Päästöoikeudet toimivat lopulta ja sähkö on kallista

Päästöoikeuksien hinta on noussut 60 euroon tonnilta, kun ne muutama vuosi sitten maksoivat vain neljä euroa tonnilta. Tämä on saanut Euroopan energiamarkkinat tilaan, jossa voidaan aidosti kysyä, tarvitaanko energiapolitiikassa enää muuta ilmasto-ohjausta. Markkinat näyttävät hoitavan asian puolestamme.

23.9.2021 | Pääkirjoitus

Kuva: Eksergia

Sähkön hinta on pysytellyt yli sadassa eurossa megawattitunnilta, kun normaalina on pidetty tähän aikaan vuodesta jotain 35 euron tuntumassa olevaa. Näillä hinnoilla kaikki uusiutuva sähköntuotanto on hyvin kannattavaa ja jopa Fennovoiman surullinen ydinvoimahanke näyttää nyt taloudellisesti lähes realistiselta. 

Mitään uusiutuvan energian tukia ei enää tarvita, vaikka mikromanagerointi on tietysti kivaa.

Sähkön hintaa Pohjoismaissa nostaa se, että Skandinaviasta on lisätty siirtokapasiteettia Britanniaan ja Keski-Eurooppaan. 

Päästötön tuuli- ja vesisähkö, joka myytäisiin muuten halvalla Pohjoismaihin, myydäänkin kalliilla Keski-Eurooppaan. Ilmasto kiittää, mutta suomalaiset sähkönkuluttajat eivät kiitä.

Keski-Euroopassa kivihiilisähkö muodostaa yhä pohjan sähkön hinnalle. Sitä 60 euron tienoilla oleva päästöoikeus nostaa 50 eurolla megawattitunnilta.

Ensi talvena sähkölämmityksestä tulee niin kallista, että sen käyttäjien kannattaisi investoida pikaisesti lämpöpumppuihin. 

Maakaasun hinta on noussut moninkertaisesti, koska päästöoikeuksien korkea hinta kannustaa tekemään sähköä kivihiilen sijasta maakaasulla. Venäjä on kaasun myyjänä nähnyt tilaisuutensa nostaa kaasun hintaa oikein kunnolla.

Euroopan suuri kaasurohmu on Saksa lähinnä ydinvoiman alasajon vuoksi. Olisi toivottavaa, että helposti säädettävä, mutta hiilidioksidia tuottava maakaasu käytettäisiin tuulivoiman paikkaamiseen eikä perusvoiman tuottamiseen.

Muuten ei politiikalla tarvitsisi puuttua energian tuotantoon ja hinnoitteluun, mutta sähkön varastoinnin kehittäminen sitä tarvitsee.

Tuuli- ja aurinkovoimalla saadaan kyllä tuotetuksi tarvittava määrä sähköä, mutta ei oikeaan aikaan eikä edes oikeassa paikassa.

Siirtokapasiteettiin pitää investoida miljardeja. Ennen kaikkea pitäisi tehdä jotain sähkön varastoimiseksi.

Sähkön varastoinnissa saattaa tulla läpimurto hyvinkin pian tai sitten sitä ei tule pitkään aikaan. Ainoa valmis skaalautuva varastointiteknologia on sähkön varastointi vetynä ja mahdollinen muuttaminen synteettiseksi polttoaineeksi. Se on toistaiseksi varsin hintavaa, mutta teknologia on olemassa. 

Tämä edellyttäisi kansallista vetyinfraa, eivätkä markkinat pysty sitä ratkaisemaan ilman yhteiskunnan apua.

Melkein viikoittain tulee uutisia suuresta läpimurrosta akkuteknologiassa, joka ratkaisee asian tuossa tuokiossa. Jonakin päivänä tällainen uutinen on ehkä jopa totta, vaikka ei vielä ole ollutkaan. Siihen ei voi kuitenkaan luottaa.

Julkisia varoja pitäisi käyttää sähkön varastointiteknologian kehittämiseen ja paljon. Se on kuitenkin maailmanlaajuinen haaste.

Sitä odoteltaessa pitäisi ratkaista, mitä tehdä ilmaiselle sähkölle, jota tuulivoima tulee tuottamaan yhä useammin. Toistaiseksi sen käytön esteenä on ollut sähkövero ja siirtomaksut. Ne estävät esimerkiksi kaukolämmön tekemisen ilmaisesta sähköstä. 

Sähkövero pitäisi muuttaa prosentuaaliseksi hinnasta niin, ettei ilmaisesta sähköstä menisi veroa lainkaan. Siirtomaksut taas pitäisi määrätä kiinteiksi niin, että maksetaan vain yhteydestä, ei sen käytöstä, koska sähköjohto ei käytöstä kulu.

