Luontoretki 2100 pakottaa ajattelemaan tulevaisuuttamme

Meteorologi Kerttu Kotakorpi on vie lukijan aikamatkalle vuoden 2100 Suomeen kertoen, miltä Suomen luonto näyttää ja tuntuu silloin. Ymmärrettävästi kirja voi vain yrittää tavoittaa, millainen luonto tuolloin on, sillä tilanteen ennustaminen näin pitkällä jänteellä on hyvin vaikeaa.

Kirja perustuu oletukseen siitä, että globaalisti maapallon keskilämpötila nousee neljä astetta. Suomessa lämpötilan nousu olisi saman skenaarion mukaan kuusi astetta. Paljon muutakin on eri lailla, sillä ilmasto muuttuu myös systeeminä keskilämpötilan noustessa.

Ilmastomallit auttavat kurkistamaan tulevaisuuteen. Kotakorpi kuvaa luonnon muutosta yhden mahdollisen mallin avulla. Tällä tavoin kuvauksesta tulee ymmärrettävämpi. Kotakorven lähestymistapa on systeeminen eli hän peilaa ilmastonmuutosta sekä globaalien muutosten että yksittäisten ekosysteemien kautta. Laajoihin muutoksiin kuuluu mm. luonnon ääri-ilmiöiden yleistyminen, joka johtuu yhä useammin ilmenevistä äärilämpötiloista.

Näkökulman siirtäminen kauemmas tulevaisuuteen saa lukijan olon nöyräksi.

Keskilämpötilan noustessa ääri-ilmiöiden yleistyminen tarkoittaa aiempaa useammin poikkeuksellisen korkeita ja matalia lämpötiloja uusine seurauksineen. Kulunut kuiva ja kuuma kesä 2021 oli tästä esimakua Suomessa. Keväät ja alkukesät ovat tulevaisuudessa todennäköisesti kuivia, vaikka tulvat saattavat yllättää muulloin. Maanviljely vaikeutuu kuivuuden yleistyessä kasvukaudella, jota keskilämpötilan nousu pidentää.

On tärkeää miettiä, miten luontokato liittyy ilmastonmuutokseen. Elinympäristöjen muutokseen kasvien ja eläinten on vaikea reagoida nopeasti. Vuoteen 2100 on aikaa 79 vuotta, joka on lyhyt aika luonnon sopeutumisen kannalta.

Puut eivät liiku, vaikka niiden elinympäristö muuttuu. Ilmastovyöhykkeet siirtyvät pohjoisemmaksi, mutta samanaikaisesti koko systeemi muuttuu. Elinympäristöjen nopeista muutoksista kärsivät lajit ovat vaikeimmassa asemassa. Samalla moniin eliölajeihin kohdistuu muitakin uhkia kuin ilmastonmuutos, joka vaikeuttaa entisestään monien uhanalaisten lajien tilannetta.

Luin kirjan tilanteessa, jossa kiinnostukseni luonnon tilaan vuonna 2100 tai 2150 oli jo herännyt. Tulevaisuuteen sijoittuvan lähestymistavan käyttö on hyödyllinen ympäristöasioita mietittäessä. Näkökulman siirtäminen kauemmas tulevaisuuteen saa lukijan olon nöyräksi, jos hän miettii tulevaisuuden rinnalla nykyisen päätöksenteon ja nykyihmisten toiminnan vaikutuksia.

Luonnon muutosten yksityiskohtainen kuvaaminen kirvoittaa ajatuksia. Mitä tekisimme, jotta vuoden 2100 luonto ei olisi niin kovilla ilmastonmuutoksen vuoksi?

Mitä on tehtävissä?

Vuoden 2100 tilanteeseen voimme edelleen vaikuttaa paljon. Kirjan lopussa Kotakorpi pohtii tätäkin kysymystä. Avainasemassa on ilmastonmuutoksen globaali torjunta. Luontokadon ehkäiseminen puolestaan vaatii viisautta ymmärtää meneillään olevaa muutosta ja sen vaikutuksia. Tätä tarvetta kirja palvelee hyvin.

Nykyisillä luonnonsuojelupäätöksillä voimme vaikuttaa merkittävästi tulevaan luonnonsuojeluun, jos osaamme ennakoida tulevaisuutta. On tärkeää esim. suojella pohjoista tunturiluontoa, joka kärsii erityisen paljon ilmastonmuutoksesta. Esimerkiksi Vihreiden Feministien ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Karille ehdottama tunturiluonnon suojeluohjelma palvelisi tätä tavoitetta.

Jos tunnemme vuoden 2100 luonnon muutokset henkilökohtaisesti, ymmärrämme paremmin toimintatapojen muutoksen välttämättömyyden.

Ilmastonmuutos köyhdyttää luontoa, ja erityisesti köyhtyy suoluonto, jonka suojeluun tarvitaan kasvavaa huomiota. Myös happamoitumista hillitseviä toimia on vauhditettava laeilla. Luonnonsuojelussa on pystyttävä kattaviin toimiin uhanalaisten luontotyyppien suojelemiseksi ja luontokadon estämiseksi.

Toivon mahdollisimman monen suomalaisen lukevan Kotakorven kirjan, koska se havainnollistaa niin hyvin nykyistäkin tilannetta. Voimme estää pahimpien skenaarioiden toteutumisen vain globaalilla yhteistyöllä. Toisaalta jokainen voi osaltaan toimia siedettävämpien skenaarioiden toteutumisen puolesta käytössään olevilla keinoilla ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja luonnonsuojelun hyväksi.

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat edelleen vaikeita asioita vaikuttamistyön kannalta. Kuinka kasvatamme vipuvoimaa kokonaisvaltaisen muutoksen puolesta? Ilmastotietoisuuden kasvusta huolimatta muut poliittiset tavoitteet kuin kestävyys voivat tuntua houkuttelevammilta.

Siksi Kotakorven kirja pitääkin nähdä luontokirjana ja teoksena ympäristökasvatuksen puolesta. Jos tunnemme vuoden 2100 luonnon muutokset henkilökohtaisesti, ymmärrämme paremmin toimintatapojen muutoksen välttämättömyyden.

Kerttu Kotakorpi: Suomen luonto 2100. Bazar Kustannus 2021.