jo tuhdisti alijäämäinen.
Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon