Tutkitun tiedon saanti on uhattuna

Jokseenkin kaikkien mielestä päätösten pitäisi perustua tutkittuun tietoon. Tämä pyrkimys on saanut pahan kolauksen, kun Tilastokeskus on ilmoittanut aikeistaan nostaa roimasti palvelujensa hintaa tutkijoille.

Akateemisten tutkijoiden budjetit ovat pieniä. Tutkimuksen määrä vähenee dramaattisesti, jos vähistä rahoista joutuu maksamaan suuria summia Tilastokeskukselle.

Tämä on vähän hölmöläisen hommaa. Ensin Tilastokeskus tuottaa tietoa suurin kustannuksin. Sitten se hinnoittelee ulos merkittävän osan sen käytöstä. Kallis investointi jää näin vajaalle käytölle.

Järkevää olisi, että Tilastokeskus perisi aineistojen käytöstä vain rajakustannukset – siis lisäkustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että joku käyttää tietoja. Näin aineistojen tuottamiseen kohdistuneista uhrauksista saataisiin suurin kokonaishyöty.

Kun lisäksi sekä ostaja että myyjä ovat osa verovaroin rahoitettua julkista sektoria, tämän luulisi olevan ainoa mieleen tuleva periaate. Itse asiassa markkinatalouden perusoletuksia on, että jotta voimavaroja käytettäisiin oikein, tiedon pitäisi olla ilmaista.

On helppoa kohdistaa syyttävä sormi Tilastokeskukseen, mutta kohde on väärä. Maksuperustelain mukaan myytävät tiedot pitää hinnoitella liiketaloudellisin perustein. Jos laki on hölmö, ei pidä syyttää sitä, joka noudattaa lakia vaan sitä, joka on sen säätänyt.

Laki pitää muuttaa, mutta siihen tunnetusti menee Suomessa kauan. Päälle kaatuva ongelma pitää hoitaa heti, sillä ei ole mitään järkeä aiheuttaa parin kolmen vuoden kuoppaa tutkimuksessa ja karkottaa lahjakkaita tutkijoita ulkomaille. Tarvitaan luovuutta budjetointiin. Ei pitäisi olla vaikeaa, jos kerran meno yhdessä paikassa näkyy tulona toisessa paikassa.

Tilannehuone on oikaissut monia vääriä tietoja ja nopeuttanut talouden ja yhteiskunnan kehittymisen seuraamista.

Tutkittuun tietoon liittyy toinenkin kummallinen ongelma.
Koronan sulkiessa Suomea viime vuoden keväällä, joukko taloustieteilijöitä pani professori Otto Toivasen johdolla pystyyn ”tilannehuoneen”. Joukko taloustieteellisesti orientoituneita bittien murskaajia tutki pandemian seurauksia reaaliaikaista dataa käyttäen. Syntyi valtavasti lisää hyvää tietoa.

Jokseenkin kaikki toimialat esimerkiksi valittivat kärsivänsä erityisen paljon koronan seurauksista. Tilannehuone saattoi raportoida, että osa valituksista oli aivan turhia, sillä väitetyt taloudelliset menetykset eivät näkyneet alan ALV-ilmoituksissa.

Sitäkin voitiin seurata, mihin ammattiryhmiin tartunnat levisivät. Se puolestaan oikaisi olennaisesti tietoa siitä, mitä kautta virus leviää ja mitkä toiminnot ovat erityisen tartuntaherkkiä ja mitkä taas eivät lainkaan.

Tilannehuone on oikaissut monia vääriä tietoja ja nopeuttanut talouden ja yhteiskunnan kehittymisen seuraamista. Jotkut ovat kaikessa hiljaisuudessa ihmetelleet, miksi Tilastokeskus ja muut valtion viranomaiset eivät ole itse pystyneet samaan.

Hanke on tuottanut niin tärkeitä tuloksia, että toiminnan jatkumista on pidetty itsestään selvänä. Kyse on enää vain siitä, mihin toiminto tullaan pysyvästi sijoittamaan.

Niinpä eri puolilla on otettu tyrmistyneenä vastaan tieto siitä, että koko hanke joutaa valtiovarainministeriön mukaan päättyä vuoden vaihteessa.

Näin ei kerta kaikkiaan voi tehdä.

Jotkut ovat katkeroituneena arvelleet, että VM haluaa varjella omaa monopoliaan päätöksentekoon käytetyn tiedon omistajana, johon sen valta osittain perustuu.

Ei kai siitä sentään voi olla kyse?