Onhan vähän hölmöä, että kiinteistökohtainen aurinkosähkö pitää kuluttaa ja varastoida tontilla, eikä sitä kannata siirtää naapurille, koska sähkövero ja verkkoyhtiön monopoli sähkön siirrossa.

Sähköstä voi tulla myös pulaa. Pelkästään SSAB:n kaavailut raudan pelkistämisestä vedyn avulla vievät sähköä Olkiluoto 3:n tehon verran.

Kun kaupunkien kaukolämpöyhtiöt luopuvat CHP-laitoksista ilmastosyistä ja alkavat tehdä kaukolämpöä lämpöpumpuilla, ne muuttuvat sähkön tuottajista sähkön kuluttajiksi.

Voi olla edessä suuria panostuksia perusvoimaan. Siinä saatetaan taas kysyä valtionkin mielipidettä.

Osmo Soininvaara

23.9.2021 12:11

2 Kommentit

  1. Päästöoikeudet toimivat ja se on hyvä asia.

    Nyt olisikin syytä varmistaa, että myös mekanismit joilla päästöoikeuksia hallitaan, niistä laskutetaan ja niillä kerättyjä varoja käytetään vastuullisesti olisivat kunnossa. Nyt ne eivät minun mielestä vielä ole.

    Samalla ehkä kannattaa sanoa, että ilmastokriisi on ongelma, jonka ratkaisu vaatii niin paljon työtä että samaan kuormaan ei kannata laittaa mitään siihen kuulumatonta. Tälla tarkoitan sitä, että esimerkiksi ilmastokriisin nimen alla kerätään maksuja joilla on jokin muu käyttötarkoitus.

    Ilman pidempiä perusteluita paras tapa hoitaa päästöoikeuksien kauppa olisi luoda hallittu markkina, jossa yhdistyisivät valtion rooli valvojana ja yritysten rooli tehokkaina toimijoina. Mallia voisi otta telemarkkinassa, missä niukka resurssi (radiospektri) on äärimmäisen tehokkaassa käytössä ja jossa palvelut kuitenkin pelaavat varsin hyvin. Hiilenpoltto voidaan nähdä käänteisenä niukan resurssin maksimaalisena käyttö-ongelmana.

    Pitäisi siis mahdollistaa muutama CO2 operaattori (Alusta), joiden tehtävänä olisi rakentaa markkinapaikkat kaikelle hiilen käytölle. Näin synnyttäisiin kilpajuoksu siihen, kuka parhaiten tämän toteuttaa.

    Lisäksi päästäisiin ylitse jatkuvasta veronapinasta. Hiilimaksut eivät olisi veroja vaan maksuja, reiluja maksuja siitä mitä itse kukin meistä hiilidioksiidia ilmaan pästää… ja jossain määrin myös siihen, mitä jo olemme päästäneet… koska tämä on kumulatiivinen ongelma.

    Sen verran tunnen myös mm. perussuomalaista sielunelämää, että sielläkin ihmiset haluavat kyllä maksaa siitä mitä käyttävät, mutta eivät sen yli. Tämä olisi tärkeä linjaus ja peruste sille, että hiilikauppa pitää olla läpinäkyvää ja maksuperusteista, ei veroa. Tässä olisi mahdollisuus yhdistää kansa tärkeän asian taakse, mutta se vaatii läpinäkyvyyttä sille, mistä maksaa pitää.

    Sitten on kokonaan toinen asia, miten kustannuksien vaikutukset eri puolueiden kannattajajoukolle otetaan huomioon. Se on poliittisesti tärkeä asia, mutta sitä ei pidä sotkea hiilikauppaan. Siitä voidaan ja pitää päättää erikseen, niinkuin kaikista muistakin poliittisista vännöistä.

    Ilmastoa ei saa alistaa tällaiseen polittiseen kädenvääntöön vaan se pitää ratkaista läpinäkyvästi ja oikeilla insentivellä.

  2. Perusvoiman tarpeessa ei voi taaskaan kuin harmitella, että ministeri Pekkarisen vaikutuksen alaisena ydinvoimalupa myönnettiin huono-onniselle maakuntain Fennovoimalle ja Olkiluodon neloselle, eikä yhteiselle Fortumillemme, jolla olisi ehkä ollut ripeä valmius Loviisan yksiköiden korvaamiseen.

    Olkiluoto nelonen oli sen verran takamatkalla, että siinä järjestettiin paikka Fennovoimalle. Tyypillinen keskustan pelikirja.

    Mihin tarvitaan erillinen sähkövero? Eivätkö alv, päästömaksut ja polttoaineverot riitä? Liittykö tämä tarpeeseen myöntää joillekin tahoille sähköveron alennus?

Lähetä kommentti